Kohta ei pää enää kestä

Moni on ihmetellyt, miten ennen rakennustyömailla keikuttiin yleisesti ilman kypärää ja turvavarusteita ja fyysisesti kuormittavat työt romuttivat ihmisten kunnon jo kauan ennen eläkeikää.

Työterveyslaitoksen erikoistutkija Virpi Kalakoski sanoo, että nyt fyysinen ergonomiaan osataan kiinnittää huomiota ja alalla kuin alalla tiedetään, miten pitäisi istua ja miten tietokoneen näyttö pitäisi asettaa.

Sen sijaan kongnitiivisesta ergonomiasta, joka tarkastelee ihmisen havainto-, tarkkaavaisuus-, muisti- ja ajattelukyvyn asettamia ehtoja työn ja tekniikan vuorovaikutukselle, ei juuri piitata.

– Parinkymmenen vuoden päästä varmasti ihmetellään nykymeininkiä ja taivastellaan, miten muistia kuormitettiin ja miten järjettömiä ja epärealistisia vaatimuksia ihmisille asetettiin.

Toistaiseksi tietoa aivojen toimintakyvystä ja muistin rajoista ei oteta esimerkiksi työpaikoilla riittävästi huomioon, koska ne eivät näyttäydy yhtä konkreettisesti kuin fyysiset rajoitukset.

– Kuka tahansa näkee, että ihmisellä on kaksi jalkaa ja kaksi kättä, eikä kukaan oleta, että joku ottaa yhtä aikaa viisi palloa kiinni. Aivoille heitetään kuitenkin jatkuvasti useita palloja ja oletetaan, että työntekijän pitäisi yhtä aikaa pitää monia asioita mielessä ja hallita lukuisia tehtäviä.

Ihminen pystyy melkoisiin suorituksiin. Kalakoski viittaa kuitenkin useisiin, Työterveyslaitoksellakin tehtyihin tutkimuksiin, jonka mukaan olennaista on kuormittumisen ja palautumisen tasapaino työpäivän aikana ja sen jälkeen.

– Jos elämä on pelkkää kuormittumista, eikä siihen sisälly palautumisjaksoja, ihminen alkaa uupua, hän sanoo.