Onko työssä mitään mieltä?

Suomalaiset työntekijät eivät koe työtään yhtä mielekkääksi kuin vuosikymmen sitten. Mielekkyyden murenemiseen ovat vaikuttaneet työelämää nykyisin leimaavat epävarmuus, ennakoimattomuus ja turvattomuus.

– Työn henkilökohtaisen merkityksellisyyden arvo on pahasti jäänyt tulosajattelun ja menestysretoriikan alle. Kvartaalitalous on tuonut mukanaan jatkuvan huolen, sanoo Helsingin yliopiston professori Göte Nyman.

Nymanin mielestä lomalta paluuseen liittyvä stressi kannattaa kuitenkin erottaa työelämän yleisen mielekkyyden murenemisesta.

– Kyse on kahdesta eri asiasta: lomalta paluuseen liittyvästä kontekstin katoamisesta tai yleisemmästä työmotivaation katoamisesta. Lomaltapaluustressi on itse asiassa mielestäni positiivinen asia ja merkki siitä, että töistä on oikeasti uskallettu päästää irti. Lankojen saaminen järjestykseen vie aikaa ja on toki rasittavaa, mutta ihan luonnollista, hän selventää.

Työelämä
murroksessa

Työ- ja elinkeinoministeriön toukokuussa julkaiseman työolobarometrin mukaan työelämässä on tapahtunut laadullinen muutos. Muutos ilmenee muun muassa epävarmuuden kokemuksina, luottamuksen puutteena ja työn mielekkyyden epäilyn yleisyytenä.

Ministeriön tutkimat työn mielekkyyden arviot muuttuivat vuonna 2001 erittäin kielteisiksi, jopa negatiivisemmiksi kuin viime vuosikymmenen laman aikana. Vuosina 2001–2005 työn mielekkyyden epäilijöiden osuus kasvoi, ja vuonna 2004 arvot vajosivat alimmilleen.

Vaikka työnteon mielekkyys parantui hieman vuonna 2007, muutos on ollut hyvin hidasta. Edelleen ollaan kovin kaukana viime vuosikymmen jälkipuoliskon tilanteesta.

Professori Nyman näkee työn mielekkyyden murentumiseen monia syitä.

– Työn sisältöjen arvostus on laskenut. Tänä päivänä tulokset ratkaisevat, ja menestys on usein tärkeämpää kuin laatu. Lisäksi kvartaalitalouden luoma epävarmuus aiheuttaa työntekijöille jatkuvaa huolta, Nyman linjaa.

Riittämättömyys
uhkana

Työterveyslaitoksen keväällä ilmestyneen tutkimuksen mukaan suomalainen työelämä ei ole varsinaisessa kriisissä, mutta melkoinen murros on käynnissä.

Aiemmin työelämän uhkina nähtiin elinkeinorakenteen muutos, työn teknistyminen ja globalisaatio. Nyt uhkiksi koetaan resurssien riittämättömyys, ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos.

Professori Nymanin mukaan yhä tehostuva ja tulosodotuksiin tähtäävä tuotanto saa aikaan sen, että työntekijöiden on yhä vaikeampi tehdä työnsä hyvin.

– Hurjan kasvun ajan sivutuloksena on laadun ja ammattiylpeyden katoaminen. Tehokkaasti kilpailutetussa ympäristössä ihmiset kokevat riittämättömyyttä, eivätkä enää kykene tekemään työtään hyvin.

Nymanin mielestä työpaikoissa tulisi tehdä selväksi, että on jotain merkityksellisempääkin sisältöä kuin se, että ollaan tehokkaita ja tuottavia, eikä näin ollen saada potkuja.

– Ihmiset pitävät todella tärkeinä työn henkisiä merkitystekijöitä. Työnantajien tulisi ottaa tämä huomioon, hän sanoo.

Globalisaatio tuo
turvattomuutta

Työelämän kehittämisohjelma Tykesin julkaiseman Työnteon mielekkyyden muutos Suomessa vuosina 1992–2005 -tutkimus osoittaa, että talouden globalisaatio toi mukanaan turvattomuuden tunteen, jota symboloivat näyttävästi uutisoidut työvoiman vähennykset.

Työelämän muutoksia pidetään nyt ennakoimattomampina ja työnantajien nähdään sitoutuvan henkilöstöönsä muutosten yhteydessä heikommin.

Professori Nyman on samoilla linjoilla tutkimustulosten kanssa.

– Työntekijät eivät pysty ennakoimaan tulevaa yhtään, vaan kaikki ulkoistamiset, fuusiot ja varsinkin tuottavien yritysten lakkauttamiset tulevat aina yllättäen. Yksilöiden oikeuskokemukset jäävät taustalle, ja heidän työmotivaationsa murenee, hän sanoo.

Tykesin tutkimuksessa oletetaan, että globalisaation myötä työelämän muutosten ennakoimattomuus kasvaa edelleen. Tämä voi muuttaa käsityksiä työnteon mielekkyydestä yhä kielteisemmäksi ja muodostua esteeksi kansallisesti tärkeille tavoitteille kuten tuottavuuden kasvulle, työurien pidentymiselle ja työllisyysasteen nousulle.

Työntekijöistä tulee
välittää aidosti

Professori Göte Nyman pahoittelee, että nykytyöpaikoilla ei synny enää kokemusta siitä, että joku välittää – tai edes kunnolla yrittää välittää – työntekijöistään.

– Kysymykseksi nousee, yritetäänkö nykyaikana oikeasti tehdä mahdollisimman paljon sen eteen, että ihmisillä olisi hyvä olla, hän kysyy.

Terveen ja kannustavan työyhteisön tuki on Nymanin mielestä korvaamaton.

– Jo saavutettua työntekijöiden luottamusta työnantajien kannattaa varjella kuin kalleinta aarrettaan. Luottamuskapitaalia rakennetaan hirveän hitaasti, mutta tuhotaan äärimmäisen nopeasti, Nyman sanoo.