Nämä työt joudut tekemään ilmaiseksi

Työtehtävien laajentuminen, moniosaaminen ja muut multitalentti-toimenkuvat ovat hyviä kiertoilmaisuja sille kaikelle ylimääräiselle, mitä työpaikoilla 2000-luvulla teetetään.

– Arvioimme keväällä, että parisataatuhatta meidän jäsentämme eri aloilla joutuu tekemään säännöllisesti ainakin jotain harmaita yli- ja lisätöitä, ilman että saa näistä korvauksia, sanoo Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen.

Valkokaulustyöläinen saa varautua siihen, että jokainen fyysinenkin homma voi tarvittaessa kuulua hänelle, ellei toisin erikseen luvata.

– Tiedän yhden työpaikan, missä jopa toimitilojen siivous hoidetaan talkoilla, kertoo Uuden insinööriliiton neuvottelujohtaja Ismo Kokko.

Ihan näin pitkälle ei järkevissä firmoissa ole säästöissä menty. Mutta monissa yrityksissä on tingitty muiden kuin yleisten tilojen siivouskuluista, ja oman työpisteen puhtaudesta vastaa käyttäjä. Rätti käteen, jos pölykerros alkaa kyllästyttää.

Yllättävän harva yritys ostaa esimerkiksi muuttoihinsa täysin avaimet käteen -kuljetuspalveluita. Pahimmillaan työntekijä on saanut itse hoitaa rojunsa uuteen paikkaan, ja kytkeä vielä tietokoneetkin paikalleen.

Osittain syynä on organisaatioiden ohuus, varsinkin ict-yhtiöissä. Ylimääräistä toimistoapulaisväkeä ei enää ole.

– Suorittava työ on siirretty ulkomaille, ja tänne ovat jääneet lähinnä pelkät asiantuntijatehtävät, kertoo Erton tietoalojen järjestöasiantuntija Riikka Kuivala.

Kouluttaudu omalla
ajallasi, hae pullat itse

Ylimääräisen työn ei tarvitse olla fyysistä, ollakseen rasittavaa. Kouluttautuminen ja uusien työvälineiden käyttöopastus jää usein tekijän itsensä vastuulle.

– Jäsenistöltä kuulee, että työnantaja ei maksa esimerkiksi koulutukseen, kursseille tai seminaareihin osallistumisesta ylityökorvauksia. Ei vaikka päivät venyisivät kuinka pitkiksi, Ismo Kokko sanoo.

Joissain yrityksissä talon ulkopuoliset kouluttautumiset tulkitaan palkitsemisiksi: pääseehän silloin hetkeksi irti päivätyöstä. Tosin ne rästiin jäävät hommat pitää kuitenkin hoitaa sitten seminaarimatkalta palattua ennen seuraavan työpäivän alkua.

Matkajärjestelyt ja lippuvaraukset saa järjestää oman mielensä mukaan, lentoyhteyksiä netissä vertaillen. Aikaa siihenkin kuluu, mutta saapa itse valita millä halpayhtiöllä lentää mihinkin.

Moni työssään presentaatioita pitävä vääntää kalvoihinsa kiltisti itse grafiikkaa, kääntää taulukoita sähköiseen muotoon, monistaa ja mapittaa jaettavia esitysmateriaaleja satoihin kansioihin omin pikku kätösin.

Asiakastilaisuuksiin valmistautuvat hommaavat kokouskeksit tai -tarjoilut lähikaupasta, ja ähräävät messustandien pystyttämisessä ruuvinväännin kuumana.

Joskus näitä ylimääräisiä askareita ja pullienhakuja joutuu tekemään esimiehen tai -naisen puolesta, eikä niistä tietenkään voi valittaa.

Puhelimeen ja meileihin
vastaaminen käy työstä

Yleisimmin harmaata lisä- tai ylityötä syntyy kuitenkin tavoitettavuudesta. Vaikka esimerkiksi tietoaloilla työajan ulkopuolisen puhelintuen antamisesta pitäisi laskuttaa, harva viitsii tai huomaa tehdä näin.

– Varsinkin jos asiakas tai ylitöissä oleva työkaveri soittaa illalla kotiin, useimmat ihmiset vastaavat. Näin tulee huomaamatta tehtyä pitkiäkin jaksoja ylimääräistä työtä, Riikka Kuivala sanoo.

Samoin työsähköpostien lukeminen ja niihin vastaaminen koetaan työhon kuuluvaksi, vaikka sen tekisi kesämökiltään.

– Suurin ongelma on, että osa ihmisistä pitää tätä aivan luonnollisena ja työn luonteesta johtuvana asiana. Tällaista koko ajan työssä oloa ei mielletä ylityöksi, vaikka se on juuri sitä, Kuivala huomauttaa.

Peruslähtökohtana useimmiten on, että työaika on firmassa mitoitettu väärin suhteessa tehtävien määrään.

– Työtä on niin paljon, että niistä on mahdotonta selvitä kahdeksan  tunnin työpäivässä. Sitten tehdään kiltisti loput omalla ajalla, kun ei haluta antaa sitä vaikutelmaa, että on hidas työntekijä, Ismo Kokko kertoo.

Tunnollinen työntekijä syyttää helposti itseään: olen huono ja ainakin tuottamattomampi kuin muut.

– Me kuvittelemme liian usein, että ne työkaverit ovat paljon nopeampia, ja ehtivät tehdä kaiken lyhyemmässä ajassa. Ei se niin ole. Yleensä työpaikalla väärin lasketuista aikatauluista kärsivät kaikki. Näitä ei vain haluta tunnustaa toisilleen, sanoo Riikka Kuivala.

Saako sanoa
ei lisähommille?

Periaatteessa kenenkään ei tarvitsisi tehdä muuta kuin sitä työtä, mihin on tullut palkatuksi.

– En ihan ensimmäisenä alkaisi luuttuamaan lattioita, jos olen tullut töihin vaikka tietotekniikan asiantuntijaksi. Päätehtävän hoitaminen kärsii ylimääräisistä töistä, ja sen luulisi huolettavan työnantajaakin, Riikka Kuivala sanoo.

Käytännössä valtaosa kuitenkin nielee kiukkunsa ja hoitaa pulmat omatoimisesti kuntoon. Siivoojan, atk-asentajan tai muuttomiehen odottelu kestää kuitenkin liian kauan ja työt seisovat sillä välin.

– Ihan pikkuharmeista ei uskalleta tänä päivänä valittaa. Pelätään, ettei kannata vinkua nyt esimerkiksi projektin aikataulusta tai työläydestä. Muuten seuraava projektipäällikkyys meneekin jollekin toiselle, Kuivala sanoo.

Silti joku raja pitää harmaalle lisätyölle osata vetää, vaikkapa jättäytymällä tietoisesti tavoittamattomaksi. Kännykkä kiinni, niin nakki ei napsahda kohdalle.

– Ihmisellä on velvollisuus pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta, Ismo Kokko sanoo.

Työnantajalle turhaan lahjoitettu työ pienentää ammattiliittojen mukaan aikanaan myös eläkeajan tienestejä.

– Jos joka päivältä tekee tunnin ylitöitä, niistä kertyy vuosien mittaan melkoinen saamatta jäänyt summa. Se vaikuttaa lopulta eläketulojenkin määrään, sanoo Akavan Matti Viljanen. 

Ylimääräisten töiden kirjaaminen aidoksi ylityöksi hyödyttäisi lopulta koko yhtiötä.

Jos ekstrahommat pyyhitään aina työaikakirjanpidosta pois, esimiehille jää väärä käsitys siitä miten paljon aikaa ja resursseja eri hankkeisiin pitää varata.