Näin työnantaja säästää arjen ankeaksi

Keskeisten ammattiliittojen jäsenneuvonnassa on kuultu tänä keväänä vaikka minkälaisia tarinoita yritysten paikallisista säästökeinoista.

"Lähettifirma päätti pesettää autonsa vastedes korkeintaan joka toinen päivä."

"Konepajassa työnjohtaja ilmoitti, että korvatulppia ei saa heittää pois joka tauolla vaan käyttää mahdollisuuksien mukaan samoja pitempään. Haalareitakaan ei uusita pienistä repeämisistä."

"Palaveripullat menivät maksullisiksi."

"Toimiston viherkasvien hoitoon jaettiin kasteluvuorot osastoittain."

"Pidettiin palkaton talkoopäivä, tultiin lauantaina kaljakorin kanssa töihin hoitamaan rästiin jääneitä paperihommia"

"Kiinteistönhoitoa karsittiin, viheralueiden ruohoa aiotaan leikata kesällä harvemmin."

"Sanomalehtien tilauksista luovuttiin, ja sihteeri on töihin tullessaan ottanut tavaksi hakea kahvipöydälle muutaman ilmaisen uutislehden. Tosin pomoille tulee yhä autolehtiä."

"Lomarahat vaihdettiin vapaiksi, mutta samalla projektimääriä kasvatettiin niin että vapaita ei ehdi pitää."

"Pomo innostui Componentan esimerkistä ja ilmoitti peruvansa meiltäkin lomarahat. Jos jollain tulee kesällä rahapula, firman kassasta saa hakea korollista lyhytaikaista lainaa." 

"Työpaikan lomamökkiä vuokrataan nyt vain ulkopuolisille markkinahintaan, koska omalle väelle sen joutuisi antamaan nimellisellä korvauksella. Se myytäisiin jos löytyisi ostajia."

Pikkusäästöistä enemmän
harmia ilmapiirille

STTK:n edunvalvontajohtajan Markku Salomaan mukaan liian monet urbaanilegendoilta kuulostavista leikkaustempauksista ovat paljastuneet tosiksi.

– Ehkä joissain yrityksissä on niin kova paniikki, että yritetään löytää joka ainut 10–50 senttiä maksava säästökohde. Sen sijaan että pohdittaisiin aidosti yhdessä henkilöstön kanssa pysyviä säästön paikkoja, Salomaa sanoo.

Päinvastoin toimittiin eräässä logistiikkayhtiössä: työntekijät keksivät, että hiljaisena aikana kuljettajat voisivat käydä taloudellisen ajon kursseja. Toimettomuus haihtui, ja vuositasolla polttoainekulutkin todennäköisesti pienenevät.

Pikkumaisista säästöistä voi koitua paitsi psykologista haittaa, myös terveysriskejä.

– Siivouksesta tai suojavarusteista tinkiminen ovat hyviä huonoja esimerkkejä tällaisista hölmöilyistä, jotka voivat tulla kalliiksi, sanoo Toimihenkilöunionin teollisuussektorin johtaja Markku Palokangas.

Lähdevesiautomaattien tai pullakahvien poistamisen kaltaisista pienistä kolikkopuroista ei aitoa pelastusta löydy.

– Se voidaan kokea arjen hankaloittamisena ja kiusantekona. Muutenkin alalla kuin alalla ilmapiiri on jo tarpeeksi synkkä, sanoo Erityisalojen toimihenkilöliiton Erton puheenjohtaja Tapio Huttula.

Päivää pidennetään,
palkkoja leikellään

Arkea ankeutetaan etenkin teollisuudessa ja palvelualoilla myös palkattoman työn teettämisellä.

Ilmaiset ylityöt ovat yleistyneet huomattavasti, tosin työnantaja luonnehtii ilmiötä mieluummin talkoohengeksi.

– Kysehän on työaikakirjanpidon laiminlyönnistä. Oikeasti tehdystä työstä palkka jää saamatta, eikä työnantajallekaan tule tarkkaa kuvaa siitä miten paljon työtunteja homma on vaatinut, sanoo Markku Salomaa.

Tällä taas voidaan perustella seuraavia työvoimaleikkauksia.

Joissain yrityksissä työntekijät on määrätty alentamaan palkkojaan irtisanomisten uhalla. Luottamusmies on joutunut itse toimimaan pyövelinä ja valitsemaan, millä tavalla liksaleikkaukset tehdään.

– Lisäksi on tapauksia, joissa sovittuja kesälomia on viime tingassa määrätty siirrettäväksi pitkälle syksyyn, kertoo Tapio Huttula.

– Uusin muoti tuntuu olevan tämä lainarahan tarjoaminen esimerkiksi leikattujen lomarahojen vastineeksi. Se on yksiselitteisesti työehtosopimuksen vastaista, eikä siihen pidä suostua, neuvoo Markku Palokangas.

Muutenkin ay-liitot varoittelevat palkanalennusten turmiollisuudesta.

– Jos suostuu palkanalennuksiin ja firma kuitenkin menee nurin, ansiosidonnainen korvaus määritellään alennetun palkan mukaisesti, Palokangas muistuttaa.