214 työhakemusta, eikä tärppää – missä vika?

Hyvät arvosanat ja valmistuminen korkeakoulusta suositusaikataulun mukaisesti eivät takaa työpaikkaa. Eivät, vaikka henkilöllä olisi jonkin verran työkokemustakin ja hän olisi sosiaalinen, kielitaitoinen ja motivoitunut työntekijä. Tähän tulokseen on tullut Helsingin Sanomien yleisöosastopalstalle viime viikonloppuna kirjoittanut nimimerkki xxx@postiloota.net.

Nimimerkin takana oli viime keväänä Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistunut Pyry Solala. Hän on helmi–syyskuun aikana lähettänyt 214 hakemusta seitsemässä kuukaudessa.

Kolme näistä oli johtanut haastatteluun, mutta Solalaa ei palkattu, koska hänellä on liian vähän työkokemusta. Solala ihmettelikin, miten voi saada kokemusta, jollei saa työpaikkaa. 

Kirjoitus on kirvoittanut vilkkaan keskustelun. Solalan kohtalotoverit ovat kirjoittaneet vastaavista kokemuksistaan. Kaikki kirjoittajat eivät ole olleet vasta valmistuneita: esimerkiksi joensuulainen kirjoittaja kertoi eilen valmistuneensa filosofian maisteriksi jo vuonna 1994 ja myöhemmin tohtoriksi. Hänen pisin työsuhteensa valmistumisen jälkeen on ollut 15 kuukautta.

Määrä on hyvä,
entä laatu?

Rekrytointipalvelu Uranus.fi:n toimitusjohtaja Hannu Solanne ei ota kantaa näiden kirjoittajien tapauksiin, koska hän ei tunne niitä. Hän kertoo kuitenkin muutamia yleisiä huomioita, joista voi olla apua työn haussa.

Solanne kiittelee Solalaa siitä, että hän on lähettänyt lukuisia hakemuksia.

– Erittäin moni lähettää yhden hakemuksen ja jää odottamaan vastausta. Koska se on ei yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, hakuihin tuhraantuu valtavasti aikaa, ihminen turhautuu ja menettää uskon itseensä.

Hakemusten määrästä Solanteelle tulee kuitenkin mieleen niiden laatu. Hän suosittelee, että pelkkiä bumerangeja saava luetuttaa hakemuksensa muutamalla rekrytointiin vihkiytyneellä henkilöllä saadakseen selville, miksi hakemus ei herätä kiinnostusta. Kyse voi olla paitsi henkilöstä ja hänen osaamisestaan, myös sisällön muotoilusta.

– On tärkeää, että ensimmäisessä lauseessa perustelee hyvin, miksi hakee paikkaa.

”Olen 23-vuotias valtiotieteen kandi” ei Solanteen mukaan ole kovin fiksu aloitustapa. Hän suosittelee, että hakija kirjoittaa selkeän otsikon, josta ilmenee, mistä tehtävästä on kyse. Sen jälkeen on hyvä persoonallisella tavalla kertoa, miksi kyseinen hakija koulutuksineen ja työkokemuksineen olisi oivallinen valinta avoinna olevaan tehtävään.

Sama hakemus ei
käy joka paikkaan

Vaikka olisi kirjoittanut mielestään loistavan hakemuksen, siihen ei pidä rakastua ja kuvitella, että se käy kaikkialle. Solanteen mukaan ammattirekrytoija näkee, onko hakemus vain yksi kopio, jota on levitelty sinne, tänne.

Hakemus on laadittava joka kerta erikseen. Solanne korostaa, että hyvä hakemus vastaa työpaikkailmoituksen joka ikiseen kohtaan.

Työnhaku uuvuttaa, jos töitä ei ole satojen hakemusten jälkeenkään. Silti olisi hyvä pysyä aktiivisena. Sen sijaan, että odottaisi sunnuntain lehteä työpaikkailmoituksineen tai roikkuisi rekrytointipalvelujen tarjoajien sivuilla, voi lähettää avoimia hakemuksia.

– Kun henkilö on suhteellisen nuori ja hänellä on vasta vähän kokemusta, suorahaku on ylivoimaisesti paras keino. Hakijan kannattaa miettiä 10–15 yritystä, joihin tahtoisi töihin, ja lähettää kirje tulevalle esimiehelleen eli henkilölle, joka vastaa työnantajalle haetun tehtäväalueen kaikesta toiminnasta.

Suorahaku on Solanteen mielestä erittäin käyttökelpoinen vaihtoehto myös yli 40- ja etenkin yli 50-vuotiaille. Kolmikymppiset ”tulevaisuuden tähdet” ohittavat nämä helposti julkisissa hauissa, mutta suorahaussa he saattavat löytää juuri itselleen sopivan työn.

Monen yrityksen nettisivuilla on mahdollisuus avoimen työhakemuksen jättämiseen. Näidenkin täyttämisessä on kikkansa, sillä on tavallista, että tietyn tehtävän tultua avoimeksi hakukone poimii kandidaateista ne, joiden tekstistä löytyy sopivat hakusanat.

–  Valtiotieteen maisteri voi olla näissä vähiten kiinnostava hakusana. Olennaista on osaaminen eli vaikkapa analysointitaito, kielitaito tai muu vastaava. Siksi hakijan kannattaa kirjata osaamisensa mahdollisimman tarkasti, jotta tulisi poimituksi.

Työkokemus tärkeämpää
kuin nopea valmistuminen

Nuoria on patisteltu jo vuosia keskittymään opiskeluun työnteon sijaan. Vasta pari viikkoa sitten Talouden kasvu ja tuottavuus -työryhmän vetäjä ministeri Antti Tanskanen piti tärkeänä, että opiskelijoita kannustettaisiin päätoimiseen opiskeluun.

Tunnollisesti opintonsa hoitaneelle valmistumisen jälkeinen arki voi olla karu. Vaikka paperit olisivat miten hyvät tahansa, mutta työkokemusta on vain kesätöistä jäätelökioskissa, hakija karsiutuu helposti.

– Opiskellessa kannattaa hankkia työkokemusta mahdollisimman läheltä omaa alaa. Työnantajat haluavat selkeää näyttöä siitä, mitä ihminen on tehnyt ja kiinnittävät työkokemukseen huomiota paljon enemmän kuin siihen, onko nuori valmistunut vuoden nopeammin vai hitaammin, Solanne sanoo.

Hänen mukaansa suoraan koulun penkiltä tuleva nuori ei välttämättä itsekään tunne omia kykyjään ja motivaatiotaan. Vain työtä tekemällä oppii tuntemaan parhaiten, mitä osaa ja mitä haluaa tehdä.

– Olen aika päinvastaista mieltä kuin valtiovalta siitä, että nopea opiskelu on kaiken a ja o, Solanne sanoo.

Lue tästä, mitä Pyry Solalle tapahtui yleisöosastokirjoituksen jälkeen.