Itke vaan potkujasi, pomo

Viime viikolla julkisuudessa nähtiin pieni merkki siitä, että suomalaisen johtajan potkutraditiot ovat ehkä muuttumassa.

Yleisradion toimitusjohtajuudesta syrjäytetty Mikael Jungner myönsi pettyneensä raskaasti yhtiön hallituksen päätökseen, ja antoi harmituksen näkyä myös ilmeessään.

– Tuo käytös poikkesi monesta perinteisestä johtajasta, ja se osoitti inhimillisyyttä tapahtuneen edessä. Kyllä moderniin johtajuuteen kuuluu, että tunteet saavat näkyä myös tällaisessa tilanteessa, kiittelee Johtamistaidon opiston paikallisjohtaja, kasvatustieteiden tohtori Pirkko-Liisa Vesterinen.

Samanlaista mallia näytti Finnairista lähtenyt Jukka Hienonen, joka kertoi viime syksynä poikkeuksellisen selväsanaisesti, miksi ei enää jaksanut luotsata lentoyhtiötä.

Rehellisyys, avoimuus ja suora puhe ovat hyvän johtajan ominaisuuksia, muistuttaa Itä-Suomen yliopistossa johtamiskulttuurin tutkimusryhmää vetävä professori Päivi Eriksson.

– Harmituksen myöntämisestä ei varmaankaan ole haittaa, Eriksson sanoo.

Työsuhteen äkkipäättymisen aiheuttamaa ärtymystä kun ei oikeasti pysty peittelemään, sen näkee kuka tahansa ulkopuolinenkin.

Naama hymyssä
ulos talosta

Meikäläisessä johtamiskulttuurissa on aiemmin ihannoitu kivikasvoista huippupomoa, joka ei potkuistaan valita eikä kaivele epäonnistumisiaan julkisuudessa. Haavat nuollaan yksin, mieluiten mökillä raivokkaassa halonhakkuussa tai perskännin avulla.

– Osittain tämä liittyy johtamisen sukupuolittumiseen. Johtamistyö on ollut pitkään maskuliinista, hierarkkista, autoritääristä, loogista ja rationaalista. Tunteet ja niiden näyttäminen eivät kuulu tälle kentälle, sanoo Päivi Eriksson.

Lähtöjen kommentointikin on ollut äijämäistä. Työsuhteet päättyvät molemminpuolisen yhteisymmärryksen vallitessa, taloudellisen kehityksen tai jyrkimmillään linjaerimielisyyksien takia.

Näin johtajat ovat itse kommentoineet potkujaan julkisuudessa: 

– Näin voi käydä kaikille toimitusjohtajille joskus, johtajien työsuhdeturva on toisenlainen.

– Näkemyseroista huolimatta lähden yhtiöstä hyvillä mielin.

– Sehän on loistavaa, että yritys on säästäväinen.

On vaaran merkki,
jos ei tunnu missään

Moni "omasta tahdostaan" irtisanoutunut huippujohtaja on yllättävän hiljaa siitä omasta tahdostaan ja päätökseen johtaneista, mahdollisesti hyvinkin verisistä ristiriidoista.

– Seuraajan on hyvä jatkaa tästä uusin ajatuksin.

– Paras vaihtaa paikkaa, ennen kuin haaste muuttuu viraksi.

– Talossa on ollut turbulenssia, mutta tässä ei ole siitä kyse.

– Ajankohta irtautumiselleni on nyt oivallinen.

– Olen yrittäjähenkinen ja haluan katsoa mitä muuta saan aikaan.

Aikanaan muistelmissa on sitten annettu palaa ja haukuttu potkuihin tai eropäätökseen ajaneita lieroiksi selkäänpuukottajiksi.

– Jos joku johtaja väittää, ettei syrjäytys tunnu miltään, hän joko valehtelee tai pahimmillaan kärsii jonkinasteisesta narsistisesta luonnehäiriöstä, joka estää tunteiden käsittelyn, Pirkko-Liisa Vesterinen sanoo.

Rajansa kaikella,
avautumisellakin

Tutkijat eivät usko, että aidosti osaavan johtajan ura kärsisi siitä, jos hän myöntäisi olevansa kettuuntunut vastoinkäymisistä.

– Ihmisellä on tutkimusten mukaan ainakin 260 erilaista tunnetta. Johtajana toimivalle on olennaista, miten hän hallitsee niitä ja miten vaikuttaa niiden avulla muihin, asiakkaisiin tai neuvottelutilanteisiin, Pirkko-Liisa Vesterinen kertoo.

Myös alaiset odottavat, että esimies näyttää olevansa edes jollain tasolla tunteva ihminen.

Itsehillintä ja itsekritiikki ovat silti tärkeitä. Omat virheet pitää myöntää, eikä sysätä potkujen syitä kokonaan toisten piikkiin.

– Johtamiskoulutuksen nykytrendien mukaan johtajalla saa olla tunteet, mutta ollakseen uskottava johtaja hänen pitää hallita niitä tilanteen vaativalla tavalla, sanoo Päivi Eriksson.

Olennaista on yhä päästä pettymyksestä yli ajoissa, eikä jäädä vatvomaan asiaa julkisuudessa loputtomiin.

– Perusteellisemmassa omien tunteiden julkisessa käsittelyssä voi olla se riski, että johtaja leimautuu huonoksi häviäjäksi, pehmeäksi tai herkkänahkaiseksi. Näitä piirteitä ei kulttuurissamme liitetä hyvään ja menestyvään johtajaan, Eriksson sanoo.

Mikael Jungnerkin voi siis tärvätä nyt saamansa sympatia-aallon, jos hän tekee harmituksestaan liian ison numeron tai vaikka YouTube-videoita loppukevääseen asti.