Töissä on hirveää

Kun ennen ihmiset vastasivat "mitä kuuluu" -kysymykseen, ”ihan hyvää”, nyt vastaus kuuluu ”on ollut kiirettä”. Vaikka tämä osin johtuu elämän rytmistä, osin syynä on töiden määrän kasvu monella työpaikalla.

Taloustilanteen vuoksi monilla työpaikoilla on tehostettu toimintaa. SAK:n keräämien tietojen mukaan yt-neuvottelujen piirissä on tänä vuonna ollut 162 000 työntekijää. Yleensä ne ovat tarkoittaneet viikkojen tai kuukausien epävarmuutta ja monessa firmassa on jo tähän mennessä käyty useammat kuin yhdet yt:t.

Vaikka ihmisiä vähennetään, työt eivät välttämättä vähene. Ei ole tavatonta, että jäljelle jääneelle sanotaan, että hoida tuon lähteneenkin hommat. Yleensä tämä on käytännössä mahdotonta.

Koulutuspäällikkö Tiina Saarelma-Thiel Työterveyslaitokselta sanoo, että uudessa tilanteessa on tärkeää yhteinen suunnittelu, jossa selviää, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Samalla pitää ottaa huomioon se, että uuden opettelu vie aikaa ja vaatia opetusta.

– On eri asia tehdä uusia itselle outoja töitä kuin tehtäviä, joihin on rutinoitunut.

Lama vei
monelta terveyden

1990-luvun laman jälkeen tehdyistä tutkimuksista ilmenee, että työpaikoilla, joista vähennettiin paljon väkeä, sairauspoissaolot ja sydän- ja verisuonitaudit lisääntyivät ja psyykelääkkeitten käyttö kasvoi.

Psykologi Heli Hannonen Työterveyslaitokselta sanoo, että tilanteen takana on muun muassa raskas aika sekä se, että jatkettiin vähennetyllä väellä ja pienillä resursseilla.

– Toivottavasti edellisestä lamasta on opittu jotain ja vaikka joudutaan tekemään hankalia päätöksiä, ne osattaisiin tehdä viisaasti ja henkilöstöä huomioiden, sanoo Hannonen.

Paitsi työn määrä, myös tunne, ettei pysty itse vaikuttamaan siihen eikä hallitse tehtäviään, kuormittaa. Vaikka töissä tulisikin iso saneeraus ja organisaatiomuutos, henkilöstö voi selvitä myllerryksestä hienosti, jos välillä on aika, jolloin asiat ovat tasapainossa.

Usein isoihin muutoksiin liittyy paljon pientä muutosta, kun esimerkiksi tietokoneohjelmia vaihdetaan tai työtapoja muokataan uudenlaiseen organisaatioon sopiviksi. Psykologian tohtori, yliassistentti Anne Mäkikangas Jyväskylän yliopistosta sanoo, että moni kokee jatkuvan muuttumisen pakon raskaana.

– Pienet asiat, jotka kasautuvat ja vaativat muuttumista, tuovat kiireen ja tunteen, että en enää kykene tekemään perustehtävääni tarpeeksi hyvin. Tällaiset kokemukset ovat vaarallisia ammatillisen pätevyyden näkökulmasta.

Mäkikankaan mukaan se, että ihminen alkaa epäillä, onko hän riittävän hyvä, on merkki työssä kuormittumisen ongelmista ja voi olla myös työuupumuksen lähtökohta.

Epävarmuus
syö ihmistä

Saarelma-Thielin mielestä ongelmana on, että tilanteet eivät pääty.

– Tämän päivän todellisuutta on syklisyys. Kun yksi vaihe on saatu hoidetuksi, seuraava vaanii jo nurkan takana. Tämä aiheuttaa epävarmuutta, joka rasittaa ja kuormittaa, hän sanoo.

– Epävarmuus on inhottava krooninen stressitekijä. Sitä vastaan on hankala löytää selviytymismekanismeja ja se saa aikaan ahdistusta ja masennusta, Jyväskylän yliopiston Mäkikangas sanoo.

Hän kertoo tutkimusryhmänsä tutkimuksesta. Sen mukaan ne, joiden työ on hyvin epävarma, oireilevat yhtä paljon kuin pitkäaikaistyöttömät.

– Tämä kertoo miten vakavasta asiasta on kyse.

Mäkikangas kehottaakin miettimään, miten voidaan auttaa niitä, jotka ovat lomautusten ja irtisanomisten jälkeen edelleen töissä, mutta miettivät jatkuvasti oman työpaikkansa kohtaloa?

Esimies ja alainen,
puhukaa!

Muutosten toteuttajina esimiehet ovat avainasemassa. Työterveyslaitoksen Hannonen muistuttaa, että heidänkin asemansa on hyvin tiukka. Johtajien pitäisi tehostaa ja saada aikaan tulosta, mutta samalla huolehtia henkilöstönsä hyvinvoinnista.

Mäkikangas huomauttaa, että esimiehen voi olla vaikeaa nähdä alaisen stressi. Eri ihmiset sietävät painetta eri tavoin ja ovat erilaisissa elämäntilanteissa. Jos muuten asiat ovat kunnossa, työhuolet eivät välttämättä saa yliotetta elämästä. Jos vaikkapa parisuhde on vaakalaudalla, työstressi voi olla nujertava lisätaakka.

Uupumisen kannalta olennaista on, miten kuormituksesta palautuu. Kiirettä ja painetta on paljon helpompi sietää, jos ehtii välillä lataamaan akkunsa.

– Jos työntekijä ei kerro esimerkiksi univaikeuksistaan tai ärtyneisyydestään, varsinkin päällikön, jolla on monia alaisia, on vaikea näistä tietää, sanoo Mäkikangas.

Jos työn määrä tai jatkuva epävarmuus tuntuvat liialliselta, olisi järkevää mennä juttelemaan asiasta esimiehen kanssa.

– Ei taakan alle kannata nääntyä eikä jäädä odottamaan, että eikö kukaan huomaa, että olen ihan rätti poikki, sanoo Saarelma-Thiel.

Totaaliuupuminen
vie vuosia

Epävarmuus on kuitenkin hyvä suun sulkija. Hannonen myöntää, että moni pyrkii osoittamaan tarpeellisuutensa tekemällä paljon töitä, jos työpaikalla vähennetään väkeä.

– Jos on irtisanomisuhka päällä, on vaikea sanoa, että en ota lisää töitä.

Hannosen mukaan on hyvä miettiä, onko työ sen arvoista, että polttamalla itsensä loppuun menettää terveytensä.

– Varmaan ei ole, mutta jos on hirveä asuntolaina eikä muuta työpaikkaa, sillä hetkellä ajatus liian työn vaikutuksista voi tuntua toissijaiselta, hän sanoo.

Sitä paitsi uupuminen on kavala sairaus. Hannonen sanoo, että psyykkisen kuormituksen terveysvaikutusten näkyminen vie aikaa. Loppuun palamiseen voi mennä vuosia. Toisaalta myös pahasta uupumukselta elpyminen vie helposti vuosia. Kaikki eivät koskaan palaudu entiselleen.

– Haluaisin aidosti uskoa, että esimiehet ymmärtävät, mikä merkitys työhyvinvoinnilla on. Siitä on hankala esittää laskelmia, mutta ikävämmän vaihtoehdon kautta voidaan miettiä, miten paljon maksaa, jos työntekijä on pitkään pois töistä, sanoo Mäkikangas.