10 viikkoa lomaa voi olla huono diili

Reilut 42 viikkoa töitä, melkein kymmenen viikkoa lomaa. Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat. Kokonaistyöaika vaikuttaa ensi kuulemalta hyvältä idealta.

Järjestelmässä tunteja ei juuri valvota, joten yrityksen näkökulmasta byrokratian määrä vähenee. Ei olekaan ihme, että kokonaistyöajan suosio on kasvussa. Viimeksi siihen siirtyivät kaikkien Suomen yliopistojen tutkijat elokuun alussa.

Valtaosa yliopistojen työntekijöistä tekee jatkossa työsuunnitelman vuodeksi eteenpäin. Siihen sisältyy 1 600 tuntia työtä kuukausipalkalla. 37,5 tunnin viikolla töitä tarvitsee tehdä reilut 42 viikkoa.

”Ylityöt eivät
kuulu järjestelmään”

Kokonaistyöaika tarkoittaa yksinkertaistuksia työajan seurantaan. Käytännössä se tarkoittaa myös, ettei lomaa ja ylitöitä ole. Vapaalla ollaan silloin kun töitä ei ole. Tieteentekijöiden liiton mukaan tähän liittyvät myös kokonaistyöajan sudenkuopat.

– Järjestelmään eivät kuulu ylityöt. Ainoastaan jos henkilökunnalle tulee opetustehtäviä, joita ei ole merkitty työsuunnitelmaan, niin niistä maksetaan, liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala kertoo.

Opetus on vain yksi osa tutkijoiden, lehtorien ja professorien työstä. Jos muita töitä joutuu vuoden aikana paiskimaan suunniteltua enemmän, ei ylityökorvauksia kannata odotella.

Työsuojelupiirit ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että kokonaistyöajalla ei tehtäisi ylitöitä. Rantalan mukaan yliopistoissa työaika venyy kuitenkin usein pidemmäksi. Professorit ovat tehneet vuodessa jopa 2 200 tuntia töitä.

Kokonaistyöaika ei välttämättä edes vähennä byrokratiaa. Yliopisto laskuttaa ulkopuolisia tutkimusten tilaajia, joten moni tutkija joutuu kirjaamaan tehdyt tunnit ylös joka tapauksessa, korkeakoulusihteeri Juhani Lehtimäki Oulun yliopistosta kertoo.

Kutsumustyö ei
katso kelloon

Kokonaistyöaikasopimuksia tehdään monilla aloilla. Kuten kokonaispalkalla, myös kokonaistyöajalla työskentelevien tulisi olla selkeästi johtavassa asemassa. Nykyisin näin on yhä harvemmin.

Riski paiskia ylimääräisiä, palkattomia tunteja on erityisen suuri nuorilla työntekijöillä, jotka yrittävät tehdä nimeä itselleen. Tieteentekijöiden liiton Eeva Rantala on huolissaan siitä, että työtunteja ei seurata, ainoastaan tehtyjä tuloksia.

– Tuleeko nuorille tutkijoille sellainen olo, että lomaa ei voi pitää, koska pitää päästä eteenpäin, Rantala kysyy.

Oulun yliopiston henkilöstöosastolta myönnetään, että tunteja voi kertyä helposti, koska tutkimustyö on kutsumusala.

– Tuntuu, että niillä, jotka [kokonaistyöajalla] hommia tekevät, ei ole ongelmia 1 600 tunnin täyttämisessä. Ihmiset usein puuhastelevat niiden asioiden parissa, jotka heitä kiinnostavat, ja silloin päivät venyvät helposti pidemmiksi, Juhani Lehtimäki Oulun yliopistosta kertoo.

Kuka valvoisi
hyvinvointia?

Tieteentekijöiden liitossa ollaan odottavalla mielellä työaikauudistuksen suhteen. Kentällä väki on sekä vastustanut että kannattanut muutosta. Osa olisi halunnut työskennellä virkamiesten tapaan liukuvalla työajalla, joka olisi taannut työntekijöille muun muassa vuosilomat.

Vuodeksi eteenpäin tehtävässä työsuunnitelmassa on hankala ennakoida muutoksia. Yleensä aikatauluihin jätetään vain vähän löysää.

– Käytännössä yllätykset menevät ylitöiksi tai sitten jotakin jätetään pois, Juhani Lehtimäki Oulun yliopistosta sanoo.

Suunnitelmia tehdään Lehtomäen mukaan vaihtelevalla tarkkuudella eri yksiköissä.

– Sitä pitäisi kyllä ohjeistaa tarkemmin. Joissakin paikoissa tehdään [suunnitelmat] hyvinkin tarkkaan, joissakin aika pääkohdittain.

Esimiehet valvovat lähinnä tehtyjä tuloksia, joten suuri vastuu lomien pitämisestä on myös työntekijällä itsellään. Tieteentekijöiden liiton Eeva Rantala kertoo, että järjestelmä on joissakin paikoissa johtanut selkeisiin ongelmiin työhyvinvoinnissa.

– On ollut paljon tunteja ja sairastumisia, jotka johtuvat ainakin osittain ylikuormitussyistä.

Oulun yliopistossa kuitenkin uskotaan, että muutos on askel parempaan.

– Tutkimusryhmät pääsevät suunnittelemaan töitään oikein, ei tarvitse tuijottaa kelloa.