Varo, näissä töissä menee terveys

Niin sanotun valkokaulusväen ei ole aiemmin juuri tarvinnut pelätä satuttavansa itseään työpaikalla.

Perinteiset työtapaturmat osuivat vielä takavuosina lähinnä rakennus-, elintarvike- tai konepajatyöläisille. Heidän töissään oli riskinä pudota jostain, polttaa itsensä kuumassa kattilassa, saada sähköisku tai joutua tuotantokoneen kolhimaksi.

Toimistohommissa suurin vaara oli paperihaavan saaminen.

Nyt työpaikan terveysuhkat ovat vähentyneet ja demokratisoituneet: johtajistokaan ei ole turvassa työn aiheuttamilta vaivoilta ja kolhuilta, päinvastoin.

– Esimiestehtävissä olevat pitävät ainakin kuntasektorilla edelleen varsin vähän sairauslomapäiviä, mutta se ei tarkoita etteikö heille sattuisi mitään, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jussi Vahtera.

Ylimmät johtajat pääsevät silti suhteellisen vähällä. Heidän työvaivansa ovat enemmän burn-outia: sydänkohtauksetkin hankitaan lenkkipolulla tai muuten vapaa-ajalla.

Lähempänä työpaikkojen suoritusporrasta olevassa välijohdossa sen sijaan sattuu ja tapahtuu enemmän kaikenlaista.

Väsynyt voi törmäillä
kuin kännissä

Pikkupomo saakin tarjolla olevista työperäisistä vaivoista kattavan sekoituksen: sekä loppuunpalamisen vaarat että fyysiset telomismahdollisuudet.

– Välijohdon esimiehillä on hurjat paineet ylemmältä johdolta ja alaisilta. Ei ihme, että nämä ajavat loppuviikolla liikenteessä zombeina tai tekevät töitä yliväsyneinä. Tarkkaavaisuus on yhtä huonoa kuin parin promillen tilassa, sanoo Ilmarisen työhyvinvointipalvelujen osastopäällikkö Kati Huoponen.

Yli 50-tuntisen työviikon jälkeen tapaturma-alttiuskin on samalla tasolla kuin baarikierroksen jälkeen.

Väsyneet, stressaantuneet työnjohtajat ja asiantuntijat nyrjäyttelevät nilkkojaan portaissa, liukastelevat nappaskengilä tuotantotiloissa, kävelevät päin ovenkahvoja ja venäyttelevät selkiään tavaroita nostaessaan.

– On aika ymmärrettävää, jos jatkuvasta sekamelskasta ja väsymyksestä aiheutuu pieniä haavereita. Tämä kehitys kyllä alkoi jo ennen lamaa, kun ulkoistamisen ja kvartaaliajattelun kiireet levisivät työpaikoille, sanoo Työturvallisuuskeskuksen tapaturmatorjunnan asiantuntija Jukka Mäkeläinen.

Pikkukolhut eivät vie sairauslomille, niitä ei edes raportoida eikä tilastoida. Työhyvinvointia ja työssä viihtyvyyttä ne kuitenkin syövät pahasti.

Kati Huoposen mielestä työperäisten mustelmien pitäisi toimia hälytysmerkkinä, herätyksenä.

– Tällaisen jälkeen pitää arvioida, onko työn ja vapaa-ajan suhde mennyt pieleen, jaksanko todella tällaista tahtia, hän neuvoo.

Väsymyksestä kaatuileva ihminen ei voi olla firmallekaan kovin tuottava.

– Pitää osata pysähtyä itse tai pysäyttää noin väsynyt työtoveri, ennen kuin sattuu pahempaa, Huoponen muistuttaa.

Hengenmenoturmat
vähentymässä

Yleisesti töissä on nykyisin turvallisempaa kuin vielä vuosikymmen sitten, kiitos parantuneiden työsuojelunormien.

Kuolemaan tai pahaan vammautumiseen johtaneiden työtapaturmien määrä on painunut alas ja pysynyt varsin ennallaan.

Rakennustyömailla on tosin näkynyt pientä käännettä huonompaan suuntaan, vaikka laman takia työmaita on ollut vähemmän kuin ennen.

– Työntekijän ammattitaidolla ja työturvallisuusasioiden hallitsemisella on selvä yhteys. Mitä enemmän rakennusalalla vastedes käytetään kouluttamatonta työvoimaa, sitä enemmän turhien tapaturmien riski kasvaa, Jukka Mäkeläinen muistuttaa.

Koti ja keittiö yhä
vaarallisia tuotantoaloja

Raskaiden alojen ammatit tietysti johtavat yhä tapaturma- ja työkyvyttömyystilastoja. Eniten työntekijän terveyttä vaarantavat talonrakennus-, elintarvike- ja konepajatyöt.

Kotien pystyttämisessä tai teollisessa ruuanlaitossa aiheutuu edelleen enemmän ruumiinvammoja kuin muualla, ja niiden vaara ylettyy kaikille työntekijätasoille.

Teoriassa jopa elintarviketehtaan johtajilla on suurempi vaara saada työpaikallaan kolhuja kuin esimerkiksi markkinointialan duunarilla.

Fyysisistä vammoista kuitenkin toivutaan suhteellisen nopeasti takaisin sorvien ääreen.

Sen sijaan palvelualoilla yltyvä työuupuminen vie työkyvyn joskus tehokkaammin kuin sirkkeliin juokseminen.

Masennus ajaa eläkkeelle aiempaa enemmän muun muassa palvelualan esimiesnaisia ja yksikönjohtajia, virastojen ja laitosten asiantuntijoita, toimittajia ja ravintolapäälliköitä.

Eläketurvakeskuksen tutkimusten mukaan isopalkkainenkin suuryrityksen johtaja joutuu todennäköisesti herkemmin masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle kuin sotilas tai kampaaja.

Muutamassa ammatissa pinna on silti tiukalla asemasta riippumatta, sanoo Työterveyslaitos.

– Esimerkiksi opettajat, hoitajat ja sosiaalityöntekijät kärsivät muita enemmän depressiosta. Syynä ovat työssä kohdatut vaikeat asiat, kertoo Jussi Vahtera.