Tällainen tyyppi saa työpaikan

Hyvä tyyppi on muodostunut työntekijöiden rekrytoinnissa jo jonkinlaiseksi käsitteeksi. Moni yritys kertoo jo työpaikkailmoituksessaan hakevansa tällaista. Millainen tämän päivän hyvä tyyppi oikein on?

– Olkoon aika mikä tahansa, hyvä tyyppi on aktiivinen ihminen, joka pistää itsensä likoon ja näyttää sen työnhaussa, sanoo rekrytointiyritys Nordic Progressin johtava konsultti Erkki Lumme.

Johtaja Jaana Ylipaavalniemi rekrytointi- ja henkilöarviointiyhtiö   Talentorista kertoo, että nykyään työnantajat arvostavat ihmistä, joka kykenee luovimaan uusissa tilanteissa.

Tämä tarkoittaa muutosvalmiutta, monipuolista keinovalikoimaa uusissa tilanteissa, kehittävää otetta ja ratkaisukeskeisyyttä. Myös itseluottamus, yhteistyökyky ja päämäärätietoisuus ovat toivottuja ominaisuuksia.  

Seniorikonsultti Johanna Koskinen henkilöarviointia- ja rekrytointiyhtiö MPS:stä auttaa hakijoita löytämään sopivan työpaikan. Hänen mukaansa rekrytoinnissa korostuvat aina kolme asiaa: hakijan oma osaaminen eli tiedot, taidot ja verkostot, persoona ja oma tapa toimia sekä motivaatio.

Myös muut konsultit korostavat osaamista. Lumpeen mukaan nyt haetaan ihmisiä, joilla on jo jonkun vuoden kokemus kyseiseltä alalta.

Ylipaavalniemi kertoo, että päätöksessä on kyse kokonaisuudesta, osaaminen on lähtökohta, mutta henkilöominaisuuksien sopivuus  ratkaisee usein lopullisen valinnan.

– Ratkaisevinta on mielestäni hakijan motivaatio; tahto, palo ja intohimo tehtävään, lisää Koskinen.

Hänestä hyvä itsetuntemus ja peruspositiivisuus ovat valttia. Hän ei tarkoita tällä mitään päälle liimattua hymistelyä, vaan aitoa myönteistä asennetta ja tekemisen meininkiä. Koskisen mielestä jokainen voi olla hyvä tyyppi, kunhan vain paikka ja aika osuvat kohdalleen.

– Kukaan ei ole aina ja joka paikassa hyvä.

Kaksi korvaa
ja yksi suu

Sosiaalisuutta arvostetaan, mutta silläkin on rajansa.

– On sääntö, että ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu. On osattava myös kuunnella, mitä toisella puolella on sanottavaa, sanoo Lumme.

Ylipaavalniemi huomauttaa, että kaikki ominaisuudet ovat sidoksissa tehtävän vaatimuksiin.

– Ei suinkaan kaikkien tarvitse pärjätäkseen olla korostuneen ulospäin suuntautuneita. On paljon tehtäviä, joissa ujoimmatkin menestyvät sopivalla tilanneherkkyydellä vuorovaikutustilanteissa.

Olennaista on, että ujous ei kangista täysin. Jos ujous on ylitsepääsemätöntä, Koskinen kehottaa pyytämään ammattilaisten apua.

Mitä enemmän haastattelu jännittää, sitä paremmin siihen kannattaa valmistautua. On hyvä ennalta miettiä vastauksia todennäköisiin kysymyksiin ja tehdä kotiläksyt hyvin. Mitä tutumpi asia on, sitä rennommin ja vakuuttavammin kysymyksiin pystyy vastaamaan.

Konsulttien mukaan pieni jännitys vain kertoo siitä, että tilanne on itselle tärkeä. Liika itsevarmuus voi kostautua.

–  On ehkä suurin mahdollinen moka, jos haastattelussa paljastuu, että työnhakija ei edes tiedä, mitä firma tekee, huomauttaa Lumme.

Kysyminen kertoo
kiinnostuksesta

Jotta työhönottajalle tulisi sellainen kuva, että tämä henkilö on meidän ”hyvä tyyppimme”, hakijan kannattaa kysellä avoinna olevasta tehtävästä ja firmasta muutenkin.

Lumpeen mielestä yrityksissä arvostetaan sitä, että hakija uskaltaa kyseenalaistaa talon toimintaa. Arvostelussa pelisilmä on tärkeä. Hakijan on aistittava haastattelijan mahdollinen herkkähipiäisyys, jotta arvostelu ei käänny hakijaa vastaan.

Yrityksissä tiedetään, millaista nykyinen työelämä on, eivätkä epäonnistumiset uralla enää tahraa tulevaisuutta. 

– Työnantajat ovat kiinnostuneempia siitä, mitä hakija osaa ja mitä hyötyä hänestä voisi olla yritykselle, sanoo MPS:n Johanna Koskinen.

Olennaista on, että hakija itse ymmärtää jättää liiallisen menneisyytensä ruotimisen pois hakutilanteesta.

– Entisen työantajan kritisoiminen on työhaastattelun pahin sudenkuoppa. Jos hakija mollaa aiempaa työpaikkaansa, hän tavallaan nollaa myös oman osaamisensa ja herättää kysymyksen, mikä hänen oma osuutensa tilanteessa oli?