Älä suostu tällaiseen palkkahuijaukseen

Suomessa yritysten ylempi johto työskentelee usein kokonaispalkkasopimuksella. Sopimus ei määrittele erillistä ylityökorvausta tai siinä on pykälä, jonka mukaan työaikalakia ei sovelleta.

Aidon johtajan kohdalla näin saa lain mukaan ollakin. Hän on yritykseensä sitoutunut ja aina käytettävissä. Korvaukseksi tilinauhassa komeilee bonuksineen usein viisinumeroinen kuukausipalkka.

Kokonaispalkalla työskentelee kuitenkin myös koko joukko tavallisia palkansaajia. Esimerkiksi insinöörien keskuudessa sopimukset ovat Tekniikan Akateemisten liiton lakimiehen Jan Degerlundin mukaan tavanomaisia.

– Tyypillinen tapaus on päällikkötason tehtävissä toimiva henkilö, jolla on muutama alainen tai ei lainkaan alaisia. Usein he tekevät käytännössä asiantuntijahommia.

Degerlund arvioi, että liiton 70 000 diplomi-insinööristä 3 500–7 000 työskentelee kokonaispalkkasopimuksella. Monen kohdalla sopimukset eivät ole työaikalakien mukaisia.

Peruspalkka,
paljon töitä

Työnantaja ajattelee, että kokonaispalkkaan sisältyvät jo valmiiksi ylityökorvaukset. Lain mukaan ylityöt tulisi kuitenkin korvata prosenttiperustaisesti joko rahana tai vapaana.

Myös kiinteä ylityökorvaus on mahdollinen, mutta silloinkin työntekijällä tulisi Tekniikan Akateemisten Jan Degerlundin mukaan olla johtava asema.

Kokonaispalkka on työnantajalle yksinkertainen ja helppo järjestelmä, mutta työntekijä ei välttämättä hyödy kustannussäästöistä.

– Toki joukossa on isojakin palkkoja, mutta myös aika vaatimattomiakin, esimerkiksi niillä, joilla on päällikkönimike.

Kokonaispalkalla olevilla riski paiskia muita enemmän töitä kasvaa. Syykin on Degerlundin mukaan yksinkertainen.

– Näillä henkilöillä ylitöitä teetetään helpommin. Niiden kohdalla, joille aidosti maksetaan ylitöistä, työnantaja miettii enemmän tarvitaanko ylityötä vai ei.

Tekniikan akateemisten tilastojen mukaan insinöörin keskimääräinen viikkotyöaika on 40,1 tuntia. Aseman parantuessa myös työtuntien määrä nousee, Tekniikan akateemisten asiamies Teuvo Muhonen kertoo.

Työ tekijäänsä
kiittää

Kokonaispalkkasopimus solmitaan tavallisimmin tehtävien vaihtuessa vastuullisemmiksi. Diplomi-insinöörien parissa elää Degerlundin mukaan käsitys, että akateemiset ihmiset olisivat korkean koulutuksensa vuoksi työaikalain ulkopuolella.

Varsinkin suoraan koulunpenkiltä vastuullisiin tehtäviin hyppääviä houkuttaa myös kokonaispalkan korea kaiku. Aikaisemmin kokonaispalkkaa nauttivat lähinnä johtajat.

– Ainakin osa ihmisistä kokee, että [kokonaispalkka] on osoitus tietystä asemasta. Taloudellinen tilanne voi kuitenkin olla päinvastainen, Degerlund sanoo.

Riski allekirjoittaa epäedullinen sopimus on erityisen suuri tultaessa yritykseen ensimmäistä kertaa. Taloon haluavan neuvotteluasema on yleensä kehno, varsinkin aloilla, joita taantuma on rokottanut. Yt-neuvottelujen yhteydessä kokonaispalkkasopimuksiin ei Degerlundin mukaan yleensä painosteta.

Moni sopimus laaditaan ja allekirjoitetaan myös silkasta tietämättömyydestä. Varsinkaan työntekijät eivät Degerlundin mukaan ole aina kartalla oikeuksistaan.

Palkattomiin ylitöihin havahdutaan usein vasta potkujen tai muun äkkilähdön yhteydessä Keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen tavoin. Annettuaan firmalle kaikkensa, insinööri tajuaa potkut saatuaan tehneensä töitä iltaisin tai kotona käytännössä palkatta.

Degerlundin mukaan oikeudessa suurin osa tapauksista päätyy sovitteluratkaisuun, jotka ovat aina kompromisseja molempien puolelta.

Esimerkiksi Korhosen kerrotaan vaativan 200 000 euron korvausta vuosien mittaan tekemistään ylitöistä.