Lopeta tällaiset puhelut

Kaksi pahaa-aavistamatonta työkaveria jutustelee bussissa firmassa aloitettavista henkilöstövähennyksistä. Samassa bussissa taittaa työmatkaansa kilpailevan firman työntekijä, joka kuulee kaiken.

Tapaus on muutaman vuoden takaa, ja kuulolla ollut työntekijä oli Anna Lauttamus–Kauppila.

– Olisin voinut käyttää sitä tietoa väärin. Tein kuitenkin sen päätöksen, että en tee niin. Tiesin kuka on tämän firman pomo ja kerroin, että kannattaisi kiinnittää huomiota asiaan, kertoo Lauttamus-Kauppila.

Nykyään hän työskentelee Viestintävirastossa viestintäjohtajana. Siellä hän on vetänyt julkisissa kulkuvälineissä näkynyttä Älä kailota -kampanjaa. Siinä patistetaan ihmisiä miettimään, mitä he puhuvat kännykkään julkisissa kulkuneuvoissa.

Lauttamus-Kauppilan mukaan ihmiset ovat muutamassa vuodessa hieman havahtuneet siihen, että työmatkalla kännykkäkeskustelun aikana mainittu liikesalaisuus ei ole enää liikesalaisuus. Julkiset kulkuneuvot ovat siitä huolimatta yhä oiva paikka saada kurkistus muiden työpaikkojen asioihin.

Taloussanomien haastattelemat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, minkälaiset työpuhelut pitäisi pitää metron ovien ulkopuolella: kaikki.

"Bussissa
kuulee kaikennäköistä" 

Asianajaja Kare Hyvärinen asianajotoimisto Borenius & Kemppiseltä sanoo, että asianajajilla suut pysyvät supussa. Kaikille aloille varovaisuus ei ole levinnyt.

– Minulla on semmoinen kokemus, että aloilla, joilla vaitiolovelvollisuus on suuressa roolissa, ei puhuta työasioista kännykkään. Tai jos puhutaan, ei puhuta nimellä tai sellaista tietoa, mikä voisi olla haitallista. Muuten kyllä kuulee kaikennäköistä. Juna ja bussi ja ratikka – kyllä siellä kaikennäköistä puhutaan, mitä ei olisi fiksua sanoa, Hyvärinen sanoo.

Hänen mielestään työasiat eivät kuulu julkisiin kulkuvälineisiin.

– Se on suljettu tila, ja helposti vieressäolijat kiinnittävät huomiota.

Viestintätoimisto Pohjoisrannan partneri Esa Laurilalta ei heru sen enempää ymmärrystä julkisissa kulkuvälineissä puhutuille puheluille.

– Kyllä minä pitäisin sellaista kulttuuria, että oman firman asioista ei puhuta. Ja asiakkaiden asiat pidetään erittäin luottamuksellisina. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mitään asiakkaisiin liittyvää ei pölpötetä, Laurila sanoo.

Tämä sulkee pois melkein kaikki työpuhelut.

Samoin Lauri Gulin suunnittelutoimisto Taivaasta sanoo, että ainakaan hän ei puhuisi työpuheluita lainkaan julkisesti.

– Me puhutaan kuitenkin salaisuuksista. Jos ei liikesalaisuuksista, niin kilpailusalaisuuksista, Gulin sanoo.

Älä luota
liikaa koodikieleen

Joskus aikataulujen takia voi olla pakko hoitaa työasioita bussissa.

– Niissä tilanteissa pitäisi välttää käyttämästä termejä tai asioita, jotka paljastavat ympärillä oleville, mistä asiasta on kyse, Hyvärinen sanoo.

Jos langan päässä on esimerkiksi päämies, hänelle pitää tehdä selväksi, että on julkisessa kulkuneuvossa.

– Sanoo, että tämän kuulee x määrä ihmisiä ja kysyy, että onko parempi, että puhutaan myöhemmin.

Esa Laurilan mielestä muiden kuullen kannattaa vähintäänkin käyttää koodinimiä. Koodeihin ei kuitenkaan parane luottaa liikaa.

– Joku voi silti keksiä, mistä on kyse. Suomi on pieni maa. Ihmiset ovat fiksuja ja aika nopeasti perillä asioista pienillä markkinoilla pienessä maassa, jos on korvat höröllä ja jotain intressiä, Laurila sanoo.

Hänen mukaansa työntekijöille ei kannata saarnata aiheesta, mutta pieni muistutus voi olla paikallaan.

Nollatoleranssi
takaa yöunet

Vaaran paikka ovat Esa Laurilan mukaan vapaamuotoiset työpaikan juhlat. Sieltä poistuessa voi jäädä vapaa-ajan vaihde päälle. Jos työntekijät lähtevät juhlista samalla bussilla, voi siellä olla houkutusta jatkaa työjuttujen puimista.

– Jää vapautunut ja rentoutunut olo, kun on tuntikaupalla puhuttu suoraan. Sitten pitää kuitenkin muistaa, että ollaan taas julkisella areenalla, Laurila sanoo.

– Sitten pitää olla hälytyskellot valmiustilassa, että kuka tahansa voi olla paikalla. Pitää mielessä, että tuossa voi olla kilpailija tai toimittaja tai pomon tuttu. Ei se ole mitään muuta kuin selkärangan käyttöä, silloin pysyy oikealla raiteella.

Jos käy hyvä tuuri, pahastakaan lörpöttelystä ei koskaan aiheudu haittaa. Silti oman mielenrauhan takia kannattaa harkita nollatoleranssia julkisesti puhuttuihin työpuheluihin.

Silloin tietää itse sadan prosentin varmuudella, että kaupungilla ei liiku huhuja firman tuotekehitysprojektin aikataulusta.

Liikesalaisuuden lipsahtaessa ja vaitiolovelvollisuuden rikkoutuessa kiireinen aikataulu – ”oli pakko vastata siihen puheluun” – ei riitä selitykseksi.