Muista laiskotella töissä säännöllisesti

Viimeistelet kuumeisesti raporttia, jonka pitää olla hetikohta valmis. Samaan aikaan työtoveri nostaa jalat pöydälle ja huokaisee tyytyväisenä.

Ärsyttääkö? Ei kannattaisi. Parasta olisi itsekin nojata taaksepäin ja ottaa torkut. Se on tuottavampaa, asiantuntijat sanovat.

Laiska ihminen
keinot keksii

Metalliliiton tutkimuspäällikön Jorma Antilan mielestä laiska ihminen on melkoinen voimavara. Luontaisen laiskuutensa ansiosta ihminen etsii keinoa päästä helpommalla työssään ja tulee keksineeksi aiempaa helpompia ja tehokkaampia tapoja tuottaa.

– Kyse on siitä, että annetaan ihmisille vapaus käyttää omia aivoja, ja ettei tarvitse tehdä aina niin kuin insinöörit ovat päättäneet. Jos viedään vapaus kehittää omaa työtä, se syö mielenkiintoa, Antila sanoo.

Laiskat ihmiset ovat Antilan mielestä kuitenkin hankalia, sillä liika sallivuus voi johtaa työn laiminlyöntiin. Esimiehen tulisi löytää tasapaino sallivuuden ja kurin välillä. Antilan mukaan olennaista keskitien löytämisessä on esimiehen luottamus omiin työntekijöihin.

– Esimiehen pitää luottaa, että työntekijä tekee työnsä. Itseohjautuvissa tiimeissä asetetaan ryhmälle tavoite, ja ryhmä saa itse organisoida työnsä.

Yhteisestä laiskottelusta
hyvää organisaatioläskiä

Laiskottelun pitäisi olla säännöllistä ja pakollista, sanoo osaamisen ja innovaatioiden johtamisen asiantuntija Kaisa Kautto-Koivula. Hänestä kelloa kumartava nyky-yhteiskunta ei osoita ymmärrystä ihmisestä kokonaisuutena.

– Luovassa työssä täytyisi pitää systemaattisia taukoja, jolloin tarkkaavaisuustaso laskee ja jää aikaa ajatuksille ja uudelle olotilalle. Tämä on positiivista laiskottelua. Pitkällä aikavälillä tulokset ovat parempia, Kautto-Koivula sanoo.

Akatemiatutkija Mika Pantzar Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta nostaa esiin sosiaalisen laiskottelun. Hänestä epävirallisia kahvitteluja aliarvioidaan, ja niiden väheksyminen on johtanut laiskottelun yksityistymiseen.

Siinä missä lehteä ennen luettiin taukohuoneessa muiden kanssa, nyt tauonpito on siirtynyt työhuoneen yksinäisyyteen. Sosiaalinen laiskottelu olisi kuitenkin parempi.

– Yritysten pitäisi luoda olosuhteet yhteiselle laiskottelulle. Esimerkkinä yritykset järjestävät yhteisiä matkoja, jolloin pääsee verkoistoitumaan ja tutustumaan toisiin. Se luo hyvää organisaatioläskiä, Pantzar kuvaa.

Organisaatioläskillä tutkija tarkoittaa laiskottelua, jota harjoitetaan silloin, kun yrityksellä menee hyvin ja työntekijä voi irtautua jatkuvasta tuottamisesta. Silloin voi lukea ammattikirjallisuutta tai kehittää omaa organisaatiota. Ei siis aina tarvitse takoa, kun rauta on kuuma.

– Liika ahkeruus on tyhmää ahkeruutta, sanoo myös Työterveyslaitoksen työterveyspsykologi Sirkku Kivistö.

Työnantaja kavahtaa
laiskottelua

Asiantuntijat erottavat myönteisen ja kielteisen laiskottelun. Myönteinen laiskottelu on sallittua, koska lopputuloksena on entistä parempi työsuoritus.

Laiskuus työn laiminlyönnin merkityksessä ei hevin istu  suomalaiseen työmoraaliin. Suomen yrittäjien lainopillisesta asiamiehestä Anja Tuomolasta ajatus laiskottelusta tuntuu vieraalta.

– En usko, että laiskottelua varsinaisesti sallitaan, varsinkaan jos yrityksellä menee hyvin. Tuolloin pyritään saamaan vielä parempi tulos yritykselle ja parempia etuja työntekijöille, Tuomola sanoo.

Tuomolan mukaan työtahdin vaihtelusta johtuvat hiljaisemmat kaudet eivät ole laiskottelua, vaan silloin toimitaan hitaammin ja tehdään vaikka rästiin jääneitä töitä.

Tosilaiskuus
myrkkyä työsuhteille

Työterveyslaitoksen Sirkku Kivistön mukaan tosilaiskottelu iskee muiden työntekijöiden oikeudenmukaisuuden tunteeseen. Kun pinnaa ja luistaa tehtävistä, muut työntekijät tuntevat itsensä hyväksikäytetyiksi. Tämä on myrkkyä yhteistyösuhteille.

Jos yhden laiskottelu on muiden mielestä epäreilua, se voi johtua siitä, että heitä ei työ huvita. Akatemiatutkija Mika Pantzar on eri mieltä. Hän on vakuuttunut siitä, että ihmisillä on yleensä korkea työmoraali.

– Toisteisessa tehdastyössä palkan nosto lisää tutkimusten mukaan tuottavuutta. Esimerkiksi urheilijoilla ja tieteentekijöillä työn sisältö palkitsee, hän sanoo.

Kaisa Kautto-Koivulan mukaan nyt eletään välivaihetta, jolloin ei ole vielä päästy irti teollisen yhteiskunnan aika- ja tuotantokäsityksestä.

Teollisen yhteiskunnan tuotantolinja-ajattelun mukaisesti tehokkuutta mitataan kellokortilla. Aivotyö vaatii kuitenkin toisenlaisia tehokkuuden ja tuottamisen mittareita, Kautto-Koivula sanoo.

Hän visioi tulevaisuudessa työpaikkojen laiskottelukeitaista, joissa olisi palmuja ja musiikkia. Raportin kirjoittamisen välillä työntekijä voisi ottaa nokoset riippumatossa.

– Tämänlainen toiminta näyttää laiskottelulta, mutta se ei oikeasti ole.