50-vuotias ja työtön? Sinulla on monta vaihtoehtoa

Viisikymppiselle on kertynyt paljon osaamista ja hän voi olla täynnä työintoa, mutta moni kertoo, että töitä on vaikea saada, koska työnantajat karsastavat ikää.

Kehittämispäällikkö Markku Liljeström SAK:sta sanoo, että hanskoja ei pidä lyödä tiskiin. Ei edes siinä tapauksessa, että kremppoja olisi alkanut tulla.

– Viisikymppinen ei ole mikään vanha. Ehdottomasti hänen kannattaa hankkia lisää koulutusta ja vaikka vaihtaa ammattia, jos siltä tuntuu.

CareerStorm Urapalveluiden toimitusjohtaja ja valmentaja Heidi Viljamaa sanoo, että vaihtoehtoja on paljon, ja on kiinni itsestä, mitä haluaa. Menneisyydelle on kuitenkin syytä sanoa hyvästit.

– Ei ole realistista odottaa, että löytää entisenlaisen työn entisellä palkalla, hän sanoo.

Ota työnhaku
päivätyöksi

Töistä saneerattu voi saada lähtöpaketin, jolla tulee toimeen kuukausia. Toimeentulo ei välttämättä heti huoleta sen jälkeenkään, sillä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaakin saa 500 päivää.

Asiantuntijat sanovat, että irtisanomisesta voi toipua normaalin loman verran, mutta sen jälkeen on syytä ryhtyä hommiin.

Viljamaa kertoo valmentaneensa työnhakijaryhmää, josta vanhin oli 60 vuotta. Hän haki töitä kahdeksan tuntia päivässä ja hioi hakemustaan ja ansioluetteloaan jatkuvasti.

Kuusikymppinen mietti tilannettaan ja päätyi siihen, että hänen on vaikea saada kokoaikaista työtä. Niinpä hän haki pelkkiä äitiysloma-, vuorotteluvapaa ja muita sijaisuuksia. Hän työllistyi nopeimmin koko porukasta.

Työn haku vaatii sinnikkyyttä, eivätkä viranomaiset aina helpota tilannetta. Itsekin työvoimahallinnossa työskennellyt Viljamaa sanoo, että rakenteissa on lannisteita. Työttömyyspäivien kirjaaminen turhauttaa, mutta tiedon saaminenkin voi olla hankalaa.

Ilmeisesti julkishallinnon säästöjen vuoksi moni työ- ja elinkeinotoimisto pyrkii hoitamaan mahdollisimman monen asiat kohtaamatta ihmistä. Työnhakijoita pyöritetään verkossa, mutta puhelinnumeroita, joista voisi kysyä neuvoa, saa etsiä tosissaan.

Sumusta voi paljastua
loistava idea

Vaikka ammatinvalintaneuvonta olisi ruuhkautunutta, urasta keskustelu perheen ja ystäväpiirin ulkopuolisen asiantuntijan kanssa voi olla hyvin tärkeää. Apua voi kysellä myös ammattiliitoista, sillä osa tarjoaa uraneuvontaa jäsenilleen. Esimerkiksi CareerStorm Urapalveluilla on ollut paljon ammattiliiton kautta tulleita valmennettavia.

Kun on pitkään tehnyt samaa työtä, voi olla vaikea älytä mahdollisuuksiaan. Viljamaa sanoo, että ihminen on kuin sakeassa sumussa.

– Kompassineula pyörii, mutta on hankalaa nähdä, mikä on tavoite. Onko se uusi työpaikka, koulutus, yrityksen perustaminen vai joku muu?

Valmennuksessa selvitetään paitsi koulutus ja työkokemus myös harrastukset, muut mielenkiinnon kohteet ja unelmat. Yksi haluaa olla ihmisten kanssa, toinen kaipaa rauhaa ja kolmas haaveilee käsityöstä.

Ideoita voi syntyä yllättävän läheltä ja ne voivat johtaa yrittäjyyteen. Kiireisen elämäntahdin vuoksi yhä useampi on valmis ostamaan palveluita. Paitsi siivous, hoiva- ja hoitopalvelut myös erilaiset rakennus- ja talonmiestyöt ovat kysyttyjä.

Työttömyyden kautta
merkitykselliseen työhön

Oulun seudun työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologi Satu Vattulainen sanoo, että vanhempien mielipiteet ja arvot ovat aikoinaan vaikuttaneet monen nyt viisikymppisen ammatinvalintaan. Moni ei ole tuolloin edes uskaltanut miettiä, mitä itse tahtoisi.

Arvotkin ovat voineet muuttua.

– Nuorena haetaan usein menestystä ja arvostetaan rahaa. Keski-iässä ruvetaan kaipaamaan merkitystä.

Vattulaisen mukaan on kuunneltava herkällä korvalla.

– Ihmiset helposti sanovat, että he kaipaavat jotain muuta, mutta on selvitettävä, onko heillä rohkeutta, motivaatiota ja jaksamista vaikkapa ammatin vaihtamiseen.

Rahakin voi painaa. Vaikka olisi jo maksettu omakotitalo ja kesämökki, kaikki eivät taivu vaihtoehtoon, joka tietäisi esimerkiksi 5 000 euron kuukausitulojen puolittumista.

Muuttohaluttomuus
rajaa mahdollisuuksia

Työtilanne vaihtelee paljon paikkakunnittain.

– Jotkut uskaltavat pakata tavaransa ja perheensä ja lähteä pohjoisen kaivoksille töihin, Vattulainen kertoo Oulun seudun tilanteesta.

Aina muutto ei tule kyseeseen oman, perheen tai lähiomaisten elämäntilanteen vuoksi.

– Jos tahtoo töitä omalta paikkakunnalta, voi olla hyvä opiskella alaa, jota ei kotikunnassa opeteta. On todennäköistä, että sen alan tekijöistä ei ole ylitarjontaa omassa kunnassa, Vattulainen vinkkaa.

TE-toimistot ylläpitävät paikkakuntakohtaista ammattibarometria, josta selviää, minkä alan ammattilaisista on kunkin toimiston alueella pulaa ja minkä ylitarjontaa. Oman alueen barometri löytyy verkosta ammattibarometri-hakusanalla.

Työllistymisessä voi edetä askel kerrallaan. Viljamaa huomauttaa, että ensimmäinen askel on tiedon hankkiminen. Pelkkiin virallisiin lähteisiin ei tule tyytyä.

– Jos haluat perustaa kukkakaupan, kierrä naapuripaikkakuntien kukkakaupat ja keskustele kauppiaiden kanssa, Viljamaa vinkkaa.

Puhuttuasi vaikkapa kymmenen kauppiaan kanssa siitä, miksi he päättivät perustaa kaupan, miten heillä on mennyt, mitä he ovat oppineet ja muusta vastaavasta, Viljamaan mukaan todennäköisesti tiedät, haluatko itse kukkakauppiaaksi.

Seuraavassa haastatellut kertovat näkemyksiään kuuden yli 50-vuotiaan esimerkkihenkilön vaihtoehdoista: 

1) Alan ammattikoulun käynyt lähihoitaja, joka ei selän kulumien takia voi jatkaa työssään:

Liljeströmistä hoitajalla on hyvin vaihtoehtoja, mutta ensin olisi arvioitava, millaiseen työhön hän kykenisi. Vattulaisen mielestä hänen kannattaisi pysyä hoitoalalla, koska alan työllisyysennusteet ovat parhaat ja hänellä on valtavasti tietotaitoa.

– Hoitaja voisi ehkä kouluttautua uudelleen työeläkekoulutuksena. Hän voisi opiskella vaikkapa työterveyshoitajaksi tai kuntoutusneuvojaksi tai etsiä jonkun muun itseään kiinnostavan ammattikorkeakouluvaihtoehdon, Vattulainen sanoo.

Viljamaa arvioi, että hoitajalle saattaisi löytyä töitä ilman uutta koulutustakin vaikkapa vanhusten tai lasten parissa. Halutessaan hän voisi myös ryhtyä yrittäjäksi ja tarjota kotihoitoapua vanhuksille ja lapsiperheille.

2) Teknikko, paperityöntekijä, jolta työt loppuivat tehtaan lakkauttamisen vuoksi.

Koska paperimies on terve, hänellä on paljon vaihtoehtoja ilman lisäkoulutustakin. Jos tekniset työt kiinnostavat edelleen, hän voisi Vattulaisen mielestä opiskella myös jonkin muun ammatillisen tutkinnon, sillä teknisten töiden taitajista on monella paikkakunnalla pulaa.

Nyt kunnostetaan paljon 1970-luvun taloja, ja putkimiehistä on kova kysyntä. Vattulaisen mukaan myös ilmalämpöpumppujen asentajia ja turvatekniikka-alan osaajia kysytään paljon.

Viljamaa kehottaa paperityöntekijää miettimään laajalti osaamistaan, harrastuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Jotkut metsäteollisuudesta irtisanotuista ovat kouluttautuneet uudelleen sairaiden tai lasten hoitajiksi.

3) Rakennusmies, jolla on rakennusalan perustutkinto. Hänen kuulonsa on heikentynyt ja olkapäässä on kuluma.

Vastaajat suosittelevat selvittämään, onko alalla jotain aiempaa kevyempää tehtävää, joita rakentaja voi tehdä.

Viljamaa huomauttaa, että monessa raskaalta kuulostavassa työssä laitteet ovat niin kehittyneitä, että käytännössä vaikkapa hiekkakuorman kuljettaja painelee vain kaukosäätimen nappeja.

Muut vaihtoehdot ovat alan vaihto ja uudelleen koulutus.

4) Filosofian maisteri, kirjastonhoitaja, jota uhkaa irtisanominen kunnan säästöjen vuoksi.

Vattulaisen mielestä hänen asemansa on hankalampi kuin edellisten henkilöiden. Etenkin suurissa kaupungeissa on kirjastohenkilökunnasta ylitarjontaa, ja kuntien ja valtion säästöjen takia julkishallinnon paikat ovat tiukassa. Vattulaisen mukaan avautuvatkin tehtävät täytetään usein sisäisesti.

Liljeström huomauttaa, että kirjastonhoitajalla on hyvä koulutus.

– Jos hän on työskennellyt 20 vuotta kirjastossa, työnantajat kiinnittävät huomiota siihen, mitä hän on tehnyt ja miten hän voisi käyttää kokemustaan uudessa paikassa, Liljeström sanoo.

Vattulaisen mielestä hänen ei kannata jämähtää kirjastovaihtoehtoihin. Pienillä paikkakunnilla korkeakoulututkinto on arvostetumpi kuin suurissa kaupungeissa. Vattulainen kehottaa selvittämään, olisiko kulttuuritoimessa soveltuvia töitä tai alkamassa jokin projektia, johon hän voisi hakea vaikkapa avustajaksi.

Kirjastonhoitajan olisi syytä harkita mahdollisuuksiaan työskennellä muilla paikkakunnilla. Viljamaa kehittää häntä miettimään laajalti omaa osaamistaan ja kiinnostuksiaan.

5) Yhteiskuntatieteiden kandidaatti, sairaanhoitopiirin taloushallintopäällikkö jää hallintouudistuksessa ilman työpaikkaa. Hänellä on masennusoireita.

Masennus vie energiaa. Vattulaisen mielestä se pitää saada hoidettua ennen kuin henkilö aloittaa uudessa työssä.

– Kun hänen olonsa on parantunut, hänelle voidaan järjestää vaikkapa työeläkeyhtiön avulla työkokeilu. Sillä voi olla kuntouttavakin merkitys.

Viljamaa keskustelisi päällikön kanssa siitä, miten merkittävä syy työ ja sen epävarmuus on masennuksen synnyssä. Hän kiinnittäisi huomiota henkilön vahvuuksiin ja kartoittaisi hänen ajatuksiaan muista mahdollisista töistä ja aloista.

 – Tällaisella selvityksellä on usein avaava ja helpottava vaikutus. Yleensä ilmenee, että on paljonkin vaihtoehtoja. Ehkä ykkösvaihtoehto ei toteudu, mutta joku muu voi onnistua, Viljamaa sanoo.

Taloushallintopäällikkö voisi hyödyntää osaamistaan vaikkapa rakennus- tai it-alalla.

– Sairaanhoitopiirin talous ja hallinto ei ole niin erityislaatuinen, etteikö henkilöllä varmasti olisi kyvykkyyttä toimia muillakin aloilla, Liljeström sanoo.

6) Matkatoimistossa virkailijana työskentelevä yo-matkailumerkonomi, jolta työ uhkaa mennä yrityksen talousvaikeuksien vuoksi.

– Matkailualalla pyritään siihen, että asiakkaat varaavat matkansa itse, ja väkeä vähennetään varmasti vastaisuudessakin, Vattulainen sanoo.

Liljeström muistuttaa, että alan tehtäväkirjo on hyvin suuri, joten uuden työn löytyminen siltä ei ole mahdotonta.

Viljamaa kiinnittäisi huomiota henkilön matkustus- ja muuttohalukkuuteen. Esimerkiksi Lapissa on sesonkipaikkoja tarjolla, mutta kaikille vaihtoehto ei sovi.

Vattulainen arvioi, että virkailijalla on todennäköisesti hyvät vuorovaikutustaidot, joten hän voisi siirtyä suoraan muihin asiakaspalvelutehtäviin.

Kouluttautuminen uudelle alalle on myös aina mahdollinen. Jos hän on kyllästynyt asiakkaisiin, tilanne on otettava huomioon.

– Jos henkilö ei viihdy asiakaspalvelussa, hän ei viihdy hoitoalallakaan. Hoitotyö, jossa on kohdattava kipeä ja tuskainen potilas, on psyykkisesti vielä vaativampaa kuin hankalien matkatoimistoasiakkaiden palvelu, Vattulainen huomauttaa.