Vanha jää ilman – nuori nappaa palkankorotuksen

Palkankorotukset näivettyvät ja jäävät jopa kokonaan saamatta työuran loppupuolella. Kun palkoista sovitaan entistä enemmän paikallisesti, menevät palkankorotukset joillain työpaikoilla lähes pelkästään nuorille vanhempien työntekijöiden jäädessä ilman.

Asia huolestuttaa Erityisalojen toimihenkilöliiton Erton puheenjohtajaa Juri Aaltosta.

Aaltonen sanoo, että tilanne johtuu pitkälti siitä, että vanhimmat työntekijät vaihtavat nuoria harvemmin työpaikkaa. Tämän takia moni työnantaja uskoo, että nämä pysyvät firmassa ilman palkankorotuksiakin.

Jotkut saattavat epäillä, että uransa loppupäässä olevia pitää nykytyössä myös se, että heidän voi ikänsä takia olla vaikeata saada uusi työ.

– Esimerkiksi tilitoimistoalalta olen kuullut väitteitä, joiden mukaan työnantajat ovat todenneet, että ei työntekijä kuitenkaan enää paikkaa vaihda, mitä sille turhaa enempää palkkaa maksamaan, Aaltonen sanoo.

Tekniikan akateemisten tutkimusyksikön asiamies Teuvo Muhonen pitää selitystä todennäköisenä.

Tekniikan akateemisten työmarkkinatutkimuksista ilmenee, että henkilökohtaisen palkankorotusten osuus alkaa vähetä selvästi, kun työntekijä on täyttänyt 40 vuotta.

– Viidenkympin jälkeen ne lähtevät syöksykierteenomaiseen laskuun ja 60 ikävuoden kieppeillä ovat painuneet nollaan, Muhonen kertoo.

Tilanne vaihtelee jonkin verran vuosittain. Tuorein tilastovuosi on 2009, jolloin taloustaantuma oli pahimmillaan. Tuolloin palkankorotuksia maksettiin edeltäviä vuosia vähemmän kaikenikäisille. Tavallisina vuosina eniten henkilökohtaisia palkankorotuksia maksetaan noin 30-vuotiaille.

Sama palkka
vuosikymmeniä

Pääosa työnantajista maksaa yleissitovissa työehtosopimuksissa sovitut korotukset. Kaikki eivät maksa edes näitä.

– Harvakseltaan törmään tapauksiin, joissa jäsenet kertovat työskennelleensä pitkään ilmaan ensimmäistäkään henkilökohtaista palkankorotusta ja jotkut ovat jääneet jopa ilman yleiskorotuksia, Muhonen kertoo.

Muhosen mukaan yhteyttä ottaneella voi olla markka- tai euromääräisesti sama palkka kuin työhönmenovuonna. Hän saattaa kysellä, miten paljon hänen ostovoimansa on jäänyt jälkeen toisten ostovoimasta kuluttajahintojen nousun vuoksi?

Aaltoselle tilanne on tuttu. Hän sanoo, että aloilla, missä pitää noudattaa työehtosopimusta, on laitonta jättää yleiskorotukset maksamatta.

Kaikki työpaikat eivät kuitenkaan ole työehtosopimuksen alaisia. Esimerkiksi Ertolla on noin 6 000 jäsentä aloilla, joilla ei ole sovittua työehtosopimusta, joka määräisi palkankorotuksen.

– On pieniä aloja, joilla etenkin ikääntyneimmillä on suuri riski jäädä vuosiksi ilman palkankorotuksia, hän sanoo.

Pääosa palkannousua
on yleiskorotuksia

Palkkaus vaihtelee paljon eri aloilla ja yrityksissä. Kaiken kaikkiaan suomalaiset eivät ole Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijan Niilo Hakosen mukaan saaneet kovin kaksisia henkilökohtaisia palkankorotuksia kymmeneen vuoteen, koska yrityksillä ei ole ollut rahaa näihin.

– Palkkatilastojen mukaan vähintään vähintään kaksi kolmasosaa ansiokehityksestä on tullut sopimuskorotuksista. Muutama vuosi sitten käytännössä kaikki korotukset olivat yleiskorotuksia.

Palkan pitäsi Aaltosen mielestä perustua osaamiseen ja työn vaativuuteen, eikä ikään ja oletettuun työnvaihtotodennäköisyyteen.

Hakonen sanoo, että uudet palkkausjärjestelmät heijastavat nimenomaan työn vaativuutta, henkilön pätevyyttä ja markkina-arvoa. Uusissa järjestelmissä osa sopimuskorotuksista on parina viime vuonna pystytty kohdentamaan paikallisesti.

Suomalaiset ovat yhä koulutetumpia, mikä voi Hakosen mukaan näkyä myös palkkatilastoissa.

Hänen mielestään myös vanha ikälisäjärjestelmä voi heijastua palkkaukseen. Työpaikoilla on edelleen paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet alan taulukkopalkkaa ja ikälisiä työvuosien karttumisen mukaan. Nuoremmat ovat voineet jäädä ilman näitä ja heidän palkkaustaan on paikallisen sopimisen ansiosta voitu korjata

"Tarvitaan avoin ja
kattava palkkatilasto"

Aaltosen mielestä uusi järjestelmä luo epäilyksiä ja pelkoja syrjinnästä, joka voi johtua paitsi iästä myös vaikkapa sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä tai rodusta.

– Olisi erittäin tärkeää, että luotaisiin aito, avoin, luottamusta herättävä yhteinen tilasto, josta yksittäiset työntekijät pystyisivät näkemään, miten heidän palkkansa suhteutuu toisten palkkoihin. Avoimuus pitää viedä paljon nykyistä pidemmälle, Aaltonen sanoo.