Mokaa testit – töitä löytyy

Poliittisesti sopivat huippuyksilöt voivat ehkä päästä nimivirkoihin ilman talon ulkopuolisiin psykologisiin testeihin osallistumista, mutta muilta kuolevaisilta se nykyaikana harvemmin onnistuu. Helsingin Sanomat kertoi eilen tiistaina, että Kelan pääjohtajaksi valittu ex-ministeri Liisa Hyssälä (kesk.) valittiin tehtäväänsä ilman soveltuvuustestejä. 

Nykyään kaikissa suuryrityksissä työnhakijat joutuvat läpäisemään ainakin jonkin testimankelin tai soveltuvuusarvioinnin. Ellei paikkaa ole etukäteen sovittu varmaksi, ex-ministeritkin tuppaavat saamaan vatsakramppeja testaajien edessä. 

– Kaikkihan niissä ainakin vähän jännittävät, haetusta tehtävästä riippumatta, sanoo henkilöstöyhtiö MPS:n johtava psykologi Marjatta Räty.

Hänen mukaansa liika pelko ja pakonomainen testien välttely on turhaa, sillä arviointitilanteissa ei oikeastaan edes pysty mokaamaan. Niissä kun ei ole pelkästään oikeita tai vääriä vastauksia.

– Tietysti se harmittaa, jos joku päättelykykytehtävä sujuu hitaasti tai tuntuu, ettei ymmärrä kysymyksiä. Mutta ei se tarkoita mitenkään sitä, että ihminen olisi ammattitaidoiltaan huono tai ettei hän voisi pärjätä työssään, Räty lupaa.

Testit menevät
aidolta aina hyvin

Vääränlaisen työpaikan välttäminen on myös onnistumista, sanoo rekrytointiyhtiö PD Searchin konsulttijohtaja Timo Tuohimaa.

– Testissä pärjääminen tarkoittaa sitä, että on saanut oltua aidosti oma itsensä ja tuotua tehtävän kannalta olennaiset ominaisuutensa esille. Omat hyvät puolet eivät silti aina sovi haettuun työhön, ja on erittäin tärkeää, että sen huomaa itsekin ajoissa, Tuohimaa sanoo.

Parhaat ja kattavimmat soveltuvuustestit mittaavat tulevassa työssä tarvittavia taitoja; paineensietokykyä, ongelmanratkaisutapoja ja itsensä ilmaisemisen tasoa.

Sen sijaan arviointi ei kerro, millainen ihminen olet, tai millaisia yksityiselämän luurankoja kaapissasi on.

– Ei siinä tehdä kaikenkattavia analyyseja ihmisten luonteista, vaan katsotaan miten hän täyttää työnantajan juuri siltä tehtävältä vaatimia kriteereitä, Marjatta Räty sanoo.

Testaaja ei työnhakijan kohtalosta päätä: lopullinen valinta on aina työnantajan vastuulla. Henkilökohtaisissa haastatteluissa jokainen voi sitten joko parantaa tai heikentää testien kertomia arvioita itsestään.

– Ketään ei valita pelkän soveltuvuusarvioinnin perusteella, se on lähinnä second opinion työnantajalle heidän valintapäätöksensä tueksi, Timo Tuohimaa muistuttaa.

Törpön testin voi jättää
omaan arvoonsa

Soveltuvuus- ja valintatestit ovat usein läpikotaisin uuvuttavia, kestipä rekrytointitilaisuus parin tunnin tai monen päivän ajan.

Moni työnhakija haluaisi jättää leikin sikseen, varsinkin jos alkaa kesken arviointiprosessin epäillä testaajien järjenjuoksua tai ammattitaitoa.

Joskus tunne sekundatestaajista osoittautuu oikeaksi.

– Väittäisin, että kymmenesosa markkinoilla toimivista arviointiyhtiöistä toimii eettisesti tai ammattitaidollisesti kyseenalaisilla tavoilla, sanoo alan pelisääntöjä luovan Suomen Psykologiliiton sertifiointilautakunnan puheenjohtaja Vesa Nevalainen.

Jos työnantaja on valinnut testaajaksi huithapeliyhtiön, työnhakijan kannattaa Nevalaisen mielestä silti mennä valintakokeisiin. Testeistä kieltäytyjän hakemus kun yleensä lentää automaattisesti roskiin.

– Jos hirveästi haluaa sitä työpaikkaa, on parempi mennä mukaan ja katsoa se peli loppuun asti. Kyllähän siitäkin kokemusta saa, ja testin tason voi sitten itse kyseenalaistaa jälkeenpäin, Nevalainen muistuttaa.

Jos testaaja heittäytyy epäasialliseksi, hänen menettelytavoistaan voi myös valittaa muun muassa Psykologiliittoon. Todella törkeästä tai hakijan yksityisyyttä loukkaavasta kohtelusta voi tehdä ilmoituksen työsuojeluviranomaisille.