Kenelle verorahani valuvat?

"Miksi hyvätuloisen pitäisi raataa vielä enemmän?" "Töissä raataminen ei kannata." "Hyväosainen ei edes näe kuinka paljon häntä hyysätään."  "Aina voi muuttaa maahan, jossa köyhiä ei hyysätä." "Alkaako suurituloisten mitta viimein täyttyä?"

Muun muassa yllä mainitut otsikot kertovat raivoisana käyvästä yleisönosastokeskustelusta, joka on jatkunut Helsingin Sanomien mielipidesivuilla jo kaksi viikkoa. Isopalkkaiset ja pienituloiset käyvät siinä kiivasta väittelyä verotuksen oikeudenmukaisuudesta.

Keskustelu alkoi hyvätuloisten kirjoittajien purkauksella siitä, kuinka raskaan työ- ja verotaakan kantaja, joka ei käytä julkisia palveluja, ei saa vastinetta veroilleen, vaan niillä hyysätään muita.   

Hyvätuloiset ovat  olleet sitä mieltä siitä, että Suomessa on ryöstöverotus, joka vie mielekkyyden työelämässä uurastamiselta.

Vaikka kirjoittelu on ollut kovaa, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander ei ensisijaisesti pidä sitä merkkinä arvojen koventumisesta. Hän uskoo, että keskustelu liittyy julkisuudessa olleisiin ehdotuksiin etenkin suurituloisten verotuksen kiristämisestä.

– Jotkut ovat arvelleet, että tämä kohdistuisi nimenomaan heihin ja ovat hermostuneet.

Kiander sanoo sikäli ymmärtävänsä kirjoittelua, että esimerkiksi ylempien toimihenkilöiden verotus on jo nyt aika kireää.

Korkeimpia marginaaliveroja maksavien ryhmässä närkästys näkyi jo viime vuonna julkistetussa Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan kansallisessa arvo- ja asennetutkimuksessa. Siinä akateemisesti koulutetuista ja johtavassa asemassa olevista enemmistö oli sitä mieltä, että verotuksella tuloja tasataan jo liikaa. Kaikista kansalaisista yli puolet sen sijaan arvioi, että verotuksen kautta taloutta tasataan liian vähän.

Mitä yhteiskunnan
pitäisi tarjota?

Ajatushautomo Demos Helsingin kehitysjohtaja Roope Mokka pitää veroprosenttia toissijaisena. Hänestä on banaalia ja naivia, että politiikka keskittyy siihen, pitäisikö valtion talouden olla suurempi vai pienempi.

– Sen vuoksi olemme näin kurjassa jamassa järjestelmän kehittämisen kannalta.

Mokan mielestä ensin pitäisi miettiä, mitä tarvitsemme ja sen jälkeen maksaa päätetyt palvelut veroilla.

Mielipidekeskustelun kiivaus voi Mokan mukaan johtua myös siitä, että ihmiset eivät hahmota, mihin heidän rahansa oikein menevät.

– Tämä harmittaa minuakin. Haluaisin parempaa tietoa siitä, mihin ja millä perusteella rahoja on käytetty, hän lisää.

Kiander huomauttaa, että veronmaksuhalukkuutta vähentää se, jos palvelua ei saakaan. Esimerkiksi terveysasemalla saatetaan kehottaa sairaan lapsen vanhempia viemään vakuutettu lapsi yksityiselle lääkärille. Myös hammaslääkäriin tai muihin hoitoihin voi olla käytännössä mahdotonta päästä.

Epäsuhta tasautuu
elinkaaren aikana

On varsin hankalaa selvittää, kuinka suuri osa verorahoista palautuu maksajalleen. Jokainen käyttää yhteiskunnan palveluita jatkuvasti ainakin jonkin verran. Esimerkiksi infrastruktuuri on rakennettu yhteisillä varoilla. Useimmat yksityislääkäriäkin käyttävät vilauttavat kassalla Kela-korttiaan.

Johtava ekonomisti Essi Eerola Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta VATTista kertoo, että kansainvälisissä tutkimuksissa on pyritty selvittämään, mikä missäkin asemassa olevan henkilön maksamien verojen ja julkisten palvelujen käytön suhde.

– Yleinen johtopäätös on, että julkisen vallan toiminta eli vero- ja etuusjärjestelmä yhdessä tasaa ihmisten välisiä tuloeroja enemmän, jos tarkastellaan vain yhtä vuotta kuin jos tarkastellaan koko elinkaarta.

Työikäiset ovat
nettomaksajia

Pääekonomisti Minna Punakallio Veronmaksajain Keskusliitosta huomauttaa, että eri elämäntilanteessa ihmiset tarvitsevat erilaisia palveluita ja on ihan oikein, että he saavat näitä.

Jukka Pekkarisen Finanssipolitiikan suunta 2010 –raportin mukaan 25–65-vuotiaat ovat nettomaksajia eli he rahoittavat julkiset palvelut ja etuudet. Pääosa näistä on palkansaajia, jotka eivät tarvitse niin paljon yhteiskunnan palveluita kuin lapset ja nuoret, jotka käyttävät neuvoloita ja käyvät koulua tai kuin eläkeikäiset, jotka saavat eläkettä ja käyttävät muun muassa terveydenhoitopalveluita.

Vaikka urasinkku ei nyt jonottelisi terveysasemallaan, hänkin on pienenä saanut neuvolassa rokotukset ja voinut yhteiskunnan pönkittämänä päästä asemaansa.

– Ilmainen yliopisto, jonka päälle saa opintotuet, on aikamoinen etu, huomauttaa Kiander.

Koulutuspalveluiden lisäksi suurituloiset käyttävät Kianderin mukaan köyhiä enemmän myös terveyspalveluja. He osaavat käyttää näitä ja elävät keskimääräistä pidempään ja usein hyötyvät vanhoina systeemistämme.

Haluatko saada
kalliita syöpähoitoja?

Ruotsalaisten tulonjakoa on tutkittu koko elinkaaren ajalta. Selvityksessä arvioidaan, että jopa 80 prosenttia veroista olisi tulonsiirtoja yksilöltä itseltään yhdeltä vuodelta toiselle ja vain 20 prosenttia tasaisi yksilöiden välisiä tuloeroja.

VATTin erikoistutkija Marja Riihelä huomauttaa, että julkiset palvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisilleen järjestämä vakuutus.

– Kukaan ei halua varta vasten sairastua, mutta jos sairastuu vakavasti, saa apua. Veronmaksaja voi ehkä olla onnellinen siitä, että kaikkien hänen elämän aikana maksamiensa palvelujen tarve ei realisoidu, Riihelä sanoo.

Demoksen Mokka huomauttaa, että kaikkea ei voi laskea euroissa.

– Jollei julkisia palveluita olisi, kaduilla ei olisi rauhallista, emmekä voisi luottaa työpaikkojen säilymiseen. Kyllähän yhteiskuntarauha ja sosiaalinen pääoma ovat ainoat syyt, miksi meillä valtio on.

Evan raportissa 82 prosenttia suomalaisista on täysin tai jokseenkin  samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan suomalainen hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen, vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palveluiden ylläpitäminen maksaa paljon. Myös Veronmaksajien Punakallio on sitä mieltä, että järjestelmämme perusrakenne on hyvä.

– Kyllä sitä silti voidaan kehittää. Varmasti löytyy kohteita, joissa rahaa hukataan ja joita voisi tehostaa, hän lisää.