Turvasijoitus voi aiheuttaa pettymyksen

Ajatus hyvästä riskittömästä tuotosta on  houkutteleva. Tällä mielikuvalla sijoittajille kaupataan indeksilainoja.

Indeksilaina on joukkovelkakirjalaina, jossa korko on korvattu osuudella jonkin sijoituskohteen arvonkehityksestä laina-aikana.

Lainan järjestäjä, yleensä pankki, sijoittaa suuren osan sijoittajalta saamistaan varoista korkomarkkinoille.

Jäljelle jääneillä varoilla pankki kattaa kustannuksensa sekä ostaa johdannaisia, joiden tuotto määräytyy jonkin sijoituskohteen mukaan.

Usein sijoituskohde on osakkeiden kehitystä kuvaava indeksi. Jos lainan tuoton määräävän kohde-etuuden arvo nousee, saa säästäjä lainan ehdoissa määritellyn osan sen arvonnoususta. Mikäli sen arvo laskee, lainalle ei makseta korkoa.

Indeksilainan ostaja oikeastaan lainaa rahat pankille. Hän luopuu riskittömästä korosta.

Sijoittaja saa lainaamalleen rahalle tuottoa, mikäli indeksilainan tuoton määräävä sijoituskohde kehittyy suotuisasti. Sijoittajan saamaan korkoon siis liittyy sijoitusriski.

Indeksilainan valtti on sen pääomaturva. Vaikka tuoton määrittävän sijoituskohteen arvo romahtaisi, sijoittaja saa sijoittamansa pääoman kokonaan tai suurimmaksi osaksi takaisin.

Pääomaturva ei ole täydellinen. Indeksilainoille ei yleensä ole asetettu vakuutta, liikkeeseenlaskijan kaatuessa sijoittaja menettää rahansa.

Indeksilainoissa markkinariski onkin oikeastaan vaihdettu pankkiriskiin. Tämän kokivat karvaasti ne suomalaiset sijoittajat, jotka olivat ostaneet syksyllä kaatuneen investointipankki Lehman Brothersin indeksilainoja.

Pääomaturva on voimassa vain lainan eräpäivänä. Jos laina pitää myydä kesken juoksuajan, voi koko sijoitetun pääoman takaisin saaminen jäädä haaveeksi.

Joitakin lainoja voi merkitä ylikurssiin sen osallistumisasteen parantamiseksi. Sijoittaja siis maksaa lainasta esimerkiksi kymmenen prosenttia ylimääräistä, jolla lainan järjestäjä ostaa johdannaisia. Näin sijoittaja voi saada lainasta suuremman tuoton.

Indeksilainan pääomaturva ei kata tällaista ylikurssimaksua.

Matala korko ja korkea volatiliteetti
leikkaavat tuottoa

Juuri nyt indeksilainat voivat vaikuttaa houkuttelevilta.iensijoittajat ovat kiinnostuneita indeksilainoista, joita mai Markkinatilanne ei kuitenkaan yksiselitteisesti tue indeksilainoja.

– Korot ovat matalalla. Lainan liikkeeseenlaskija saa sen vuoksi vähän korkotuottoa, jolla ostaa johdannaisia, sanoo Turun kauppakorkeakoulun yritysrahoituksen professori Mika Vaihekoski.

– Markkinat ovat lisäksi heiluneet voimakkaasti. Tämä korkea volatiliteetti on tehnyt johdannaisista kalliita.

Lainan liikkeeseenlaskija ei tietenkään tingi omasta katteestaan. Matalan korkotuoton ja kalliiden johdannaisten vuoksi monen indeksilainan tuottomahdollisuudet voivat jäädä mataliksi.

Vaihekoski ymmärtää kyllä sijoittajia, jotka pitävät indeksilainoja houkuttelevina.

– Riskittömästä korkosijoituksesta saatavissa oleva tuotto on matala. Mahdollisuus osallistua rajatulla riskillä mahdolliseen kurssinousuun on varmasti monen sijoittajan kannalta houkutteleva.

Vaihekosken mukaan on tärkeää, että sijoittaja itse varmasti ymmärtää mihin on sijoittanut ja mikä on sijoituksen todellinen tuottomahdollisuus. Monille säästäjille riittää vähän pienempikin tuotto.

Indeksilaina ei ole
kulutehokas

Indeksilainojen liikkeeseenlaskijat mainostavat indeksilainojen olevan kustannustehokkaita sijoituskohteita. Vaihekoski ei täysin sulata tätä väitettä.

– Indeksilainojen sisään on leivottu liikkeeseenlaskijan taskuun päätyvät kulut. Sijoittajalla ei useinkaan ole mitään mahdollisuutta arvioida, miten suuria nämä kulut ovat.

Vaihekosken mielestä indeksilainan on kyllä siinä mielessä edullinen, että piensijoittajalle olisi kallista tai jopa mahdotonta rakentaa itse vastaavanlainen kokonaisuus.

– Pahimmillaan indeksilainan ostajalle käy kuin uutta autoa ostettaessa. Kun hän astuu ulos kaupan ovesta, ostoksen arvo tippuu selvästi, Vaihekoski vertaa.

Lainan todelliset kustannukset sijoittaja saisi selville kauppaamalla lainaa heti oston jälkeen sen myyjälle tai jos lainoilla olisi monenkeskiset jälkimarkkinat.

Indeksilainan juoksuaika on usein monta vuotta. Lainan voi myydä kesken juoksuajan jälkimarkkinoilla, joilla yleensä ainoa ostaja on lainan liikkeeseenlaskija.

Näillä markkinoilla osto- ja myyntihinnan ero on useita prosentteja. Tällä osto- ja myyntihinnan erolla liikkeeseenlaskija tekee voittoa, mutta lainan myyvälle sijoittajalle se on yksi kustannus lisää.

Indeksilainojen myyjät ilmoittavat esitteissä lainan strukturointikustannuksen. Strukturointikustannus kertoo mikä osa merkintähinnasta jää liikkeeseenlaskijalle palkkioksi.

Esimerkiksi useissa pankkien liikkeeseen laskemissa indeksilainoissa tämä kulu on 0,8 prosenttia vuodessa.

Lainan myyjä voi lisäksi periä merkintäpalkkion.

Ehtojen kanssa säästäjän
pitää olla tarkka

Indeksilainojen tuoton määrittelevissä ehdoissa on usein yksityiskohtia, jotka merkittävästi rajoittavat lainan tuottoa. Joissakin tilanteissa ne myös voivat suojata sijoittajaa tuoton kutistumiselta kohde-etuuden arvonheilunnan vuoksi.

– Indeksilainoissa jos missä, lainan ehdoilla on suuri merkitys, Vaihekoski sanoo.

Indeksilainan tuoton määräävät indeksit ovat yleensä hintaindeksejä, eivät yhtiöiden maksamat osingot huomioivia tuottoindeksejä. Lainan tuotto lasketaan siis osakemarkkinoiden todellista kokonaistuottoa pienemmästä tuotosta.

– Sijoittajan pitää todellakin ymmärtää mihin ja millaisilla ehdoilla hän sijoittaa, Vaihekoski painottaa.

Indeksilainojen ehdot ovat monimutkaiset ja kustannusrakenteet läpinäkymättömiä. Useimmille sijoittajille saattaisi paras ratkaisu olla varojen hajauttaminen osake- ja korkosijoituksiin.