Korot eivät tottele inflaatiota
Klikkaa graafi isommaksi.
Hintojen nousuvauhti yllättää usein kuluttajat, sijoittajat ja keskuspankin johtajat. Siksi kuluttajan kannattaa varautua moneen.
Vaikka suurta osaa inflaation osatekijöistä voidaan kohtuullisen hyvin ennustaa, maailmanmarkkinoilla määräytyvät energian ja elintarvikkeiden hintojen muutokset ovat usein yllättävän rajuja molempiin suuntiin.
Korot ennustavat heikosti inflaatiota. Jos sijoittajat tietäisivät inflaation etukäteen, he koettaisivat pitää korkomarkkinoilta saatavan inflaation ylittävän reaalikoron mahdollisimman vakaana. Tällöin korkotaso ennustaisi tehokkaasti tulevaa inflaatiota.
Näin ei ole kuitenkaan viime vuosina ollut. Kolmenkymmenen vuoden tähtäimellä inflaatiovauhdin hidastuminen on alentanut korkotasoa, mutta lyhyemmän aikavälin muutokset näyttävät lähes sattumanvaraisilta.
Asiaa voi ilmentää pankkien välisistä talletuksista laskettavilla 12 euribor-koroilla, jotka ovat myös suomalaisten asuntolainan ottajien yleisimmin käytettyjä viitekorkoja.
Pankkiirit sopivat vuoden mittaisista talletuksista 30.5.2003 keskimäärin 2,14 prosentin korolla. Euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin mukaan hinnat nousivat vuoden 2003 toukokuusta vuoden 2004 toukokuuhun 2,5 prosenttia, joten pankkien välisen talletuksen reaalinen tuotto jäi melkein 0,4 prosenttiyksikköä miinukselle.
Vastaavasti pankkien välisen 30.11.2000 tehdyn vuoden talletuksen inflaation jälkeinen reaalikorko oli noin 3,09 prosenttia, kun korko oli 5,09 prosenttia ja talletuksen aikainen hintojen nousuvauhti tasan 2,0 prosenttia.
Keskuspankin odotus inflaatiosta
määrää ohjauskoron tason
Kun vuosina 2003–2005 sekä korot että inflaatio elivät melko kapeassa vaihteluvälissä, korot seurasivat mieluummin toteutunutta inflaatiota kuin toisinpäin. Noina vuosina Euroopan keskuspankki piti ohjauskorkonsa tasan 2,0 prosentissa, mutta sijoittajien odotukset seuraavan koronmuutoksen suunnasta vaihtelivat suurelta osin juuri toteutuneen inflaation mukaan.
Monien analyytikoiden mielestä korkeahko toteutunut inflaatio ei välttämättä estä Euroopan Keskuspankkia alentamasta korkoa, jos keskipitkän aikavälin hintakehitys näyttää keskuspankkiirien silmissä tasoittuvan. Koska keskuspankin politiikan määrää lopulta kourallinen pankinjohtajia vahvan analyysin ja oman aistinvaraisen arviointinsa perusteella, mukana on voimakkaasti inhimillinen tekijä.
Pohjolan analyytikot odottavat
keskuspankkijohtajien muuttavan viestiään
Suomalaisista ekonomisteista ja analyytikoista Pohjolan analyytikot ovat ehkä vahvimmin odottaneet EKP:n aloittavan koronlaskut tänä vuonna. Pohjolan analyytikot odottavat nyt EKP:n aloittavan ohjauskoron leikkaukset syyskuussa ja ohjauskoron päätyvän 3,25 prosenttiin tämän vuoden loppuun mennessä. Näkemys ilmenee tuoreessa raportista ”EKP ja inflaatio”. Raportin ovat kirjoittaneet Jari-Pekka Heinonen ja Jukka Ruotinen.
Analyytikot vetoavat vuoden 2001 kokemuksiin. EKP oli nostanut ohjauskorkonsa 4,75 prosenttiin lokakuussa vuonna 2000 ja se laski koron takaisin 4,5 prosenttiin toukokuussa 2001. Vuoden 2001 syksyn terrori-iskun jälkeen ohjauskorkoa pudotettiin nopeasti 3,75 prosenttiin ja korko päätyi alimmillaan 2,0 prosenttiin kesäkuussa 2003.
Pohjolan analyytikoiden mukaan nykyinen inflaatiotilanne ei poikkea merkittävästi toukokuusta 2001. Tuolloin euroalueen pohjahintainflaatio oli 1,9 prosenttia ja se jatkoi nousuaan vielä koronleikkausten alettua saavuttaen maaliskuussa 2002 noin 2,5 prosentin vauhdin. Nyt pohjahintainflaatio on noin 2,0 prosenttia.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Pohjahinnoissa ei ole mukana elintarvikkeiden ja energian hintaa, joka on nyt nostanut kuluttajahintainflaation 3,6 prosenttiin. Vuoden 2001 keväällä kuluttajahintojen nousuvauhti oli 3,1 prosenttia. Euroopan keskuspankin keskipitkän aikavälin kahden prosentin inflaatiotavoite on määritelty juuri yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin mukaan.
Ohjauskorko on nyt matalampi kuin vuoden 2001 huipussa, mutta luottokriisi on nostanut markkinakorot vastaavan korkeiksi.
– On hyvä huomata EKP:n johtajien haukkamaisen retoriikan nopea kääntyminen toukokuussa 2001 verrattuna huhtikuuhun, jonka uskomme tapahtuvan myös kesäkuussa 2008, analyytikot kirjoittavat.
Haukkamaisuus tarkoittaa inflaatioriskien korostamista kasvuriskejä enemmän. Viime päivinä keskuspankkijohtajat ovat väläytelleet ohjauskoron noston mahdollisuutta inflaation vastaisen taistelun välineenä.
Inflaatiovauhti voi hidastua,
mutta hintaodotukset voivat myös karata
Suuri osa analyytikoista ja ekonomisteista ennakoi hintojen nousuvauhdin hidastuvan. Ajatuksena on, että sekä elintarvikkeiden että öljyn maailmanmarkkinahinnoissa on tällä hetkellä lyhytaikaisesti nostavia tekijöitä. Hidastuva kasvu veisi terän hintojen nousun toiselta kierrokselta eli palkankorotuksilta ja tuotehintojen nostoilta.
Se, käykö näin, on kuitenkin nyt kysymys, johon ei ole varmaa vastausta. Siksi keskuspankkiirit ovat olleet korostetun ankaria inflaationvastaisissa puheissaan. Saksan melko korkeat palkankorotukset ovat jonkin verran nostaneet sekä kuluttajien että yritysten tulevia inflaatio-odotuksia.
Pohjolan analyytikot muistuttavat, että huhtikuussa 2001 keskuspankkiirit korostivat energian ja ruuan hintojen vaikutusta hintoihin sekä palkkakehityksen inflaatioriskejä samaan tapaan kuin tänä keväänä. Myös tuolloin keskuspankkiirit näkivät kuitenkin myös riskejä talouskasvun hidastumisesta ja epävarmuudesta. EKP aloitti koronlaskut toukokuussa 2001.
Varautuminen oli
viisautta
Takavuosina asuntolainan ottajia kehotettiin varautumaan korkojen rivakkaankin nousuun. Jos vuoden euriboriin sidotun asuntolainan korontarkistus on osunut huhtikuun loppuun, korko on noussut noin prosenttiyksikön edellisestä jo kolmena korontarkistuspäivänä peräkkäin, 12 kuukauden euriborin noustua vähän yli 2,0 prosenttista lähelle 5,0 prosenttia.
Korkojen nousu oli vielä viimeaikaista nopeampaa vuonna 1999. Yli viiden prosentin euribor-taso jäi vuonna 2000 reilun puolen vuoden mittaiseksi.
