Raha ei riitä palkaksi työstä

Yhteiskuntamme on siirtynyt työn velvollisuudesta työn mielekkyyden velvollisuuteen. Näin arvioi ajatushautomo Demos Helsinki, joka viime viikolla luovutti laatimansa Hyvän työn manifestin työministeri Tarja Cronbergille.

Paitsi Demos myös monet muut ovat havainneet asian. Clear Mindin työ- ja organisaatiopsykologi Satu Kaski sanoo, että useissa tutkimuksissa on havaittu, että varsinkin nuoret, mutta muunkin ikäiset ovat alkaneet  aiempaa enemmän kiinnittää huomiota siihen, että työ on mielekästä.

– Ihmiset sitoutuvat yhä enemmän omaan uraansa ja ammattiinsa, hän arvioi.

Demoksen kehitysjohtajan Roope Mokan mielestä tätä voi perustella arkijärjellä.

– Nykyisin 85 prosenttia nuorista jatkaa peruskoulun jälkeen opintoja, kun 1970-luvulla vain puolet teki näin. Kyllähän se on niin, että mitä pidempään valmistuu johonkin, sitä enemmän siltä odottaa, hän huomauttaa.

Irtisanominen
iskee imagoon

Manifestissa sanotaan, että työ on julkinen tarina meistä ja haluamme, että tarina on hyvä. Työntekijän on helppo asettaa erilaisia vaatimuksia niin kauan, kun on töitä, mistä valita. Jos työ on yhä suurempi osa minäkuvaa ja julkista imagoa, miten työntekijä pärjää tällaisena aikana, jolloin lomautus ja irtisanominen on yhä useamman kohtalo?

– Kyllähän tämä tilanne pistää kysymysmerkiksi. Se laittaa kysymään, mitä ammattilaisuus on, ja voiko työntekijä olla ylpeä ammatistaan ja omasta asiantuntemuksestaan riippumatta työnantajasta, miettii Demoksen Mokka.

Psykologi, Clou management consultingin partneri Antti Aro huomauttaa, että Suomi on niin työkeskeinen yhteiskunta, että työttömäksi jääminen on ollut aina kova isku ja identiteettikriisi.

Clear Mindin Kaski arvioi, että sitoutuminen omaan uraan ja ammattitaitoon voi näyttää myös kääntöpuolensa.

– Yhtä lailla ihmiset voivat kysyä, miksi antaisin työpanokseni, kun se kärjistäen sanoen on tärkeä vain niin kauan, kun yhtiön osakkeenomistajat saavat voittoa ja sen tärkeys loppuu, kun yt:t alkavat, Kaski huomauttaa.

Välijohtoa liiskataan
kahdelta suunnalta

Satu Kasken mukaan välijohto on nyt ehkä kovimmassa paikassa.

– Päälliköt ovat kaarnan ja puun välissä. Heidän pitäisi olla motivoimassa ja sitouttamassa väkeä työhön ja organisaatioon samaan aikaan, kun toiselta suunnalta vaaditaan, että vähemmällä porukalla pitäisi tehdä yhä parempaa tulosta.

Demoksen Mokka heittää pallon työmarkkinajärjestöille ja valtionhallinnolle. Hänen mielestään näiden pitäisi ryhtyä miettimään, miten voidaan pönkittää ajatusta, jonka mukaan yhä useammalla tuotantovälineet kulkevat hartioiden välissä ja liittyvät sosiaalisiin suhteisiin ja osaamiseen. 

– Omistamme itse ammattitaitomme ja asiantuntijuutemme – siis tuotantovälineet. Se on radikaali ajatus, jota moni ei ole osannut vielä ajatella, Mokka huomauttaa.

Hän toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät, että näistä tuotantovälineistä kannattaa pitää huolta, vaikka juuri nyt kukaan ei ostaisikaan niiden tuotteita.

Kaski kehottaa yrityksiä miettimään, miten mahdolliset irtisanomiset hoidetaan. Kouluttaessaan yritysten väkeä ja toimiessaan työterveyshuollossa Kaski on nähnyt ja kuullut monenlaisia tarinoita.

– Osa tarinoista on ollut erittäin hyviä, osassa työntekijöillä on työt lopettaessaan jopa raadeltu olo.

Mahdollisuuksien mukaan irtisanomisia pitäisi pyrkiä välttämään. Kaski sanoo, että työyhteisössä, jossa väki onnistutaan motivoimaan ja joissa ihmisillä on sellainen olo, että heistä pidetään huolta, myös lojaalisuus on suurta. Jos esimiestä pidetään hyvänä tyyppinä ja kunnon kaverina, häntä ei jätetä.

– Sisäinen motivaatio on aivan ehdoton tuottavuuden näkökulmasta, sanoo Aro.

En ole työtön,
kirjoitan tai tutkin

Vaikka työurasta haluttaisiin tehdä tarina, kertomuksen ei tarvitse olla entisen kaltainen. Jos ennen opiskeltiin, mentiin kyseiselle alalle töihin ja jäätiin siltä eläkkeelle, nyt tarina voi olla paljon monihaaraisempi. Projektit, pätkätyöt ja hankkeet ovat arkipäivää lähes joka alalla. Näiden välille voi jäädä erilaisia koulutus- tai työttömyysjaksojakin.

Cloun Antti Aro miettii, että nyt työttömäksi jääminen voi olla jopa helpompaa kuin ennen, koska julkisen hyväksynnän saamiseen toiminnalle riittää, että tekeminen on mielekästä.

Osin kyse on siitä, miten sanansa asettaa. Roope Mokka myöntää, että häntä vähän hävettäisi sanoa olevansa työtön.

– Jos olet tehnyt pitkään projektitöitä ja freelancer-töitä, et oikeasti olekaan työtön. Jos jäisin ilman töitä, varmaan peittäisin ajatuksen, että olen työtön. Sanoisin varmaan, että teen jotain juttua tai tutkimusta, kirjoita blogia tai muuta vastaavaa.

Raha ei aina
ratkaisekaan

Rahan merkitys kannustimena alkaa hiipua varsinkin nuorten keskuudessa. Demoksen Roope Mokka sanoo, että etenkin nuorille se, että työ vastaa omaa arvomaailmaa, on yhä tärkeämpää, mutta trendi menee yli sukupolvien.  

– Yhteiskunnallinen missio ylittää voitontavoittelun, hän toteaa.

Ilmiö näkyy muuallakin. Mokka kertoo, että esimerkiksi Yhdysvalloissa nuoret ovat aiempaa selvästi kiinnostuneempia yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta.

Jokaisella on oma näkemyksensä, toteuttaako missiotaan edistämällä reilua kauppaa, ryhtymällä ympäristöalan yrittäjäksi, pyrkimällä valtion hallintoon tai jollain muulla tavalla. Koska tuloistakin pitää idealismista huolimatta huolehtia, osalle missio jää vain haaveeksi. Silti Aro arvioi, että ilmassa on ilmiöitä, joista voi päätellä, että ihmiset alkavat toimia toisin kuin ennen.

– Hyvässä tapauksessa tämä johtaa hyvään kehitykseen. Voi olla, että kvartaalitauti pikku hiljaa heikkenee ja aletaan panostaa asioihin, jotka oikeasti luovat hyvinvointia.

Aron mielestä näyttää siltä, että itsekeskeinen "minä, minä -aika" voi tältä erää jäädä taka-alalle.

– Minä ja me vaihtelevat sykleittäin. Voi olla, että me tulee taas muotiin.