Näinkö on – köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää

Suomi on muuttumassa kovaksi pelureiden yhteiskunnaksi.

Näin arvioi sosiaalipsykologi ja antropologi, Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa opettava Katriina Järvinen. Hänen mukaansa nyt pärjäävät ne, joilla on pelisilmää niin kauppoihin, raha-asioihin kuin ihmissuhteisiinkin.

– Enää ei toimi se, että käyt koulua ja ahkeroit ja sinut palkitaan. Yhteiskunta on muuttunut arvaamattomaksi.

Järvisen mukaan moni pitkälle opiskellut ja ”vihreälle oksalle” päässyt kokee, että on tehnyt uransa eteen paljon töitä ja saanut reilun palkinnon. Ajatus voi olla hyvinkin oikeutettu, mutta samalla helposti unohtuu, että moni muukin tekee paljon työtä, mutta ei yllä samaan.

– Reilun palkkion työstään saaneet tavallaan ehkä kovettavat itsensä ja ajattelevat helposti, että on tyhmyyttä, jos joku suostuu huonoihin sopimuksiin tai työoloihin.

Ajatus siitä, että jokainen voi valita, mihin kurottaa ja päätyy, on Järvisen mielestä yleistynyt. Samalla on unohdettu, että osa meistä tekee valintoja toinen toistaan epäedullisempien vaihtoehtojen välillä.

Akatemiatutkija Jani Erola Turun yliopistosta sanoo, että kaikki menestys ei liity omiin ansioihin, vaikka tätä usein tuntuu pidettävän totuutena.

– Menestys on pitkälti sattumaa ja hyvää tuuria.

Menestyvät osaavat estää
lastaan syrjäytymästä

Erolan mukaan 70 prosenttia etenemisestä ei selity omilla kyvyillä. Vaikka meillä on ilmainen peruskoulu ja edulliset opiskelumahdollisuudet, lähtökohdat eivät ole samat kaikille. Koti ja vanhempien asema on monen etenemisen avain.

Koulu on kaikista ainakin jossain vaiheessa tylsää. Järvisen mukaan olennaista on, miten vanhemmat kannustavat, kun ote on repsahtamassa.

– Varsinkin koulutuksen nivelkohdissa, yhdeksännen luokan ja lukion päättyessä, alempien sosiaaliryhmien lapset ovat usein muita huonommassa asemassa.

Hyvin toimeentulevat, tiukasti yhteiskunnassa kiinni olevat vanhemmat osaavat etsiä lapselleen vaihtoehtoja. Heillä on myös mahdollisuus taloudelliseen tukemiseen.

Vähän koulutetut vanhemmat voivat puolestaan patistella nuortaan töihin. Kun useampi kuin joka neljäs nuori on työtön, työpaikan saaminen ei ole helppo juttu.

Huono yhteiskunnallinen itsetunto
kasvattaa väärää nöyryyttä

Kaikki eivät yllä kovin ylös, vaikka tahtoisivat ja heillä olisi siihen edellytykset. On nuoria, joilla on akateeminen tutkinto ja jotka hallitsevat viisi kieltä, mutta tekevät töitä 1 300 euron kuukausipalkalla. Järvinen huomauttaa, että moni jää tähän kierteeseen.

Olennaista on, minkä keskellä on elänyt. Jos perheystävät ja kummit ovat koulutettuja ja hyvässä asemassa, lapsestakin vähän huomaamatta tulee heidän verkostojensa osa.

Kun keskiluokkainen työelämä on tuttua, siihen on Järvisen mukaan helppo solahtaa. Ne, joilla on huono yhteiskunnallinen itsetunto, eivät hänestä ole yhtä itsevarmoja.

Järvisen mielestä pärjääjien kodissa elänyt nuori tajuaa, millaista peliä työelämässä pelataan ja pystyy suhtautumaan asioihin rennommin kuin työläistaustainen nuori.

– Työläisperheessä moni on oppinut vääränlaisen auktoriteettien kunnioittamisen. Häntä on helppo käyttää hyväksi työmarkkinoilla esimerkiksi maksamalla liian pientä palkkaa.

Onko kyseessä
rahan korskeus?

Suomalaisessa yhteiskunnassa varallisuudesta ei ole huudeltu. Professori, varatuomari ja filosofian tohtori Jukka Kemppinen huomauttaa, että täällä ei ole ollut tapana sanoa: ”Kuunnelkaa minua, koska olen rikas”.

Helsingin Sanomissa oli kolmisen viikkoa sitten Sammon suuromistajan Björn Wahlroosin haastattelu. Wahlroos otti kantaa presidentti Tarja Halosen uudenvuodenpuheeseen, jossa tämä sanoi, että tuloerojen kasvun myötä myös terveyserot ovat kasvaneet.

Wahlroosin mielestä on roskaa väittää, että Suomesta olisi tulossa taas luokkayhteiskunta. Hänestä syrjäytyneiksi joutuvat eivät panosta terveytensä hoitamiseen.

– Syy heikkenevälle terveydelle ei ole tulonjaon muuttuminen. Taustalla on yhteinen muuttuja, joka on joko yksilöiden piittaamattomuus tai syrjäytyminen, hän lisäsi.

Kemppinen miettii, mikä on muuttunut, jos kyseessä on rahan korskeus.

– Minuun ei tee musertavaa vaikutusta, vaikka puhuja olisi ollut pari vuotta Hankenin professori. Olen ollut professori vuosia, ja siinä leikissä menettänyt ylimääräisen kunnioituksen.

Ylimielisyys on jalostettu
itsepetoksen muoto

Kemppisen mielestä nykyinen taloustilanne on epätavallisen vaikea. Hänestä asiallisen, syvästi perehtyneen henkilön tavallisin vastaus kiperässä kohdassa on ”en tiedä”.
Tämä on myös hänen täydellinen vastauksensa kysymykseen, onko ylimielisyys lisääntynyt.

– Henkilö, joka tietää, mitä pitäisi tehdä, on tyypillisesti toisen vuoden opiskelija.

Ylimielisyys sisältää Kemppisen mukaan usein annoksen asioitten mieletöntä yksinkertaistamista ja on jalostettu itsepetoksen muoto. Siihen sorrutaan, koska puhuja haluaa korostaa asiantuntijuuttaan, tietämistään tai itseään.

Eliitin tavoilla on Järvisen mukaan taipumus siirtyä muidenkin tavoiksi. Hänestä ilmapiiri on viime aikoina yhä enemmän jakautunut kahtia.

Kovuus on lisääntynyt, mutta moni tuntee myös vastuuta ja kauhistuu tilannetta. Hän kertoo keskustelleensa opiskelijoiden kanssa Olkiluodon ydinvoimalassa työskentelevien puolalaisten huonoista työehdoista.

– Puolet opiskelijoistani oli sitä mieltä, että puolalaiset ovat tyhmiä, jos ovat allekirjoittaneet sellaisen työsopimuksen. Toinen puoli luokkaa oli sitä mieltä, että kaikilla ei ole varaa olla allekirjoittamatta huonoakaan työsopimusta.

Onko suomalaisiin iskenyt
kullankaivajasyndrooma?

”Minulla on oikeus”, on yhä useammin käytetty lause. Jukka Kemppinen viittaa kasvattajien kokemuksiin.

– Vaikuttaa siltä, että on ilmaantunut uusi hämmentävä ihmistyyppi, hän sanoo.

Kun opettaja soittaa kotiin kertoakseen lapsen empaattisen kehityksen ongelmista, mikä Kemppisen mukaan tarkoittaa, että lapsi hakkaa vastaantulijoita vasaralla, koulutettu nuori vanhempi karjuu puhelimeen: ”V...ttuaks tänne soitat, opettakaa sille empatiaa, siitä saatte palkkanne”.

Kemppinen miettii, onko vaurastuneisiin suomalaisiin iskenyt kullankaivajasydrooma?

– Kun aidosti pöljä sattuu löytämään jalometalleja, käyttäytyminen on äkkiä tuon näköistä.

Kemppinen viittaa ”äärimmäisen arvovaltaisen” lähteeseen ja rakkauden kaksoiskäskyyn, jossa kehotetaan rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä.

– Tämä on selvästi unohtunut.

Kemppisen mukaan tähän päivään ja talousuutisiin siirrettynä Raamatun lauseen sisältö on suunnilleen sama kuin Suomen kansan ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” -sananlaskussa.

Eriarvoisuus tukee
viidakon lakia

Erolan mielestä äärimmäisen eriarvoisuuden lisääntyminen on uhka, joten nyt on yhteiskunnallisen keskustelun paikka.

– Suomalaisilla on vahva luottamus, että yhteiskunta on oikeudenmukainen ja toimii oikeudenmukaisesti, Erola sanoo.

Luottamusta syö hänestä kuitenkin se, että vaikka keskimäärin ihmiset pärjäävät aika hyvin, joukko väestöä on huonossa jamassa.

– On ikävää, että joudumme luopumaan hyväuskoisuudesta, Järvinen sanoo.

Hänen mielestään on oikein, että mediassa tuodaan esiin eliittiä koskevia asioita kuten liian hyvä asuntoetu tai se, että organisaation varoja käytetään omiin ja perheen matkoihin. Jos eliitin käytös tuntuu väärältä, koko kansan moraali haperoituu.

– Me kaikki vastaamme seurauksista, Järvinen sanoo.

Hänen mukaansa vallalle voi nousta viidakon laki. Yhteiskuntaan pettyneet etsivät hyvitystä lain toiselta puolelta ja varakkaat joutuvat vartioimaan omaisuuttaan ja lapsiaan ympärivuorokautisesti.

Ihmiset kyllästyvät
muoti-ilmiöön

Haastateltujen mielestä kehitys ei ole väistämätön. Erola huomauttaa, että muutos vaatii yhteiskunnan päättäjien aktiivista otetta. 

– Jos kyseessä on muoti-ilmiö, vastaus on yksinkertainen. Ihmiset kyllästyvät siihen, Kemppinen sanoo.

Myös Järvinen arvioi, että ylilyönneistä voidaan päästä. 

– Voi olla, että olen naiivi, mutta uskon, että suomalaiset eivät ole valmiit hylkäämään menneiden sukupolvien arvokkaita tekoja, joiden ansiosta tämä maa on noussut niin tasa-arvoiseksi, hän sanoo.