Firmasta tulee isoveli

Mitä tietoyhteiskunta-Suomessa tapahtuu tänä vuonna? Elektroninen paikantaminen yleistyy, kansalaisten verkkovalvonta kiristyy – ja kaikkien näiden orwellilaisiksi miellettyjen hankkeiden vastustamisesta tulee taas muotia.

Kansalaisvapauksia ja työntekijöiden sähköisiä oikeuksia valvovat järjestöt ennustavat, että myös osa tietosuojalaki Lex Nokian nostattamista peloista toteutuu.

– Yritykset rohkaistuvat vähitellen ottamaan Lex Nokiaa käyttöön, kunhan eivät joudu olemaan ensimmäisinä tulilinjalla. He odottavat muiden aloittavan ensin, Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto arvioi.

Esimerkiksi sähköpostiliikenteen seurannan innokkaimpia käynnistäjiä ovat yllättäen olleet yliopistot, vaikka niiden ei luulisi tarvitsevan pelätä bisnessalaisuuksien vuotamista.

Firmat eivät todennäköisesti ihan heti turvaudu teknisiin valvontakeinoihin, vaan alkavat seurata paremmin heihin vaikuttavaa – tai sellaiseksi kuviteltua – verkkosisältöä.

Työnhakijain taustojenkin tarkistelu ja urkinta tapahtuvat perinteisten keinojen ohella yhä useammin verkon kautta.

Tuskinpa firmoista löytyy enää rekrytoijaa, joka ei ainakin googlaisi esimerkiksi pomotehtäviin hakevan ihmisen tietoja.

Nettiaika ei kiinnosta,
mutta mielipiteet kyllä

Jo nyt Yhdysvalloissa yritysten kerrotaan vahtivan, miten paljon palkolliset viettävät aikaansa työtietokoneen ääressä ja millä nettipalstoilla he siinä sivussa surffaavat.

Tästä tulee vuonna 2010 myös suomalaisen työelämän arkea, mutta ei työaikaseurannan takia. Firmat haluavat pysyä kärryillä siitä, mitä työntekijät niistä puhuvat.

– Mielipiteet tulevat olemaan kiinnostavampia kuin työajalla netissä vietetyn ajan määrä, Pasi Palmulehto sanoo.

ICT-ammattilaiset saivat tästä kokemuksia jo syksyllä muun muassa Erityisalojen toimihenkilöiden lakonuhan alla.

– Joissain yrityksissä oli kova tarve saada tätäkin kautta selville työntekijöiden asioita, kuten ammattiliittoon kuulumista tai lakkovalmiutta, Erton puheenjohtaja Tapio Huttula kertoo.

Piraattipuolueen Palmulehto arvelee, että työnantajaa kiinnostaa etenkin Facebookin, blogien ja muiden sosiaalisen median sivustojen vahtiminen. Niitä kun pystyy seuraamaan kuka tahansa ulkopuolinenkin, tai ainakin kaveriksi rekisteröityvä.

– Kaikissa yhteyksissä ei voi itse valita, antaako luvan seuraamiseen. Vai onko tilanne niin painostava, että pomo "pitää" valita Facebook-ystäväksi, Palmulehto kysyy.

Pelkästään nettimielipiteiden perusteella tuskin kukaan saa tänä vuonna potkuja. Yrityksen toiminnalle tai maineelle aiheutettu aito vahinko sen sijaan voi kelvata työnantajalle syyksi hankkiutua julkisesta purnaajasta eroon.

Isoveliyhteiskunnasta
Kaveriyhteiskuntaan

Facebook-yhteisöllistyminen voi olla myös vuoden 2010 hyvä ilmiö työpaikoilla. Parhaimmillaan esimiesten ja alaisten välinen kuilu kapenee, jos kummatkin oppivat tuntemaan toistensa ajattelua paremmin sosiaalisen median kautta.

– Kun esimies tottuu alaisensa luontaiseen käyttäytymiseen työpaikan ulkopuolella, yhteisymmärryskin voi löytyä helpommin, Palmulehto sanoo.

Samaa mieltä on Erton Tapio Huttula.

– Toivoisin, että ensi vuonna yritykset alkaisivat kannustaa työntekijöitään avoimempaan kommunikointiin. Sosiaalinen media on myös esimiehille luonteva tapa huomata, millaisia heidän alaisensa ovat vapaa-ajallaan.

Oikeaa tarvetta
kyyläykselle ei ole

Informaatio- ja teknologiaoikeuden tuntijoiden mielestä yrityksillä ei pitäisi olla mitään todellista syytä kyylätä työntekijöidensä statuspäivityksiä tai blogipostauksia. Niillä ei loppujen lopuksi ole kovin suurta merkitystä kunnossa olevalle, eettisesti oikein toimivalle firmalle.

– Yrityssalaisuuksista ja vuodoista on helppo hälistä. Niiden vahingollisuutta on monella himo liioitella, professori Jukka Kemppinen sanoo.

Hän muistuttaa, että muun muassa Kalifornian Piilaaksossa ilmaisunvapaus ja raivokaskin nettikeskustelu ovat usein rehottaneet ilman, että seudun yritykset ovat siitä kärsineet.

Kriisiyhtiöillä voi toki olla tarve varjella julkista kuvaansa niin paljon, että kaikki työntekijöiden nettipurnaukset tulkitaan oman pesän likaamiseksi.

Valvojiksi ryhdymme
me itse

Salaliittoteoreetikkojen mielestä kansalaisten liikkeitä pystytään valvomaan kännykkä- ja tietoverkkojen avulla jo pelottavan tarkasti.

Nokiakin on kertonut kehittävänsä mainostajien, kauppojen ja yhteisöjen tarpeisiin sisätiloissa toimivia suunnistus- ja paikannuspalveluita. Älykännyköitä ostamalla altistumme vahdittaviksi.

Ruotsalaiset vakoilevat kohta luvallisesti osaa verkkoliikenteestämme, ja tietulli-suunnitelmissa tarvitaan ajoneuvojen gps-seurantaa.

– Nämä ovat jo vastoin kansan moraalikäsityksiä, Pasi Palmulehto uskoo.

Vastarinta jatkuvalle valvonnalle alkaakin hänen mukaansa pikkuhiljaa nousta vuonna 2010.

Valtaosaa valvontapalveluista tulemme kuitenkin käyttämään ihan itse. Sähköisen ilmiantamisen mahdollisuus, vihjenetti tulee mukaan yhä useampaan viranomaistoimintaan.

Harrastelevat kauhu-, rikos- ja fantasiakirjailijat eivät halua enää julkaista tuotoksiaan edes nimettöminä alan palstoilla, ettei heitä epäillä murha-aikeista.

Ampumaurheilijat eivät uskalla laittaa edes kilpailuista kuvaamiaan videoita YouTubeen, koska pelkäävät aselupiensa perumista "pelottavan käytöksensä" takia.

Tavallisen kauppiaan tai myyjän vapaa-aikanaan harrastama hölmö nettikirjoittelu voi nostattaa ostoboikotteja.

Kaikella tällä voi olla se seuraus, että osa fiksuista tai harkitsevaisista kansalaisistakin saadaan varomaan mielipiteidensä ilmaisua.

Tyhmät eivät ole siitä ennenkään piitanneet, joten nettikeskustelut ja foorumit röyhyävät tänäkin vuonna asiattomuuksia ja ylilyöntejä.