Korut kallistuvat roimasti kullan vauhdissa

Kullan ja hopean hintojen nopea nousu vetää ylös korujen ja pöytähopean kuluttajahintoja. Raaka-aineiden kallistuminen näkyy nopeasti etenkin yksinkertaisissa tuotteissa, joissa raaka-aineen osuus on suuri.

Esimerkiksi miesten kihlasormuksessa kullan osuus hinnasta voi olla puolet. Aterimien kaltaisissa hopeatuotteissa hopean hinta on noin kolmannes.

– Hopeatuotteissa laskemme juuri uutta hinnastoa ja korotukset ovat jopa 15 prosenttia, sanoo Kultakeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Ruohola.

Raaka-ainemarkkinoiden villi meno pakotti Kultakeskuksen nostamaan hintoja jo vuonna 2006 kolme kertaa vuoden aikana. Tuolloin nousua tuli vuoden aikana yhteensä noin 25 prosenttia. Viime vuonna hinnat pysyivät suunnilleen ennallaan, mutta tämän vuoden alussa hinnat nousivat jälleen viitisen prosenttia.

Hintojen nousu tuntuu hurjalta, mutta valmistajien vaihtoehdot ovat vähissä. Kolme vuotta sitten kilo kultaa maksoi noin 10 000 euroa. Nyt kultakilosta saa maksaa noin 21 000 euroa. Hopea on noussut jopa hivenen enemmän.

Viime puolen vuoden aikana nousuvauhti on ollut erityisen hurja, sillä vielä puoli vuotta sitten kilon kultaa sai 16 000 eurolla. Hopean hinta puolestaan on noussut alkuvuoden aikana noin kolmanneksen.

Nopea hintojen nousu iskee valmistajiin, joilla menee vähintään kolme kuukautta hintojen nostamiseen. Pelkästään uusien hinnastojen tekeminen kestää aikansa eivätkä valmistajat voi muutenkaan liikutella hintojaan aivan kuukausittain.

Koruteollisuus on huolissaan, että tuotteiden kallistuminen leikkaa myös kysyntää.

Maailmanlaajuisesti korukullan kysyntä putosi rajusti jo viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Koko vuoden kysyntä oli suurempi kuin vuonna 2006, mutta viimeisellä neljänneksellä tonnimääräinen kysyntä putosi 17 prosenttia edellisvuoden vastaavasta ajasta.

Korukullasta käytetään kaksi kolmasosaa Aasiassa ja Lähi-idässä, missä kultakorujen hinnat muuttuvat jopa päivittäin raaka-aineen maailmanmarkkinahinnan mukaan. Siksi myös kuluttajat reagoivat nopeasti kullan hinnan muuttuessa.

World Gold Councilin tilasto kertookin, että esimerkiksi Intiassa korukullan kysyntä putosi viime vuoden viimeisellä neljänneksellä huikeat 67 prosenttia edellisvuodesta.

Teollisuus voi vähentää jonkin verran raaka-aineen vaikutusta tekemällä malleja, joissa raaka-aineen osuus on aiempaa pienempi. Tällaisia ovat esimerkiksi käsityövaltaiset, pitkälle muotoillut tuotteet.

Toisaalta monet tuotesarjat ovat olleet samanlaisia kymmeniä vuosia. Esimerkiksi keräilykohteena olevaa pöytähopeasarjaa ei voi muuttaa raaka-aineen hintojen takia.

Valmistajat eivät haluaa pilata perinteisiä brändejä säästämällä raaka-aineesta.

– Haluamme tehdä kunnollista skandinaavista designia emmekä suunnittele tuotteiden keventämistä. Onneksi Suomessa ei ole myöskään menty kevyempiin kultapitoisuuksiin, vaikka laki sen sallisi, sanoo Ilkka Ruohola.

Alan yritykset eivät ole löytäneet hyviä suojauskeinoja hinnan nousua vastaan. Siksi yritykset keskittyvätkin lähinnä oman toiminnan tehostamiseen.

– Pyrimme käyttämään raaka-ainetta mahdollisimman tehokkaasti, pienentämään eräkokoa ja optimoimaan valmisvarastoja, sanoo Ruohola.

Tämä näkyy myös raaka-ainetukussa.

– Teollisuus elää kädestä suuhun niin, että yritykset ostavat vain sen mitä tarvitsevat. Kenelläkään ei ole tietoa siitä, menevätkö hinnat alas vai ylös, sanoo muun muassa teollisuudelle kultaa välittävän K.A.Rasmussenin toimitusjohtaja Johan Gärkman.

Teollisuuden tilannetta vaikeuttaa entisestään, että raaka-aineiden lisäksi monet muutkin asiat ovat kallistuneet.

– Energia, työ ja yleinen kustannustaso ovat nousseet. Inflaatio on laukannut räväkästi, sanoo Kalevala Korun toimitusjohtaja Laura Lares.

Päivän uutiset kertovat hintojen nousun jatkuvan ja useimmat alan toimijat uskovat hintojen pysyvän korkealla ainakin tämän vuoden.

– Kulta on spekulatiivinen raaka-aine, joka toimii vastapainona osakemarkkinoille. Tilanne on nyt skitsofreeninen. Mitä epävarmemmaksi taloustilanne menee, sitä enemmän syntyy kuplaa kultamarkkinoille, pohtii Lares.

Kultabuumin suurimpia voittajia ovat olleet tietysti sijoittajat, jotka ovat ajoissa sijoittaneet kultaan. Toisaalta kansalaiset ovat innostuneet myös realisoimaan vanhoja kultaesineitä.

– Meille tulee romukultaa monessa eri muodossa, kun ihmiset tuovat laatikonpohjilta esimerkiksi vanhoja koruja ja hammaskultaa, sanoo Gärkman.

Näin siis markkinat toimivat oikealla tavalla, kun osa sijoittaa vimmatusti kultaan ja toiset myyvät kaikkea mitä käsillä sattuu olemaan.