Vaadi vain parasta

Kokki Michael Björklund on onnellinen mies.

– Kockeri ammattina on niin hauska. Ainoa harmi on, ettei vapaa-aikaa ja työtä juuri erota toisistaan, sanoo Maarianhaminan isäntä.

Björklund tunnetaan hyvin niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Ensimmäinen pahvi-Björklund tervehtii matkaajaa jo Maarianhaminan pikkuruisella lentokentällä. Hej-hej-hej, Björklund taitaa olla tuttu kaikkien kanssa. Käsi heilahtaa tervehdykseen liki jokaisen vastaantulevan auton kohdalla.

Kymmenen vuotta sitten Björklund voitti ensin Vuoden Kokki -kilpailun Suomessa, sitten Ruotsissa. Kilpailut olivat tärkeitä, ne toivat nuorelle kokille näkyvyyttä ja nimeä.

Ruotsin televisiossa Björklund on laittanut ruokaa useasti. Suomalaisille ruuasta vilpittömästi innostunut kokki tuli tutuksi FST:n -sarjassa.

Lokakuussa Björklund palaa Strömsöhön yhdessä Matias Jungarin kanssa.

Lämmin suhde ruokaan on tullut Björklundille myötäsyntyisesti. Hän sanoo kasvaneensa ruokaperheessä, molemmat vanhemmat ovat alan ammattilaisia. Ruuasta puhutaan yhä perheessä koko ajan: mitä on syöty, miten se on valmistettu, mikä on hyvää, ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Pikku-Micke aloitti perheen catering-yrityksessä ennen kuin pääsi edes ekalle luokalle kouluun.

– Rouva ei ehkä tykkää, kun puhumme koko ajan vain ruuasta.

Keittiö on kokille rakkain paikka.

– Ja, minä olen keittiökokki! Olen keittiössä ja laitan siellä ruokaa. Sanonkin aina, että jos haluaa olla hyvä kokki, täytyy pysyä ruuanlaitossa. Että säilyy ote, maku, tunne, rytmi ja tekeminen kokonaisuudessaan. Se, on todella tärkeää.

Björklundia on vaikea kuvitella ärjymässä keittiössä gordonramsaymaisesti.

Ahvenanmaa on kahden mantereen puristuksessa. Toisella rannalla on Ruotsi husmanskosteineen ja toisella fastlandet, Suomi. Ahvenanmaalla puhutaan ruotsia, oikeasti Ruotsin päälle. Raja näkyy ruokakulttuurissakin. Ruotsinkielessä käytetään luontevasti sanaa matglädje, ruuasta iloitseva ja nauttiva. Meillä kotiruuan tekemistä ei lasketa ruokaharrastukseksi, ja gourmet on taas pompöösiä vitjat vatsalla keittiössä keikkumista.

– Ruotsalainen kotiruoka on meille läheisempää. Suomesta olemme saaneet rannikon ruokia, kuten laatikoita.

Suomessa kaikki ruotsalainen kotiruoka laitetaan kovin helposti husmanskostiksi. Ei, ei se ihan niinkään ole. Björklundin isä, hotelli- ja ravintolakoulun lehtori muistuttaa.

– Husmanskost on vaikea laji. Siinä pitää olla käsityön maku niin lihapullissa kuin keitoissakin, sanoo pappa-Börje

Björklundin keittiöissä tehdään ruokaa yksinkertaisista aineksista, yksinkertaisilla työskentelytavoilla. Kokki on puhtaiden makujen mies, se on käynyt selväksi.

– En oikein tykkää tästä trendikeittiöstä. Maistellaan ja maistellaan. Pohditaan, että onpas jännittävää! Mutta onko se hyvää? Eikä uskalleta sanoa oikeasti, että onpas kummallista.

– Hyvin laitettua hyvää ruokaa, sitä ihmiset haluavat syödä!

Suomi on Björklundin mielestä oikea herkkukaappi. On metsän ja meren antimia, vihanneksia ja juureksia. Hyvää ja puhdasta, kunhan sitä vain osattaisiin käyttää ja arvostaa.

Björklund myhäilee innoissaan ja laskettelee kuinka ihanaa on keväällä, kun parsat tulevat. Entäs syksy! Syksy on parasta aikaa, kun kaikkea saa tuoreena.

– Meidän pitäisi olla ylpeitä omista raaka-aineista ja tehdä niistä hyvää ruokaa, eikä yrittää liikaa.

Kokki tekee kuten puhuu. Björklundin ravintolassa käytetään niin paljon lähialueen tuotteita kuin mahdollista. Ravintolan vihannekset tulevat anopin viljelyksiltä.

Paistinpannulla sihisevät voissa kantarellit ja punasipulit. Tiukka nej-nej tulee kokilta kaikille lätt-light-tuotteille. Mieluummin oikeaa voita, mutta vähemmän, mieluummin oikeaa kermaa, mutta vähemmän.

– Meidän pitäisi syödä niin kuin on aina syöty. Terveellinenkin ruoka on vaarallista,kun sitä ahmii kohtuuttomasti. Jos syö liikaa, käy näin, sanoo kokki ja taputtaa hellästi vatsakumpuaan.

Ruotsissa Björklund teki töitä yhdeksän vuotta. Kun perheen pikkukondiittori syntyi viisi vuotta sitten, perhe halusi palata Ahvenanmaalle. Yhtälailla Björklund olisi voinut jäädä Ruotsiin ja avata ravintolan siellä. Ura oli hyvässä nousussa. Kotisaari veti kuitenkin puoleensa.

– Täällä voimme asua maalla lähellä muuta perhettä. Luonto on läsnä kaikkialla, ja täällä on myös vuodenajat. Se oli tärkeää, Göteborgissa oli vain syksy-syksy-kesä-syksy.

Mutta ei paluu ihan mutkaton ollut. Ravintolanpito pikkukaupungissa on haasteellista. Ensimmäisen vuoden Björklund tekikin töitä vanhempiensa catering-yrityksessä, ennen kuin sai Maarianhaminan vierasvenesataman ravintolan.

– Ahvenanmaa tarvitsee matkailijoita. Olen pyrkinyt tekemään osani ja myymään Ahvenanmaata. Opin paljon Ruotsissa ja nyt voin tuoda jotakin tänne ja kehittää alaa. Samalla voin auttaa nuoria eteenpäin urallaan.

Kesäravintolan sesonkina kokki tuskin ehättää kotona kääntymään. Syyskuun lopussa ravintola suljetaan talveksi.

Mitä sitten teet?

Tietenkin Björklund pitää lomat, mutta tuleva kesäkin on jo mielessä.

– Talvella teen tv-töitä ja kierrän Ruotsissa luennoimassa. Suunnittelen tulevaa, ensi kesänä avaamme kaksi uutta kesäravintolaa Maarianhaminaan. Olen mukana myös isossa kouluruokaprojektissa Suomessa.

– Ja kirjoitan ruokajuttuja Taloussanomiin. Stressaavassa elämässä pitää saada kunnon ruokaa, että jaksaa. Ruoka on ihan käsittämättömän tärkeää ihmisen hyvinvoinnille!