Velkaantumisaste 250 prosenttia? Ei hätää!

Velkaantuminen on osalle kotitalouksista suuri henkilökohtainen ongelma, mutta kansantalouden kannalta suomalaisten velkaantuminen ei ole erityisen huolestuttavaa. Näin arvioi Suomen Yrittäjien pääekonomisti Timo Lindholm Taloussanomille.

Velkaantumista kuvataan velkaantumisasteella, joka lasketaan jakamalla kaikkien kotitalouksien yhteenlasketut velat kaikkien kotitalouksien vuoden nettotuloilla. Suomessa velkaantumisaste on noussut parissakymmenessä vuodessa reilusti. Vuonna 1989 se oli lähes 90 prosenttia ja nyt se on lähes 120 prosenttia. Julkisuudessa on kauhisteltu suuntausta.

– Johtopäätösten tekeminen kotitalouksien rahatilanteesta tämän luvun perusteella on liian yksioikoista, koska mittarissa on isoja puutteita, Lindholm sanoo.

Velkaantumisaste tasapäistää. Suomessa on iso joukko täysin velattomia, esimerkiksi eläkeläisiä, jotka asuvat omistusasunnoissa, eivätkä edes suunnittele lainan ottoa. Toisaalta on myös perheitä, joilla on paljon lainaa.

Velkaantumisaste ei myöskään ota huomioon luottojen korkoja eikä niiden vaihtelua, lainanhoitokulujen suhdetta muihin menoihin tai tuloihin, lainojen pituutta eikä varallisuuden määrää.

Korkea velkaantumisaste tulee isoista asuntolainoista, mutta ongelmiin kuluttajat joutuvat Lindholmin mukaan  yleensä pikavipeistä ja kulutusluotoista.

Asuntovelka paisuttaa
omaa velkaantumisastetta

Yleensä juuri asuntolaina tekee kotitaloudesta hyvin velkaisen. Velkaantumisasteen näkökulmasta 250 velkaantumisprosentti kuulostaa järkyttävältä, mutta Lindholmin mukaan se ei oitis tarkoita ylivelkaantumista.

Tämän päivän Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa hän huomauttaa, että tällainen velkaantumisaste syntyy, jos kahdella keskituloisella eli yhteensä 50 000 euroa nettona ansaitsevalla on 125 000 euron asuntolaina. Pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa moinen laina on melko tavallinen.

– Jos samalla perheellä olisi lainaa 250 000 euroa tai enemmän, se alkaisi olla ylivelkaantunut.

Tuolloin noin 40 prosenttia perheen tuloista menisi velan hoitoon ja kotitalouden velkaantumisaste olisi jo 500 prosenttia.

Välttämättä noin velkaantunut perhekään ei joudu vaikeuksiin, jos sen tulot eivät romahda. Jos kumpikaan puoliso ei jää työttömäksi ja oma talous on hallinnassa, laina voidaan saada hoidetuksi suunnitellusti.

Lindholm ei tuomitse suurten lainojen nostajia, kunhan he tiedostavat tilanteen riskit.

– Lainanhoitomahdollisuuksiensa ylärajoilla velkaa ottavan pitäisi hyväksyä vaihtoehto, että huonoimmillaan hän joutuu myymään asunnon markkinoiden sanelemaan hintaan. Jollei halua kantaa tätä riskiä, vaihtoehto on tyytyä halvempaan huoneistoon tai asua vuokralla.

Velkaantuminen on osalle
henkilökohtainen ongelma

Vaikka Lindholm arvostelee velkaantumisasteen käyttöä, hän ei vähättele tuloihin ja varallisuuteen nähden liian suuren velkapotin vaarallisuutta. Yksittäiselle ihmiselle niistä voi koitua hyvin suuria ja pitkäaikaisia vaikeuksia.

Vaikka suuri henkilökohtainen velkaantumisaste on yleensä asuntovelan syytä, velkaantuminen ei tavallisesti johdu ainakaan yksinomaan siitä.

Yleensä kuluttajien oma talous kaatuu useista lähteistä otettuihin sekalaisiin kulutusluottoihin ja vippeihin. Näiden yhteissumma voi olla 10 000 tai 20 000 euroa, mutta yhteenlasketut kuukausittaiset hoitokulut voivat olla järjettömän suuret.

– Pienillä euroilla pystyy sotkemaan taloutensa, Lindholm huomauttaa.

Suomalaiset läpäisivät
talouskriisitestin hyvin

Timo Lindholmin mielestä suomalaisten hyvin suuren enemmistön talous on järkevässä tilanteessa. Lindholmin mukaan talouskriisi oli melkoinen testi, sillä sen aikana hävisi aika paljon työpaikkoja. Kansalaiset ovat kuitenkin selvinneet viime vuosista melko hyvin.

– Jos suomalaiset olisivat ylivelkaantuneita, he olisivat viime ja tänä vuonna pystyneet käyttämään rahaa kaikenlaisiin kulutusmenoihin paljon toteutunutta vähemmän. Myös pankkien luottotappiot olisivat paljon nykyistä suurempia ja kaikennäköisiä ongelmia olisi selvästi enemmän.