Riittääkö tämä palkka?

Yksinäinen ihminen tarvitsee pääkaupunkiseudulla yli 1 100 euroa puhtaana käteen. Neljän lapsen yksihuoltajan pitäisi saada pääkaupunkiseudulla kokoon yli 2 400 euroa, jotta selviäisi elämisestä.

– Tiukkaa tekee kaikille niille, jotka ovat näillä rajoilla, sillä ihmisiltä on kysytty nimenomaan minimiä, jolla tulee toimeen, Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Veli-Matti Ritakallio selvittää.

Hän laati Taloussanomille tuoreista tilastoista laskelmat siitä, millaisella palkalla tulee toimeen. (Katso perhekoon mukaiset minimitoimeentulorajat kuviosta jutun lopusta.)

– Minimi on noussut nopeasti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Yksinäisen ihmisen kohdalla tuo raja on noussut koko maassa sata euroa vuodesta 2007, Ritakallio kertoo.

Vilkaisu ansiotilastojen alapäähän kertoo, että kaikki eivät tule millään toimeen työllään etenkään pääkaupunkiseudulla, jossa toimeentulotuen saajien määrä – myös työssäkäyvien keskuudessa – on kasvanut jatkuvasti.

Esimerkiksi kirjastoapulainen ansaitsee 1 831 euroa, metallimies 1889 euroa, myymälänhoitaja 1 829 euroa, elintarvikelaborantti 1827 euroa, toimistotyöntekijä 1 810 euroa, sairaalatyöntekijä 1 771 euroa ja laitosapulainen 1 592 euroa kuukaudessa. (Katso lista pienipalkkaisimmista ammateista jutun lopusta.)

Veronmaksajat tukevat pientä
palkkaa maksavia työnantajia

– Ei ole oikein, että ihminen ei tule toimeen työllään. Tämä on jopa himpun verran vaiettu ongelma Suomessa, tutkimus- ja työaika-asiantuntija Juha Antila SAK:sta sanoo.

Hän muistuttaa, että Suomi ei ole ratifioinut Euroopan sosiaalisen peruskirjan minimipalkka-artiklaa, joka tarkoittaisi Suomessa vähintäänkin 1 500 euron palkkaa.

– Ei tämä ole mitään rakettitiedettä. Jos saat 1 500 euroa bruttona, eläminen on äärimmäisen vaikeaa.

Antilan mielestä on älytöntä, että muut veronmaksajat joutuvat välillisesti tukemaan työnantajia, jotka maksavat tällaisia palkkoja.

Silloin työ on hänen mukaansa arveluttavan tuottamatonta markkinataloudessa.

Ekonomisti Ville Kopra SAK:sta huomauttaa, että osalla matalapalkka-aloja on onnistuttu nostamaan kaikkein alimpia palkkoja.

– Esimerkkisi Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL onnistui nostamaan alimpia palkkoja yhdeksän prosenttia (1350 eurosta 1450 euroon).

Näin siis sopimalla.

– Sitten on järjestäytymättömiä aloja ja aloja, joilla tehdään paljon freelance -työtä. On silpputöitä, vaikka tutkijoita ja toimittajia, välillä ansaitaan hyvin ja välillä ei mitään, Kopra toteaa.