Kolmikymppiselle tämä lama on petos

Työterveyshuollon kävijämäärät ovat joillain paikkakunnilla laskeneet! Tämänhän voisi tulkita siten, että suomalaiset puurtavat lamasta huolimatta terveinä.

Todellisuus on päinvastainen.

Palveluita käytetään vähemmän, koska yrityksissä on lomautusten ja jätti-irtisanomisten takia vähemmän hoidettavaa työväkeä kuin ennen.

– Sairauslomapäiviä haetaan entistäkin harvemmin, koska ihmiset ehkä kokevat työnantajan tarkkailevan poissaolojen määrää, kertoo Terveystalon liiketoimintajohtaja, ylilääkäri Tanja Vuorela.

– Työstä selviytymättömyyttä ei ehkä uskalleta ottaa esille esimiehen kanssa, koska halutaan varmistaa työpaikan säilyminen, kertoo Diacorin johtajalääkäri Anja Hallberg.

Silti vaativan työterveyshuollon todellinen tarve alkaa pikkuhiljaa kasvaa ja laajeta.

– Psyykkisen jaksamisen ja työkyvyn tukemista tullaan tänä vuonna tarvitsemaan erittäin paljon lähes joka alalla, Vuorela ennustaa. 

– Työterveys-psykologipalvelujen kysyntä on jo nyt lisääntynyt, kertoo Lääkärikeskus-Yhtymän ylilääkäri Sari Anthoni. 

Viimeistään syksyllä työpaikoilla otetaan mittaa siitä, kuinka kunkin työkaverin kantti kestää, kun lama syvenee ja illat pimenevät.

Kun oma työpaikka ei enää olekaan vakavaraisessa yrityksessä menestyvällä alalla, vaan suhdanteiden armoilla siinä missä muutkin.

Moni kolmikymppinen
päätyy NINJA-sukupolveen

Taloussanomat kyseli työterveysammattilaisten arvioita siitä, kenen pinna katkeaa tai millaiset ihmiset työpaikoilla ratkeavat ensin henkisen taakkansa alle.

Yllättäen kaikkein altteimpia painajaisille ja stressivatsahaavalle ovatkin ne osaavat ja kyvykkäät 30–35-vuotiaat, joiden ei ole koskaan tarvinnut pelätä oman uransa puolesta.

– Vanhemmilla ihmisillä on enemmän omakohtaisia kokemuksia kriiseistä ja selviytymiskeinoja. Kolmikymppiset ovat saaneet elää itsekeskeisemmin ja heillä saattaa olla enemmän elämänhallintaan liittyviä oireita, sanoo Anja Hallberg.

Etenkin korkeakoulutettujen asiantuntijoiden ja pikkupomojen mielissä tämä lama tuntuu kaikkein epäoikeudenmukaisimmalta. Eihän tässä näin pitänyt käydä.

– Heillä on voinut olla koko ajan nousujohteinen ura ja uskoa siihen, että tulevaisuus näyttää aina yhtä valoisalta, Tanja Vuorela perustelee.

1990-luvun lama jäi heiltä tajuamatta, koska sen aikana he olivat vielä koulussa tai opiskelujen alussa.

Esimiestehtäviin päässeillä kaikki taidot on hankittu nousukauden aikaan, ja nyt yhtäkkiä vanhat opitut tavat eivät enää toimikaan.

Kun äsken työnantajat lähes tappelivat näistä nuorista leijonista, nyt isoissa saneerauksissa heille voidaan näyttää ovea siinä missä muillekin.

Henkilökohtainenkin talous voi olla tiukilla: on iso asuntolaina, paljon kalliita harrastuksia, ei säästöjä.

DINK-sukupolvi (Double Income, No Kids) huomaakin olevansa suuressa NINJA-joukossa (No Income, No Jobs Around).

Toisilla kolmikymppisillä lapset ovat hankalassa iässä, parisuhde totuttelee aikuiselämään, omat vanhemmat alkavat olla hoidon tarpeessa...

– Omaan elämään liittyvät kriittiset tilanteet voivat mennä päällekkäin työelämän kriisien kanssa, sanoo Mehiläisen johtava työterveyslääkäri Kari-Pekka Martimo.

Siinä on vahvallekin ihmiselle liikaa samaan aikaan. Syksyllä näiden osaajien pitäisi vielä hoitaa ensimmäisellä saneerauskierroksella irtisanottujen määräaikaisten ja apulaisten tehtävät.

– Yhä pienempi porukkaa jää tekemään töitä, jotka eivät vähene samassa suhteessa, sanoo Condia-lääkärikeskuksen työterveyspsykologi Anna-Kaisa Antila.

Vai kaatuuko sittenkin
se viisikymppinen?

Jotkut lääkärit pohtivat, ovatko joidenkin kolmikymppisten valitus ja näyttävät paniikkireaktiot vain liian helppoon elämään tottuneiden ihmisten pullamössö-oireita.

– Oikeasti heillä on kuitenkin huomattavasti paremmat mahdollisuudet selvitä tästä lamasta kuin monilla muilla ikäluokilla, sanoo länsisuomalaisen lääkäriaseman työterveyslääkäri.

Nelikymppinen voi myös aidosti vaihtaa alaa ja kouluttautua uudelleen.

– Eniten todellisia ongelmia on tullut vastaan 50–55-vuotiailla. Viisikymppiselle irtisanominen voi merkitä koko työuran loppumista, sanoo eräs Lääkärikeskus-Yhtymän työterveyslääkäreistä.

– Viisikymppinen työntekijä ei ole välttämättä koskaan asioinut työvoimatoimistossa, Anna-Kaisa Antila muistuttaa.

Ikääntyvät työntekijät murehtivat ja pelkäävät eri tavalla. Harva järjestää draamakohtauksia työpaikalla, koska heille luontevampaa on surra kohtaloaan omissa oloissaan. Heille riski saada aito vakava masennus on myös suurempi.

– Voi olla, että vanhasta lamasta jäi heille pysyviä arpia, joita nykyinen taloudellinen tilanne repii uudelleen auki, sanoo Kari-Pekka Martimo.

Toisaalta yllättävän moni kuuttakymppiä lähestyvä suhtautuu laman uhkaan korostetun välinpitämättömästi.

– On vanhoja konkareita, jotka ovat selvinneet 1990-luvun lamasta ja heillä on realistista näkemystä taantumasta ja miten siitä noustaan. He voivat toimia työpaikoilla rauhoittelijoina, sanoo Anna-Kaisa Antila.

Nuorimmat pärjäävät
aina jollain tavalla

Huolettomimmin työpaikoilla saneerausta tuntuvat odottavan parikymppiset, juuri työelämään tulleet.

Heille pätkätyöt ja ensimmäisenä irtisanottavaksi joutuminen ovat olleet arkea, ja nuoret osaavat välttää asioiden liikaa etukäteen pohtimista.

– Parikymppisiä ei työterveyshuollossa kovin usein käy. Enimmäkseen he valittavat hyvin konkreettisia vaivoja, jotka eivät välittömästi liity mitenkään lamaan. Lähinnä ne ovat flunssia tai urheiluvenähdyksiä, sanoo keskisuomalaisen lääkäriaseman työterveyslääkäri.

Hieman päälle nelikymppisillä voi olla ehkä parhaat henkiset eväät saneerauksesta selviämiseen.

– Ammatti-identiteetti ja itseluottamus kestävät kolhuja, isovanhemmilta on luvassa perintöjä, perheellisillä lapset voivat olla jo vaivattomassa 9–14 vuoden iässä, luettelee keskisuomalaislääkäri.

Pelko vie unet
ja tuo säryt

Silti kaikki Taloussanomien haastattelemat lääkärit korostavat, ettei pärjäämistä voi ikinä ennustaa etukäteen pelkästään ihmisen iän perusteella.

– Kriiseihin reagoiminen on yksilöllistä. Ne jotka ovat aiemmasta onnistuneesti selvinneet, pärjäävät jatkossakin paremmin, sanoo Anja Hallberg.

Kyky kerätä voimia tulevaa syksyä varten on kaikenikäisille nyt hyvin ratkaiseva selviytymistekijä.

Moni palkkatyöläinen tulee nimittäin tänä kesänä pettymään kesälomaansa. Kun työt alkavat, akut eivät olekaan latautuneet.

– On arvioitu, että noin joka kolmas työssäkäyvä kärsisi jo nyt jonkinasteisista nukahtamis- tai univaikeuksista, sanoo Tanja Vuorela.

Todellinen määrä on todennäköisesti suurempi. Työterveyslääkärien mukaan esimerkiksi joillain it-alan nuorekkaiksi mielletyillä työpaikoilla on joutunut jakamaan nukahtamislääkkeitä tänä keväänä "kuin soralapiolla".

– Meille hyvin harva on tullut suoraan valittamaan työuupumusta, sen sijaan pitkittynyttä päänsärkyä ja vatsavaivoja on runsaasti. Taustalta löytyy kyllä usein väsymys, Vuorela sanoo.

Yleisin jaksamiseen liittyvä ongelma on kiire, ja se ei kesälomien aikana työpaikalta poistu.

– Kiire johtaa siihen, että työpäivät venyvät, unen laatu kärsii ja palautumiselle jää yhä vähemmän aikaa. Työt tulee tehtyä jotenkuten, eikä niistä saa sellaisia onnistumisen kokemuksia jotka antaisivat uskoa omaan ammattitaitoon, Kari-Pekka Martimo sanoo.

Yhdestä asiasta työterveyslääkärit ovat samaa mieltä: psykosomaattisiltakin tuntuvat pikkuvaivat kannattaa hoitaa kuntoon, ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi.

– Tarvitsemme Suomessa kaikenikäisiä, työkykyisiä ihmisiä myös tämän laman jälkeen, sanoo Tanja Vuorela.