Aamuvirkkujen valta murenee

Varhainen lintu madon nappaa, kuuluu vanha sanonta. Työelämä pyörii yhä pitkälti rytmissä, jossa luontaisesti aamuvirkuilla on helpompaa kuin iltavirkuilla. Muutoksen merkkejä on kuitenkin ilmassa.

– Luulen, että se on murtumassa. Työaikaliukumat, saldovapaat ja etätyöpäivät ovat sellaisia joustoja, jotka ovat lisääntyneet merkittävästi ja ehkä vähentäneet sitä, että vain aamuvirkut pärjäisivät, sanoo tutkija Mikael Sallinen Työterveyslaitoksesta.

Sallisen mukaan kehitys on hyvä, koska näin ihmiset voivat seurata paremmin luontaista uni-valverytmiään. Perimä selittää sen, onko ihminen enemmän aamu- vai iltavirkku. Työelämässä näitä taipumuksia voisi käyttää nykyistä paremminkin hyväksi.

– Joissakin paikoissa suotta pitäydytään käytännöissä ja traditioissa. Ehkä enemmän voisi käyttää liukumia, jotka ovat ihan mahdollisia suurimmassa osassa töitä. Monilla työpaikoilla työaika voisi alkaa vaikkapa 7:n ja 9:n välillä. Se ei tietysti kaikissa paikoissa käy, mutta esimerkiksi monissa toimistotöissä kyllä.

Traditioita voi ylläpitää se, että vanhat käsitykset aikaisen aamuheräämisen hyvyydestä jylläävät monin paikoin edelleen.

– Ehkä aamuvirkkutyyppisyys on vieläkin hyväksytympää ja sitä pidetään jotenkin parempana kuin iltatyyppisyyttä, Sallinen arvelee.

Sairauslomat vähenevät,
jos työaikaan voi vaikuttaa

Työstressistä johtuvia sairauspoissaoloja on vähemmän niillä, jotka kokevat pystyvänsä vaikuttamaan työaikoihinsa. Tutkija Sallisen mukaan tähän liittyy toki monia asioita, mutta yksi niistä on mahdollisuus noudattaa luontaista unirytmiään. Stressin väheneminen sinänsä edesauttaa unen saamista ja parantaa sen laatua.

Yli 70 prosenttia suomalaisista tekee pelkästään päivätöitä, ja noin 10 prosenttia tekee yötöitä sisältävää vuorotyötä. Yötyön osuus ei ole lisääntynyt niin paljon kuin on odotettu, mutta Sallisen mukaan varhaiset aamuvuorot ja myöhäiset iltavuorot ovat aiempaa tavallisempia esimerkiksi palvelualoilla.

– Liikenteessä epätyypilliset työajat ovat lisääntyneet hurjasti viime vuosien aikana. Siellä unihäiriöt ja väsymys ovat turvallisuuden takia erilainen ongelma kuin vaikkapa toimistotöissä.

Unirytmin viivästyminen
nykyajan ongelma

Luontainen unirytmi näkyy parhaiten lapsena. Ihmisen rytmi voi myös muuttua iän myötä, yleensä aamuvirkkuun suuntaan.

– Siinäkin mielessä olisi hyvä, että joustoja olisi työelämässä.

Elämäntapojen muuttumisen vuoksi monen luontainen unirytmi voi viivästyä ja aiheuttaa unihäiriöitä.

– 20–30 vuodessa nukkumaanmenoaika on viivästynyt keskimäärin tunnin, mikä ei varmaankaan johdu siitä, että perimältään iltavirkkuja ihmisiä olisi enemmän.

Entistä myöhempään esitettävät tv-ohjelmat, ravintoloiden laventuneet aukioloajat ja internet ovat tapoja viettää aikaa myöhään illalla ja yöllä. Rytmi siirtyy helposti pikku hiljaa myöhäisemmäksi, ja uni saattaa tulla lopulta vasta vaikkapa kolmelta yöllä.

Työterveyslaitoksen Sallisen mukaan unirytmin viivästymisen taustalla voi olla luontaista iltavirkkutyyppisyyttä, mutta unirytmin viivästäminen on ylipäätään helpompaa kuin aikaistaminen.

– Ihmisen sisäisen kellon vuorokausi on keskimäärin 24 ja puoli tuntia, jos sitä ei tahdisteta valolla tai muulla. Näin vuorokausirytmin viivästäminen on aika helppoa.

Vuorokausirytmi pysynyt
samana tuhansia vuosia

Vaikka aamuvirkkuja on tähän asti eräällä tapaa suosittu, Sallinen ei toivoisi sitäkään, että asetelma kääntyisi päälaelleen.

– Siinä on riski, jos iltavirkkutyyppisyyttä kovasti korostetaan. Silloin ihmiset alkavat helpommin viivästää luontaista unirytmiään.
  
Sallinen muistuttaa, että ihmisen vuorokausirytmi ei ole kuitenkaan juuri muuttunut tuhansien vuosien aikana.

– Sen noudattaminen kohtuumitassa on toimintakyvyn ja terveyden kannalta tärkeää.