Onko sinullakin mielipuoli pomo?
Arijukka Turtiainen
Suomessa on paljon aggressiivisia ja autoritaarisia johtajia, kertoo työpsykologi. Varsinkin perhe- ja pienyrityksissä työ- ja kotiroolit menevät helposti sekaisin, ja johtaminen kärsii. Tänään kohua ovat herättäneet elämänkerran paljastamat Koneen suuruudenluojan Pekka Herlinin kovat otteet. Asiantuntijan mukaan puhe psykopaateista on kuitenkin liioittelua. Kelvotonta johtamista ei silti pidä sietää.
Alistaminen, autoritaarisuus, epäoikeudenmukaisuus, manipulointi ja tarmo jyrätä oma tahtonsa läpi eivät ole harvinaisia luonteenpiirteitä suomalaisilla johtajilla – päinvastoin. On tyypillistä, että hankalat luonteenpiirteet kasaantuvan johtajien työhuoneisiin.
– Ihmiset, jotka haluavat alistaa toisia tahtoonsa ja haluavat valtaa vuorovaikutussuhteissa, hakeutuvat yleensä johtajiksi, työpsykologi Katriina Perkka-Jortikka sanoo.
Hänen mukaansa tällaiset ihmiset usein myös toivotetaan tervetulleiksi johtajan paikalle. Narsistisuutta lähentelevät luonteenpiirteet saatetaan tulkita siten, että ihmisessä on luontaista johtaja-ainesta, todellista päälliköltä vaadittavaa lujuutta.
Katriina Perkka-Jortikka pitää toisaalta huolestuttavana sitä, että on alettu puhua työelämän psykopaateista ja skitsofreenikoista.
– Jotta ihmisestä voidaan käyttää lääketieteellisiä diagnoosinimikkeitä, hänen pitää olla aika sairas ja työkyvytön. Hankalat ihmiset ovat eri asia kuin mielisairaat ihmiset, ja heistä voitaisiin käyttää vähän toisenlaista nimitystä. Se, että nyt Pekka Herliniä määritellään skitsofreenikoksi, herätti minussa kysymyksen, kuka psykiatri on tämän diagnoosin tehnyt, Perkka-Jortikka sanoo.
– Skitsofreenikko tuskin olisi pystynyt tekemään sellaista uraa.
Pienissä yrityksissä
voi olla pula johtajuudesta
Psykopaatit ja skitsofreenikot pystyvät harvoin olemaan edes töissä. Yleisempää on törmätä johtajalle muuten vain anteeksiantamattomaan käytöstapaan.
– Päällekäyvä aggressiivisuus, itkukohtaukset, huutaminen, uhkailu, mykkäkoulu, vinoilu, Perkka-Jortikka luettelee taipumuksia, joita periaatteessa mieleltään terveillä johtajilla voi esiintyä. Hänen mielestään asiaan pitää puuttua, jos tällainen käytös on jatkuvaa.
Narsistisuuden taustalla voi olla lapsuudessa koettu vahva turvattomuuden tunne. Omaa riittämättömyyden tunnetta yritetään paikata keräämällä ympärille alistuneiden ihmisten joukkoa ikään kuin palvelijoiksi.
Pienissä yrityksissä ja perheyrityksissä johtaminen voi kärsiä, kun lapsen ja vanhemman roolit sekoittuvat työrooleihin.
– Se, joka on aloittanut yrityksen, on tavallaan pioneeri. Hän on tietyn asian huippuosaaja. Kun mukaan työhön tulee perhe tai palkataan lisää työntekijöitä, työn ja perheen välisen rajan vetäminen voi olla vaikeaa.
Hyvä pomo ei
pomota vaan tukee
Länsimaiselle työelämälle on tyypillistä suosia aggressiivisuutta johtajan valinnassa. Mielikuvat johtajuudesta ovat jopa militantteja. Suomessakin esiintyy käsitystä, että siviilipalvelusmiehet ja naiset eivät osaisi johtaa.
– Sellaiset ihmiset, jotka haluavat jyrätä toisen alleen, hakeutuvat johtajiksi. Oikeasti hyvä johtajuus on ihan toisenlaista. Se on itsensä häivyttämistä taustalle. Tarkoitus on siivittää muut ihmiset parhaaseen suoritukseen, Perkka-Jortikka sanoo.
Hänen mukaansa naisellisiksi mielletyille piirteille olisi käyttöä yrityksissä.
– On tehty tutkimuksia, joiden mukaan globaali nopeasti muuttuva organisaatiomaailma hyötyisi todella paljon naisjohtajuudesta.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Esimiehelle avautuminen
vaikeaa, mutta välttämätöntä
Kaikki ihmiset eivät tule toimeen keskenään, eikä työpaikalla voi vaatia potkuja jokaiselle, josta ei pidä. Mistä voi tietää, että pomon kohtuuttomuus vaatii puuttumista?
– Sellainen kysymys on aiheellista esittää, jos monilla on samanlainen tunne. Ja jos liikutaan sairauden ja hankaluuden rajamailla, siihen pitäisi puuttua heti, Perkka-Jortikka sanoo.
Esimiehelle ei kuitenkaan ole helppo mennä avautumaan, etenkin jos pitää häntä tyrannina.
– Kyllä sellaisesta pitäisi pystyä puhumaan asiallisesti. Kannattaa jättää tunteet jääkaappiin ja valita työyhteisöstä sopiva henkilö ottamaan asia kahden kesken pomon kanssa esille. Voisi ehkä miettiä sitä, ketä hankala johtaja kuuntelisi parhaiten. Tärkeintä on saada viesti perille. Jos niin ei käy, voi kääntyä ylemmässä asemassa olevien puoleen.
Tapahtuuko tällaista muuallakin kuin konsulttien kirjoittamissa oppikirjoissa?
– Kyllä sitä tapahtuu oikeassa elämässä. Mutta hyvin usein tilannetta siedetään niin pitkään, että tilanne jossa asia otetaan esille ja tapa, jolla se tehdään, ei lopulta ole kovin hallittu.
Kaikkien
ei tarvitse johtaa
Parasta olisi, jos julmasti käyttäytyvät ihmiset eivät alun perinkään päätyisi johtamaan. Tässä on suomalaisella työelämällä oppimista.
Katriina Perkka-Jortikan mukaan pitäisi tajuta, että johtajuus ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan sitä pitää harjoitella.
– Ilman johtajaopintoja ja johtamisteorioiden tuntemista ei voi tulla hyväksi johtajaksi. Minusta koulutuksen pitäisi olla edellytys johtajille.
Johtavassa asemassa olevia ihmisiä ihaillaan, ja johtajaksi ylenemistä pidetään kovana saavutuksena uralla. Sen takia ihmiset, jotka eivät välttämättä sovellu päällikkötehtävään, saattavat päätyä esimiehiksi.
Moni johtajaksi hampaat irvessä pyrkivä voisi soveltua paremmin asiantuntijatehtäviin. Se, että on oman alansa huippuasiantuntija, ei tee ihmisestä huippujohtajaa.
– Asiantuntijat pysyköön asiantuntijoina, johtajat ovat johtajia. Jokin substanssiosaaminen ei ole sama asia kuin johtajuuden osaaminen. Tässä asiassa riittäisi oppimista.
