Kunta palkkaisi vielä sinutkin

Kuntatyön houkuttelevuus on kasvanut laman aikana selvästi, eikä ihme. Kunnan palkollisista arviolta vain noin 1,6 prosenttia joutuu tänä vuonna lomautetuksi, ja irtisanomiset jäävät todennäköisesti promilleen.

Jotkut kunnat ovat jopa luvanneet sellaista, mitä yksikään yritys ei tässä suhdannetilanteessa uskaltaisi julistaa.

– Olen sanonut tämän moneen kertaan: Helsinki ei tämän laman aikana lomauta eikä irtisano. Meistä tulee koko ajan työnantajana entistä halutumpi, vakuuttaa kaupunginjohtaja Jussi Pajunen Taloussanomille.

Millä ihmeen lihaksilla kunnat tätä toteuttavat? Lamavuonna 1993 peräti 21,6 prosenttia kunta-alan työntekijöistä joutui pakkolomalle.

– Tilanne vaikeutuu tietysti paljon, mutta en usko, että ihan tuollaiseen mennään. Tuskin yksikään kunta ryhtyy irtisanomaan tänä vuonna palkkaamaansa väkeä. Kunnan kapeaan leipään voi luottaa, Pajunen sanoo.

Nyt kunnissa on yhä tarjolla pitkä rivi työpaikkoja, ikään kuin kuntien verotuloihin ensi vuodelle ennustettu romahdus ei toteutuisikaan.

– Työvoimavaje on pahentunut, ja viime vuonna se oli esimerkiksi sosiaalipuolella keskimäärin viiden prosentin luokkaa, perustelee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtava tutkija Anne Hotti.

Kunnissa ja kuntayhtymissä on töissä tällä hetkellä yli 420 000 ihmistä, eikä määrä pudonne ensi vuonna ripeästä eläköitymistahdista huolimatta juuri lainkaan.

Kunnat sanovat jättävänsä aiempaa enemmän virkoja täyttämättä, mutta sitä ei välttämättä työpaikkatarjonnan perusteella huomaa.

Kunnat itse ovat laskeskelleet, että noin puolet niiden nykyisistä työntekijöistä eläköityy seuraavan 15 vuoden aikana. Tilalle tarvittaisiin varovaisestikin rekrytoiden yli satatuhatta uutta ihmistä.

Pätkätöitä ja
palkkakyykytystä

Kunnan virkaan pelastautuva joutuu silti varautumaan siihen, että kapea leipä irtoaa vastedes ikävämmillä reunaehdoilla kuin ennen.

Työtavoitteet kiristyvät koko ajan, ja nyt sovittu palkkakaan ei välttämättä sellaisenaan toteudu.

– Paikalliset sopimukset esimerkiksi lomarahojen vaihtamisesta tai palkankorotusten myöhentämisestä ovat yksi tapa järjestää kunnan tarvitsemia säästöjä, sanoo Anne Hotti.

Monissa kunnissa suuri osa uusista viroista täytetään sijaisuuksina, määräaikaisina tai jopa projekteina, ja jatkoperusteita tarkistellaan tiukalla sihdillä.

Jos tehtävä lakkaa, ihminen voidaan pullauttaa siitä ulos ilman että potkut näyttävät kunnalliselta irtisanomiselta.

Parhaiten asiat ovat terveydenhuoltoalan ammattilaisilla.

– Hyvin suuri osa hoitajien aiemmin pätkityistä määräaikaisuuksista on saatu muutettua vakituisiksi, mutta kyllä niitä edelleen riittää. Arvelen silti, että opetushenkilöstöllä on vaikein tilanne, sanoo ammattiliitto SuPerin suunnittelija Johanna Rosenberg.

Opettajana joutuu varautumaan ryhmäkokojen kasvamiseen, työolosuhteiden heikentymiseen ja lomaetujenkin karsimiseen.

Hallintoviroissakin on tuulisempaa kuin ennen. Esimerkiksi kuntaliitosten jälkeen oma työpöytä voi kohta sijaita 40–50 kilometrin päässä alkuperäisestä paikasta.

Tänäkin vuonna kunnissa ja kuntayhtymissä on kuultu tapauksista, joissa pitkäaikainen hallinnon kehittämisprojekti onkin päätetty lopettaa, sattumalta juuri kun tehtävää hoitanut ihminen on tullut raskaaksi.

Varmassakaan työpaikassa
ei aina ole kivaa

Kaikki tämä heikentää työssä viihtyvyyttä. Viime vuoden työolobarometrin mukaan kunta-alan työilmapiirissä oli jo selviä viitteitä olojen muuttumisesta.

Peräti 55 prosenttia kunnan työntekijöistä oli kokenut henkistä väkivaltaa tai työpaikkakiusaamista, kun esimerkiksi teollisuudessa määrä jäi alle kolmannekseen.

Vastedes työntekijän arkeen tulee vaikuttamaan myös asiakkaiden, kuntalaisten kasvava ahdinko palvelujen karsimisesta.

Pienikin kunnan palkollinen, aina virastojen asiakaspalvelijasta viheralueiden kunnostajaan asti, joutuu olemaan syntipukkina monille poliittisten päätöksentekijöiden valinnoille.