Näin potilastiedot hoidettiin muualla – naapurit kertovat
Mitä Suomi voisi oppia naapurimaiden potilastietojärjestelmähankkeista? Tätä kysymystä on moni miettinyt, kun julkisuudessa on keskusteltu Apotti-potilastietojärjestelmähankkeesta.
Apotti on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli Husin hanke, jonka on tarkoitus yhdistää terveydenhoitoalueen järjestelmät. Se on osa koko maan kattavaa jättihanketta järjestelmien yhtenäistämiseksi.
Etenkin koko maan kattavan järjestelmän kustannukset ovat herättäneet huomiota. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on arvioinut uudistuksen maksavan jopa 1,8 miljardia euroa kymmenen vuoden aikana, mikäli järjestelmä kattaisi koko Suomen sairaalat ja terveyskeskukset.
Viron potilastietohanke maksoi puolestaan vain 11 miljoonaa euroa. Sitran johtajan Antti Kivelän mukaan Suomeen kaavailtu hanke perustuisi yhteen monoliittiseen järjestelmään, kun taas Virossa on käytössä hajautettuun arkkitehtuuriin perustuva järjestelmä.
Suomen ja Viron hankkeita ei voi suoraan verrata, koska lähtökohdat ja sisältö ovat erilaiset. Kivelän mukaan Viron tyyppisen hajautetun mallin käyttö tulisi kuitenkin Suomelle edullisemmaksi kuin kokonaan uuden sairaalajärjestelmän hankkiminen.
– Järjestelmiä ei tarvitsisi vaihtaa niin paljon ja päästäisiin varmasti merkittävästi halvemmalla kuin laskemamme 1,2–1,8 miljardia euroa, Kivelä sanoo.
Kivelän mukaan tämä kuitenkin edellyttäisi sitä, että valtio ja kunnat pystyisivät tekemään yhteisiä päätöksiä.
Sitra vastasi maanantaina julkiseen keskusteluun ja palkkasi Viron potilastietojärjestelmän asiantuntijan, vuosina 2007–2011 E-Tervise-säätiön toimitusjohtajana toimineen Madis Tiikin neuvonantajakseen. Tiik aloitti pestinsä Sitran neuvonantajana maanantaina.
Taloussanomat selvitti, millainen Viron järjestelmä oikein on ja millainen järjestelmä on käytössä Tanskassa, jota pidetään terveydenhuollon it:n mallimaana.
Esityö auttoi
Virossa
Madis Tiikin mukaan Viron potilastietojärjestelmässä pystyttiin käyttämään hyväksi valtion aiemmin tekemiä ratkaisuja ja hankkeita, kuten ID-korttia ja väyläratkaisuja. Niitä ei oltu rakennettu terveydenhuoltoa varten, vaan ne olivat kansallisesti käytössä jo muissakin palveluissa.
– Virossa on käytetty paljon jo olemassaolleita asioita, kuten ID-korttia ja turvallista tietoliikenneväylää. Näiden päälle on rakennettu terveydenhuollon tarvitsemat palvelut, Tiik kuvailee.
Koko hankkeesta vain viidesosa oli varsinaisia tieto- ja viestintäteknologiakuluja. Loput koituivat standardoinnista, johtamisesta, lakimuutoksista ja tiedottamisesta.
Sairaalat pitivät kukin omat it-järjestelmänsä. Sen sijaan hankkeessa rakennettiin yhteinen keskusjärjestelmä, johon standardoidut potilastiedot lähetetään. Järjestelmä valmistui vuonna 2009.
– Aluksi lähdettiin liikkeelle pienemmällä määrällä palveluita, asiakirjoja ja osapuolia. Vuosi vuodelta standardoituja asiakirjoja ja eri käyttäjäryhmiä tulee lisää. Esimerkiksi ambulanssit ja hammashoito tulevat vasta ensi vuonna. Kaikki eivät liittyneet yhtä aikaa.
Standardit
tukivat Tanskassa
Tanskaa pidetään terveydenhuollon sähköisten järjestelmien mallimaana, koska maa on soveltanut niitä jo pitkään. Järjestelmät ovat perustuneet standardeille, mikä on helpottanut yhteensopivuutta ja tietojen välittämistä järjestelmän eri osien välillä.
Johtaja Jens Hvidberg Tanskan kansallisen terveydenhuollon it:n lautakunnasta NSI:stä sanoo, että maan potilastietojärjestelmät on liki yhtenäistetty alueittain, kun aiemmin joka sairaalalla oli omansa. Tanskassa alueita on viisi.
– Yksi ainut kansallinen vai useampi alueellinen järjestelmä on iso ideologinen kysymys. Tanskassa alueilla on vahva päätösvalta. Jos ehdotetaan, että pitäisi käyttää samaa järjestelmää, alueet sanoisivat, että hyvä niin, mutta silloin valtion tulee maksaa järjestelmä ja sen kustannukset, Hvidberg kuvailee.
Kansallisen tason järjestelmä Tanskassa on saatu aikaan lääkitysten ja reseptien osalta. Sähköinen kansallinen potilasrekisterikin on olemassa. Lisäksi on luotu monia muita standardeja. Sundhet.dk-portaalin avulla kansalaiset voivat saada sähköisesti tiedot sairauskertomuksistaan sekä lääkärikäynneistään.
Hvidbergin mukaan noin kolme prosenttia sairaaloiden vuosikustannuksista käytetään Tanskassa it-kuluihin. Hän vertaa tilannetta yhdysvaltalaiseen terveydenhuolto-organisaatioon Kaiser Permanenteen. Se toimii yhdeksässä osavaltiossa ja käyttää seitsemän prosenttia budjetistaan it-järjestelmiin.
– Terveydenhuollossa on kysymys alueesta, jossa tieto on hyvin tärkeää – elintärkeää. Ehkä me käytämme liian vähän rahaa it-järjestelmiin. Ehkä myös meidän tulisi käyttää seitsemän prosenttia kuluista it:hen.














