Tähän loppuu pomon rahanhimo

Suomessakin suuryritysten johtajiston ansioissa vanhat markkamiljoonarajat ovat paukkuneet viime vuosina jo moneen kertaan.

Helsingin Sanomat kertoi pari päivää sitten, että pörssiyhtiöiden pomojen tienestit ovat helposti 20 kertaa isommat kuin tavallisella työntekijällä.

Viime vuonna näissä yhtiöissä keskiverto toimitusjohtajan palkka nousi 759 000 euroon. Sen luulisi riittävän aika ylelliseen elämään, tai poistamaan huolen huomisesta.

– Jokainen toimitusjohtaja varmaan pyrkii uransa alkuvaiheessa varmistamaan taloudellisen riippumattomuutensa, ja luonteesta riippuu milloin se tuntuu tapahtuneen, sanoo hallitusammattilainen Tapio Hintikka.

– Tiedän sen ihan omasta kokemuksestanikin. Joillekin se taloudellisen turvallisuuden raja tulee vastaan nopeammin, joillekin myöhemmin, mutta kaikille se yleensä tulee, sanoo hallitusammattilainen Kristiina Illi.

Yritysjohtajien käyttäytymisessä toistuvat samanlaiset lainalaisuudet.

Kun kaikkea on jo, yksi
kertakorotus kelpaa vielä

Useimmat saavuttavat riittävänä pitämänsä varallisuustason 40–50-vuotiaina.

– Ehkä siinä 45-vuotiaana järki ja rahankäytössä kohtuullisuus alkavat myös olla tasapainossa. Nuoremmilla yritysjohtajilla voi olla houkutus käyttäytyä joidenkin opittujen, ulkoisten elämäntavan mallien mukaan. Vanhemmat uskaltavat paremmin olla oma itsensä, sanoo Tapio Hintikka.

Tosin nälkä kasvaa syödessä. Joitakin taloutensa jo turvanneita johtajia voi saada ehkä kerran tai pari vaihtamaan työpaikkaa paremman liksan perässä.

– Kun johonkin elämänmuotoon on tottunut, jotkut ihmiset löytävät vielä uusia rahalla saavutettavia tavoitteita joita sitten täyttävät, sanoo Hintikka.

Kunhan Lapin kelomökki ja Espanjan huvila on hankittu, lapsille järjestetty asunnot ja oma eläketurva varmistettu, tämän jälkeen moni yritysjohtaja katsoo voivansa palkita itseään jollain "turhalla" hemmottelulla.

Joillekin se on purjevene, haavekartano, saari Karibialta tai jotain muuta ostettavaa. Toisille se voi olla hyväntekeväisyyttäkin: nimikkohanke luontoalueen suojelemiseksi tai professuurin rahoittaminen.

Tämän yhden "loppurutistuksen" jälkeen raha yleensä kadottaa merkityksensä, eikä henkisesti tasapainoinen pomo enää jaksa juosta mammonan perässä.

– Kun se määrätty hygieniataso on saavutettu, ei ole merkitystä tuleeko seuraavassa paikassa palkkaa x kertaa enemmän kuin ennen. Rekrytoijien olisi hyvä uskoa se, ja käyttää muitakin houkutuskeinoja jos tavoitellaan näitä asemansa vakiinnuttaneita ammattijohtajia, sanoo Kristiina Illi.

Ammattipomo pärjäisi
ilman jättipalkkaakin

Taloudellisesti riippumattomille johtajille työn sisältö ja vaikutusvalta toimivat paljon parempana kannustimina kuin raha.

– Tässä vaiheessa työpaikan vaihdossa työn haasteellisuus ja mielekkyys menevät jo palkan ohi. Voidaan aivan hyvin ottaa vastaan pienemmällä palkalla vaikeampi työ, jos se antaa ammatillista tyydytystä, sanoo Hintikka.

Tästä huolimatta yritysjohtajien palkat ovat Suomessakin nousseet jopa laman aikana. Useimmille huippujohtajalle viimeaikaiset korotukset ovat tulleet pyytämättä ja kyselemättä, eli periaatteessa aivan turhaan.

– Ainakaan niissä yrityksissä joissa minä olen ollut, toimitusjohtaja ei ole kertaakaan tullut pyytämään hallitukselta lisää palkkaa. Päinvastoin, moni on ollut kiinnostuneempi henkilöstön tilanteesta ja heidän palkitsemisistaan kuin omista tuloistaan, kertoo hallitusammattilainen Soili Suonoja. 

Moni tyytyisi taloudellisesti vähempäänkin, jos saisi vaikka lisää vapaa-aikaa.

– Toimitusjohtajuus on niin 24/7-työtä, että esimerkiksi elämänlaatua parantavat järjestelyt työn hoitamiseen kannustaisivat enemmän kuin raha, sanoo Kristiina Illi.

– Vaikkapa erilaiset eläkeratkaisut voivat jossain ikävaiheessa olla olennaisempia kuin pelkkä palkka, sanoo hallitusammattilainen Juhani Erma.

Ylimmän johdon palkkoja
turha salailla

Miksi sitten yritykset nostavat automaattisesti ylimmän johtajistonsa palkkoja vuosittain, vaikkei raha estä näiden työpaikanvaihdoksia eikä aina enää kannustakaan raatamiseen?

Se nyt vain on tullut tavaksi, hallitusammattilaiset arvelevat.

– Hallituksissa katsellaan aika tarkasti samankokoisten ja samassa tilanteessa olevien yritysten palkitsemistapoja, ja yritetään pitää huolta siitä etteivät oman johdon palkat jää yleisestä tasosta jälkeen, Soili Suonoja kertoo.

Tapio Hintikka ei usko, että yritykset lietsoisivat palkankorotuskierrettä pelkästään prestiisin takia, pullistellakseen muskeleillaan ja nokittaakseen toisiaan.

– Olisin hyvin surullinen, mikäli tällainen toisilleen näyttämisen ilmiö olisi siinä takana. Kyllä Suomessa ammattijohtajien palkat vielä yleisesti ottaen ovat jossain suhteessa tuloksentekoon ja työn vaativuuteen, Hintikka sanoo.

Hänen mielestään yritysten pitäisi täysin avoimesti kertoa, paljonko johtajistolle maksetaan ansioina, palkanlisinä ja miksi. Salailu palkitsemisessa lisää vain arvailuja, huhuja ja kateutta.

– Mitä enemmän yrityksessä on tällaisia kätkettyjä asioita, sitä vaikeampi siellä on puhua avoimesti ja kehittää muutakaan toimintaa. Ylimmän johdon palkka-avoimuuden lisääminen olisi kaikkien etu, Hintikka sanoo.