Nettitelevisio voi houkuttaa operaattoreita rajoituksiin
Nettiliikenteen rajoittaminen operaattorin kannalta hankalampiin palveluihin tulee ajankohtaiseksi, kun uudet palvelut lisäävät liikennettä. Suurimman mullistuksen aiheuttanee nettitelevisio eli iptv, joka asiantuntijoiden mukaan on nurkan takana.
Monilla internet-yhteyksien tarjoajilla on omat netti-tv- tai -viihdepalvelunsa jo pystyssä tai ne ovat tulossa. Netin liikenteen rajoittaminen antaisi palveluntarjoajille mahdollisuuden rajoittaa kilpailijan palveluun suuntautuvan liikenteen kaistanleveyttä suhteessa vaikkapa omaan palveluunsa.
Kansalaisten elektronisia oikeuksia valvovan Electronic Frontier Finlandin puheenjohtajan mukaan tämä olisi huono idea.
– Jos se johtaa siihen, että nettiyhteys sisältää pakettina sen, että se tarjoaa paremman pääsyn yhteistyökumppaneiden palveluihin, niin sehän on niin käyttäjien kuin markkinataloudenkin kannalta ongelmallista, sanoo puheenjohtaja Tapani Tarvainen.
Elisan liittymäliiketoiminnasta vastaava johtaja Panu Lehti sanoo, että iso kiista on nousemassa ryhmälähetystekniikasta eli niin sanotusta multicastista. Siinä datapaketit kopioidaan käyttäjille vasta mahdollisimman lähellä päätepistettä.
Tilannetta voi verrata siihen, että kymmenen ihmistä ottaisi taksin Helsingistä eri kaupunginosiin Turussa. Multicastissa mennään junalla rautatieasemalle ja sieltä taksilla kotiovelle.
– Suomessa monet verkkojen omistajat vastustavat multicastin tarjoamista sisällöntarjoajille. He yrittävät suojella omia tv-sisältöjään ja tv-jakelua, Lehti sanoo.
Lehden mukaan haluttomuus luopua rajoitteista hidastaa huomattavasti uusien tv-palveluiden yleistymistä.
– Multicastilla nämä liikenneongelmat olisivat ratkaistavissa.

















Kommentit (17)
Totta vai tarua, mutta totta tulevaisuudessa.
Osa kulttuurisisäkköistä, kuten vaikkapa elokuvat ja tv-ohjelmat eivät ole ilmaisia ja niiden tuottaminen maksaa. Jakelussa pitää olla malli, joka mahdollistaa ansaintalogiikan.
Toisaalta netissä on jo nyt huomattavasti kulttuurituotteiden jakelua ns. oikeudettomasti, ilman korvausten maksua tuottajille.
Idealistinen malli ilman rajoitteita pakottaisi ennen pitkää lupumaan tekijänoikeuksista. Tulisiko silloin valtion kustantaa sisällöntuotanto verovaroista. Pitäisikö kulttuurintuotannossa siirtyä käytännössä kommunismiin, jolloin rouva Rawling sasis Pottereistaan saman valtion elatusavun, kuin tuntemattomat marginaali novellistit.
Tietysti hiukan kärjistän, mutta pointti on kuitenkin selvä. Tavalla tai toisella pitää varmistaa, että kulttuurin tekijät ja jakelijat saavat asianmukaisen korvauksen. Ainoastaan sellaiset arvoketjut, jotka pystyvät jakamaan tuloa niihin osallistuville ovat terveitä.
Pitäkää ne silmät auki!