Alle 30-vuotiaat – tässäkö luusereiden sukupolvi?

Suhdanteet kohtelevat karuimmin nuoria. Jos sattuu valmistumaan keskelle lamaa ja pahenevaa työllisyystilannetta, voi kärsiä lopun ikäänsä.

Vaikka työllisyys parani viime vuonna, nuorten työttömyys on edelleen suurta. Tilastokeskuksen mukaan15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli joulukuussa yli 19 prosenttia. 

Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen on huolissaan 15–30-vuotiaista.

– Yksi uhkakuva on, että osa heistä syrjäytyy pysyvästi, hän sanoo.

Helsingin yliopisto tutkijatohtori Pilvi Torsti pitää uhkaa todellisena. 1990-luvun lamasta alkanut tilanne voi toistua. Osa tuolloin valmistuneista on jumiutunut työttömyyteen ja jäänyt syrjään niin työelämästä kuin monessa mielessä koko yhteiskunnastakin.

Paljon heitä suurempi joukko on työllistynyt, mutta laman varjo on latistanut heidän uransa. Joukko nyt noin nelikymppisiä on jatkuvasti tasapainotellut työttömyyden ja määräaikaispätkien kanssa. Moni heistä ja muistakin on jumiutunut koulutustaan vastaamattomiin töihin ja minimipalkkoihin.

Huonoon aikaan koulunsa lopettavien ongelma on, että he jäävät jalkoihin, kun rekrytointi uudestaan vauhdittuu. Työnantajat palkkaavat tuolloin uusia vastavalmistuneita, joilla on tuoreet tiedot, mutta ei ole työttömyyden leimaa.

Nuorten pitkittyvän työttömyyden ongelma on Tiaisen mielestä paljon laajempi kuin tilastojen kuvaama. Pätkätyöt ja koulutusjaksot sekä ulkomailla oleskelu kaunistavat tilannetta.

– Työttömyyskierteessä olevia nuoria on paljon enemmän kuin tämä jäävuoren huippu antaa ymmärtää, Tiainen sanoo.

Jos paha työttömyysputki ja syrjäytyminen koskee tuhansia, taloustilanteen takia onnahtelevasta urasta ja sen seurauksista kärsii paljon suurempi joukko.

Työssä ja tärkeä,
vai työtön ja sivullinen?

Työttömyys on erityisen vaarallista nuorille, koska heillä ei ole juuri työkokemusta. Se vaikuttaa Pilvi Torstin mukaan vahvasti nuoren yhteiskuntasuhteeseen.

– Työllisyys liittyy olennaisesti siihen, tunteeko nuori olevansa osa tätä yhteistä maailmaa, vai pitääkö hän itseään vain jonain sen asiakkaana, jolla on ehkä kaikki huonosti.

Yhteiskuntamme on paitsi työ- myös yksilökeskeinen. 2000-luvun alun hyvinä taloudellisina vuosina vahvistui taas ajattelutapa, jonka mukaan pärjääminen on itsestä kiinni. Koska nuorilla ei ole kokemuksia 1990-luvun laman vuosista, jolloin työttömyys laajuutensa takia oli nykyistä hyväksytympää, heille työttä jääminen voi tarkoittaa suurta epäonnistumista.

Torsti kertoo törmänneensä häpeilyyn kohdatessaan entisiä opiskelijoitaan.

– Monen on erittäin vaikea sanoa, että töitä ei ole.

Tiaisen mukaan paitsi talouden ongelmat ja velkaantuminen myös mielenterveysongelmat ovat osa vyyhtiä, sillä ihmiset tyypillisesti etsivät syytä itsestään. Kelvottomuuden ja tarpeettomuuden tunne sekä mielen järkkyminen vaikeuttavat työllistymistä entisestään ja ajavat väkeä esimerkiksi varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Yli kolmen kuukauden
työttömyyksistä eroon

Mitä pidemmäksi työttömyys venyy, sitä vaarallisempaa se on. Tiainen viittaa 1980-luvun työllisyyslakiin, jossa nuorten rajapyykkinä pidettiin puolta vuotta, kun vanhemmilla se oli vuosi. Hänen mukaansa tosiasiassa lannistuminen ja syrjäytyminen alkaa monella jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.

– Tunnen monta tarinaa, jossa keväällä valmistuneiden motivaatio työn hakemiseen alkaa lopahtaa, jos syksyyn mennessä ei ole löytynyt töitä, Pilvi Torsti kertoo.

Tiainen sanoo, että nuorten työllisyyttä on parannettava askel askeleelta ja etenkin riskiryhmiin on kiinnitettävä huomiota. Näitä ovat esimerkiksi ne, joilla ei ole ammatillista koulutusta.

Torstin mielestä nuorten työllistäminen on kaikkien etu ja ongelma on otettava tosissaan. Häntä ei huoleta toimien leimaaminen tempputyöllistämiseksi.

– Kaikki temput pitää ottaa käyttöön, jotta nuorilla on koulutuksen jälkeen tulevaisuus, hän sanoo.