Näin tulee vääriä pomoja

Lama-aikana uralla eteneminen on hankalaa, mutta kaikille uraputki ei edes kelpaa. Joihinkin vastuullisiin esimiestehtäviin on niin teollisuudessa kuin markkinointialoillakin aiempaa vaikeampaa saada pätevää väkeä.

– Johtajia tarvitaan kaikilla tasoilla, ja huolellisesti etsimällä heitä myös löytyy. Mutta hyvien varasto on hupenemassa, sanoo Nordic Progress -rekrytointiyhtiön johtava konsultti Henrik Gustafsson.

Esimiesehdokkaita etsivälle rekrytoijalle suomalaiset päällikkötason ihmiset ovat vähän kuin sinkkunaisille vastaantulevat miehet: hyvät ovat jo tukevasti varattuja, eikä useimpiin jäljelläoleviin kannata koskea pitkällä kepilläkään.

Moni korkeasti koulutettu ammattilainen on oppinut varomaan työnjohdollisia tehtäviä ja pysyttelee mieluummin työpaikallaan itsenäisenä asiantuntijana.

Insinööriliiton taannoisen jäsenkyselyn mukaan vain joka kolmas nuori insinööri haaveilee pomovakansseista. Alaisten määrää ei enää pidetä menestyksen mittana.

Pomoilla liikaa
omia pomoja

Henrik Gustafsson arvelee, että yhtenä syynä johtajuuden suosion muutoksiin on yritysten johtorakenteen sumentuminen tai organisaatioiden hajautuminen.

Kansainvälisissä firmoissa paikallispomo ei välttämättä pääse enää olemaan oikeasti pomo, vaan tiukasti sovitun toimintasapluunan valvoja.

– Päällikkötehtävät ovat siirtyneet ulkomaille tai puhutaan "hallinnollisesta organisaatiovastuusta". Esimiehen rooli on muuttunut vähemmän kiinnostavaksi, koska kokonaisvastuu puuttuu.

Pakonomainen kuukausiraportointi, alituiset pitkät palaverit, tulosvastuu ja kvartaaliajattelu himmentävät nopeasti esimiestittelin hohdokkuutta.

Palkkauksen erotkin esimies- ja asiantuntijatehtävien välillä ovat pienentyneet. Päällikkö puurtaa pitempää päivää ja kantaa hallinnollisia töitä kotiinkin, ainakin päässään.

Myös lama-ajan poikkeustila vaikuttaa: ylimmän johdon sanelemien saneerausten toimeenpanijaksi haluaa vain harva.

Myyntiväki pelkää
kenttätuntuman katoamista

Varsinkin myynnin esimiestehtäviin etsittävillä on usein huoli siitä, katoaako pomohommissa tuntuma kenttään ja todellisiin asiakkaisiin.

– Jos johtaminen tulisi vaatimaan yli puolet työajasta, moni ehdokas sanoo minulle suoraan ettei heitä kiinnosta, Henrik Gustafsson kertoo.

Mieluummin he pysyvät tähtimyyntitykkeinä tai asiakasvastaavina, vaikka juuri heidän kenttäkokemuksestaan ja ruohonjuuritason osaamisestaan olisi erittäin paljon apua johtamistyössä.

Seurauksena voi pahimmillaan olla, että osastopäälliköiksi, yksikönjohtajiksi, sektorivastaaviksi ja muiksi pikkupomoiksi valikoituu hommaan sopimatonta väkeä: tittelinkipeitä pyrkyreitä tai käytännön töitä osaamattomia sählääjiä.

– Julkisella haulla voi tulla vastaan vääränlaisia ihmisiä, Gustafsson myöntää.

Aidosti työkavereistaan ja asiakkaistaan vastuuta tuntevan ammattilaisen kannattaisikin hakeutua pomoksi: muutenhan tehtävään voi tulla joku törppö, joka pilaa koko työpaikan.

Pomojen kierto
jakaisi johtamistaakkaa

Joitakin ihmisiä pelottaa ajatus esimiestehtäviin jumiutumisesta. Päällikköydestä on meikäläisessä yrityskulttuurissa yllättävän vaikea palata alemman organisaatiotason hommaan. 

Yksi vaihtoehto yritysten johtotehtävien onnistuneempaan jakamiseen on aito työkierto, määräaikaiset esimiesvirat. Tällöin paluuta ei ehkä koettaisi alennuksena.

Tällaista on kokeiltu joissain yrityksissä.

Esimerkiksi helsinkiläinen yrityskoulutus- ja konsulttitoimisto Perfecto on jo pitkään kierrättänyt esimiestehtäviään, myös toimitusjohtajuuttaan säännöllisesti.

– Kenelläkään meistä yhtiön perustajista ei aluksi ollut hinkua tomitusjohtajaksi, mutta eihän ilmankaan voi olla. Kahden vuoden tehtäväkierto osoittautui tasapuolisimmaksi. Se rytmittää johtamista ja lisää motivaatiota, eikä kukaan väsy liikaa, sanoo nyt vetovuorossa oleva toimitusjohtaja Mikko Innanen.

Hän uskoo, että muissakin firmoissa monelle pikkupomolle parin vuoden pesti taloushallintoineen, budjettiseurantoineen ja lomalistahyväksyntöineen olisi varmasti kerrallaan tarpeeksi.

– Hyvä puoli tässä kierrossa on, että kenestäkään ei tule toimistoeunukkia, joka kateellisena pamppailee vain hallintoasioiden parissa, kun muut pitävät hauskaa asiakkaiden kanssa.