Kirjaudu ▼
 

Talouskriisi: Näin luokitusyritykset sössivät

EPA ja Taloussanomat
Talouskriisi: Näin luokitusyritykset sössivät
Luokitusyritykset kuuluvat yksiselitteisesti finanssikriisin syypäihin. Markkinoita hallitsevat yhtiöt jatkavat silti toimintaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Talouskriisisarjassa kerrotaan tänään, millaisiin virheisiin luokittajat syyllistyivät.
19.9.2011 09:30
Hannu Sokala
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Luokitusyhtiöt arvioivat niin yritysten kuin valtioiden ja yksittäisten arvopapereidenkin luottokelpoisuutta sijoittajien puolesta.

Luottokelpoisuus tarkoittaa sitä, miten turvassa sijoittajan rahat jossain sijoituskohteessa ovat. Ilman luokitusyhtiöitä sijoittajien tulisi itse perehtyä kaikkien sijoituskohteiden luotettavuuteen.

Lue myös nämä:

Lainsäädäntö pakottaa esimerkiksi pankit ja eläkesäätiöt hyödyntämään luottoluokittajien arvioita sijoitusten turvallisuuden arvioinnissa: monet sijoittajat saavat ostaa vain tietyn luokituksen saaneita arvopapereita.

Tämä on antanut suhteellisen pienikokoisille luokitusyrityksille paljon valtaa: ne ratkaisevat, millä korkotasolla yritykset ja valtiot ovat voineet lainata rahaa markkinoilta.

– Onko hyväksyttävää keskittää näin paljon valtaa yksityisille yrityksille, joiden tavoitteena ei ole vakaa rahoitusjärjestelmä vaan voiton tekeminen? saksalainen Der Spiegel -lehti kysyi elokuussa 2011.

Finanssikriisin jälkimainingeissa Yhdysvallat on nyt alkanut poistaa lainsäädännöstä ja valvovien viranomaisten antamista säännöistä  luokituksia koskevia vaatimuksia.

Luokituskilpailu
estettiin

Luottoluokittajat ovat oleellinen osa nykyaikaista markkinataloutta. Siksi onkin niin omituista, miksi luokitusyhtiöiden toimista on paljastunut niin paljon mätää.

Luokitusmarkkinoiden kaksi suurta ovat yhdysvaltalaiset Standard & Poor's ja Moody's. Niiden hallitseva asema on seurausta siitä, että Yhdysvaltain viranomaiset rajoittivat luokituskilpailua kolmenkymmenen vuoden ajan.

Yhdysvaltain pörssivalvoja SEC teki 1975 suurimmista luokitusyhtiöistä "virallisia luokittajia" (nationally recognised statistical rating organisation). Sitten SEC määritteli valvomilleen rahoitusalan yrityksille pääomavaatimukset, jotka hyödynsivät virallisten luokittajien antamia luokituksia.

SEC:n päätöksen jälkeen valvovat viranomaiset kaikkialla maailmassa alkoivat käyttää näiden luokittajien reittauksia määritellessään finanssialan pääomavaatimuksia.  

Virallisten luokittajien vahva asema alkoi horjua hieman vasta 2006: Yhdysvalloissa hyväksyttiin laki, joka antoi myös uusille yrityksille mahdollisuuden saada virallisen luokittajan aseman.

S&P:n ja Moody'sin vahva markkina-asema on hillinnyt aidon kilpailun syntyä. Kolmas isoista luokittajista on Fitch, mutta se on selvästi pienempi kuin S&P tai Moody's.

Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnan mukaan kolmen suuren luokittajan osuus markkinoista on noin 98 prosenttia.

Luokittajien historia
alkoi 1900

Luottoluokittajat ovat muodostuneet niin oleelliseksi osaksi nykyaikaista markkinataloutta, että niitä kutsutaan joskus jopa luokituslaitoksiksi – ikään kuin ne eivät olisikaan yksityisiä yrityksiä.

Moody'sin perusti vuonna 1900 toimittaja John Moody, joka alkoi julkaista Moody's Manual of Industrial and Miscellaneous Securities -julkaisua. Aluksi Moody julkaisi osaketilastoja ja sitten myös arvioita yksittäisistä osakkeista.

– Lopulta hän käänsi huomionsa velkakirjoihin. Tämä oli hänen heureka-hetkensä, kirjoittavat Bethany McLean ja Joe Nocera (All the Devils Are Here).

Velkakirjoista on aina ollut liikkeellä vähemmän tietoa kuin osakkeista. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta velkakirjoja ei kaupata avoimissa pörsseissä, ja suurin osa velkakirjoja koskevasta informaatiosta on niitä myyvien investointipankkien ja kauppiaiden hallussa.

Moodyn julkaisun myyntimäärien noustessa hän sai myös kilpailijoita.

Yksi kilpailijoista oli American Railroad Journalia kustantanut Henry Varnum Poor, joka laittoi 1922 poikansa luokittamaan velkakirjoja. Yhtiö fuusioitiin 1941 Standard Statisticsin kanssa, ja uuden yhtiön nimeksi tuli Standard & Poor's.

Bisnesdataa tuottava Dun & Bradstreet -yhtiö omisti Moody'sin vuoteen 2000 saakka, jolloin se irrotti Moody'sin omaksi yhtiökseen. Maailman kuuluisin sijoittaja Warren Buffett on sijoitusyhtiönsä Berkshire Hathawayn kautta Moody'sin suurin osakas.

Standard & Poor's on puolestaan osa mediajätti McGraw-Hilliä. New Yorkissa ja Lontoossa pääkonttoreitaan pitävän, 1913 perustetun Fitchin taas omistaa ranskalainen rahoitusalan yhtiö Fimalac.

Sijoittajat
uskoivat sokeasti

Yhdysvaltain kongressin asettaman talouskriisin tutkimuskomission FCIC:n (Financial Crisis Inquiry Commission) mukaan suuryhtiöt ja sijoittajat ovat "sokeassa uskossa" luovuttaneet riskienarvioinnin luokitusyhtiöille.

Bethany McLeanin ja Joe Noceran mukaan luokittajat arvioivat niille luokiteltaviksi annettuja arvopapereita samojen matemaattisen riskimallien avulla, joita myös arvopapereita luoneet investointipankit käyttivät. Luokittajat eivät esimerkiksi tutkineet, millaisista yksittäisistä asuntolainoista erilaiset sijoitustuotteet koostuivat.

Cds-cdo-hullunmyllyn erikoisimpia tuloksia oli se, että lähes 90 prosenttia asuntolainavakuudellisista cdo:ista sai kolmen A:n luokituksen.

Vertailun vuoksi: vain 15 maalla (mm. Suomella) on korkein luokitus kaikilta kolmelta isoimmalta luokittajalta. Yrityspuolelta kolme A:ta on vain neljällä yhtiöllä, jotka ovat Automatic Data Processing, Exxon Mobile, Johnson & Johnson ja Microsoft.

– Jouduimme merkilliseen tilanteeseen, jossa asuntolainojensa kanssa kamppailevat köyhät ihmiset olivat ihmeellisesti kyenneet tuottamaan maailman turvallisimmat rahoitusinstrumentit, kirjoittaa toimittaja John Lanchester kirjassaan Whoops!.

Lanchesterin mukaan tilanne sopi niin pankeille kuin luokittajillekin: pankit tienasivat laittamalla liikkeeseen yhä uusia cdo:ita, ja luokittajat tienasivat luokittamalla cdo:t. 2002–2006 Moody'sin liikevaihto kaksinkertaistui ja osakkeen hinta kolminkertaistui.

– Pankit olivat valmiita sanomaan, että jos ne eivät olisi tyytyväisiä luokitukseen, ne pyytäisivät arvion toiselta luokittajalta. Kaikki tämä loi tilanteen, jossa luokittajilla ei ollut mitään kannustetta osoittaa cdo:iden puutteita, vaan päinvastoin kaikki mahdolliset kannusteet pitää suu kiinni ja toimia cdo:iden kumileimasimena, hän kirjoittaa.

McLean ja Nocera päätyvät samaan lopputulokseen:

– Luokitusshoppailu on klassinen esimerkki siitä, miksi (keskuspankin entisen pääjohtajan) Alan Greenspanin teoria markkinakurista ei toiminut todellisessa maailmassa. Greenspan oletti, että luokittajien välinen kilpailu tekisi niistä parempia, mutta oikeasti kilpailu teki niistä huonompia.

Luokittajien kohdalla huonous tarkoitti sitä, että ne antoivat liian hövelisti hyviä luokituksia pitääkseen asiakkaat itsellään.

Finanssikriisiä tutkineen Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnan selvityksen mukaan luokittajat asettivat "markkinaosuuksien voittamisen ja liikevaihdon kasvun tarkkojen luokitusten edelle".

Vasta Bear Stearns
herätti

Sen jälkeen, kun asuntojen hinnat olivat 2006 alkaneet Yhdysvalloissa laskea ja yhä useampi subprime-velallinen laiminlyödä velkamaksunsa, luokitusyhtiöt kiristivät jonkin verran tulkintaansa siitä, miten helposti subprime-luotoista rakentuneille arvopapereille annettiin hyviä luokituksia.

– Kumpikaan isoista luokittajista ei testannut uudella (kiristyneellä) menetelmällään aiemmin liikkeseen laskettuja asuntolainavakuudellisia arvopapereita tai cdo:ita. Tämän seurauksena virheelliset luokitukset jatkoivat elämäänsä sijoitussalkuissa joka puolella Wall Streetia, McLean ja Nocera kertovat.

Kaikkein tolkuttomin tilanne syntyi lokakuussa 2006.

Moody'sin omistama tytäryhtiö Economy.com julkaisi selvityksen, jonka mukaan lähes kahdenkymmenen suurkaupungin alueella tullaan kokemaan romahdus, jossa asuntojen hinnat putoavat vähintään kymmenen prosenttia. Luokittajien luokituspäätöksissä käytettiin kuitenkin malleja, joiden mukaan näin suuri romahdus oli mahdoton.

Luokitusyhtiöt alkoivatkin oikeasti pohtia luokitustensa kiristämistä vasta heinäkuussa 2007 sen jälkeen, kun investointipankki Bear Stearnsin kaksi vipurahastoa olivat jo kaatuneet.

Sisäänrakennettu
ristiriita

Luokittajien antama kolme A:ta on perinteisesti tarkoittanut alle yhden prosentin todennäköisyyttä, että lainanottaja ei selviä veloistaan.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnan selvityksen mukaan 93 prosenttia kolmen A:n vuonna 2006 saaneista subprime-pohjaisista arvopapereista luokiteltiin kriisin myötä "roskaluokkaan" (ison riskin sijoitukset). Vuoden 2007 kolmen A:n arvopapereista roskaksi päätyi 91 prosenttia.

– Epätarkat kolmen A:n luokitukset toivat riskiä Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmään ja muodostivat tärkeän syyn finanssikriisin synnylle, valiokunta päätteli.

Valiokunnan mukaan keskeinen syy luokitusyhtiöiden epäonnistumiseen oli sisäänrakennettu konflikti luokitusbisneksessä: luokitustoiminnan maksavat arvopapereilleen luokituksia hakevat yritykset tai valtiot.

Investointipankit maksoivat "tavallisen" cdo:n luokittamisesta puoli miljoonaa dollaria. "Monimutkaisen" cdo:n luokitus maksoi jopa 850 000 dollaria, FCIC kertoi raportissaan. Luokittajat tekivät vuosittain satoja luokitusarvioita.

Senaatin valiokunnan raportin mukaan luokitusyhtiöt olivat hyvissä ajoin perillä asuntojen hintatason kestämättömyydestä ja myönnettyjen asuntolainojen korkeasta riskistä, mutta voittojen saalistus sai luokittajat jatkamaan liian ruusuisten luokitusten antamista.

Kiinalaisen luottoluokittajan Dagong Global Credit Ratingin hallituksen puheenjohtaja Guan Jianzhong arvosteli vuosi sitten rankasti länsimaisia luottoluokitusyhtiöitä brittiläisen talouslehden Financial Timesin haastattelussa.

– Rahoituskriisin aiheutti se, että luottoluokittajat eivät kunnolla kertoneet riskeistä. Tämä ajoi koko Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmän romahduksen partaalle ja aiheutti valtavaa tuhoa Yhdysvalloille ja sen strategisille eduille.

– Läntiset luottoluokitusyhtiöt ovat politisoituneita ja pitkälle ideologisia, eivätkä ne noudata objektiivisia normeja, Guan sanoi.

Virheitä
virheiden perään

Luokitusyritykset ovat tehneet pahoja virheitä ennen nykyistä kriisiäkin.

Kolmen miljoonan asukkaan Orange Countyn luokitus oli kaksi A:ta juuri ennen kuin tämä yhdysvaltalainen piirikunta 1994 meni konkurssiin. Energiayhtiö Enronilla taas oli hyvä luokitus (investment grade) neljä päivää ennen konkurssia.

Suurilla yhdysvaltalaisilla pankeilla (mm. Lehman Brothersilla) ja vakuutusjätti AIG:lla oli hyvät luokitukset ennen nykyisen kriisin puhkeamista.

Luokittajat ovat tehneet myös uusia virheitä, joista suurin oli peräti 2 000 miljardin dollarin kokoinen. S&P alensi elokuun 2011 alussa Yhdysvaltain liittovaltion luokitusta yhden pykälän AAA:sta AA+:aan. Ennen alennuspäätöksen julkaisua S&P lähetti sen perustelut Yhdysvaltain valtiovarainministeriölle.

Ministeriössä huomattiin, että S&P oli laskenut liittovaltion budjettivajeen 2 000 miljardia dollaria liian suureksi. Ministeriö ilmoitti virheestä S&P:lle, joka ei ollut moksiskaan: se julkisti päättämänsä AA+-luokituksen, mutta muutti päätöksensä perusteluja.

Alkuperäisessä päätöksessä tärkein syy luokituksen alentamiseen oli taloudellinen: liittovaltion liian suuri velka. Julkaistussa versiossa luokituspäätöstä perusteltiin politiikalla: pääpuolueet ovat liian riitaisia pystyäkseen ratkaisemaan velkaongelmaa kestävällä tavalla.

Euroopan unioni
sotajalalla

Yhdysvaltain hallituksen lisäksi EU-maat ovat sotajalalla luokitusyrityksiä vastaan. Esimerkiksi Kreikan luokitus on viimeisten kahden vuoden aikana pudonnut kerta toisensa jälkeen – vaikka euromaat ovat IMF:n tuella rakentaneet pelastuspaketteja Kreikan maksukyvyttömyyden estämiseksi.
 
Euroalueen valtiovarainministereiden ryhmää johtava Jean-Claude Juncker kutsui hiljattain The Independent -lehdessä luokitusyritysten vaikutusta kriisiin "katastrofaaliseksi".

Juncker vaati, että Eurooppaan perustetaan oma luokitusyritys, "joka olisi yhdysvaltalaisia yrityksiä parempi arvioimaan eurooppalaisten valtioiden keskipitkän ajan näkymiä".

EU-komissio on puolestaan selvitellyt mahdollisuutta, että luokitusyrityksiltä kiellettäisiin pelastuspaketteja saaneiden valtioiden luokittaminen.

– Jossain on vikaa, jos kuumemittari alkaa nostaa potilaan kuumetta, EU-komissaari Michel Barnier sanoi Spiegelille elokuussa 2011.

Yksi syy luokitusten toistuviin alennuksiin Euroopassa saattaa olla se, miten pahasti luokitusyritykset nukkuivat finanssikriisi alla.

– EU haluaisi niiden (luokitusyritysten) olevan optimistisempia . . . mutta ne ovat vahvasti taipuvaisia pessimismiin. Ne pelkäävät vainoharhaisesti polttavansa uudelleen näppinsä, eurooppalaisen ajatushautomon Re-Definen perustaja Sony Kapoor sanoi uutistoimisto Reutersille (14.6. 2011).

USA:n luokitus laski,
markkinakorko laski

Luokitusten absurdia maailmaa kuvaa hyvin Yhdysvaltain elokuussa alentunut luokitus. Pudotus AA+:aan tarkoitti periaatteessa, että Yhdysvaltain velkakirjat eivät enää olleet yhtä turvallinen sijoituskohde kuin aiemmin.

Sijoittajien logiikalla tilanne kääntyi kuitenkin päälaelleen.

Luokituksen putoamisen jälkeen sijoittajien Yhdysvaltain velkakirjoilta vaatima tuotto (markkinakorko) laski eikä suinkaan noussut. Samoin kävi jo aiemmin Japanin kohdalla; maailman velkaantunein teollisuusmaa on  saanut jatkuvasti edullista lainaa, vaikka sen luottoluokitus on pudonnut useaan otteeseen.

Finanssikriisin jälkeen sijoittajien usko luokitusyrityksiin lienee heikentynyt, ja ainakin osa niistä viisveisaa luokituksista. Luokitusten nousuista ja laskuista onkin saattanut tulla pikemmin tiedotusvälineitä kuin sijoittajia kiinnostavia arvioita.

Luokitusyritykset eivät ole joutuneet vastuuseen finanssikriisiä voimistaneista virheistään. Luokittajat itse ovat alkaneet vedota siihen, että niiden luokitukset ovat vain mielipiteitä – ja että ne toimivat perustuslaissa säädetyn sananvapauden nojalla.

-> Kenen olisi pitänyt olla luottoluokittajia viisaampia? (Juttu julkaistaan tiistaina 20.9.)

19.9.2011 09:30
Hannu Sokala
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Kommentit (26)

Sivut: 1 2 3
EdellinenSeuraava

Anonyymi
Epäilyttävästi muutomasta luokituslaitoksesta tehtiin pääluokittajat samoihin aikoihin, kuin dollari siirtyi pois kultakannasta fiat-rahaksi, jota hallinnoi federal-reserve ( joka nimestä huolimatta ei ole kansallinen, vaan yksityinen).

Mahtaako koko pörssi olla Maddoffin tapaan pelkkä pyramidihuijaus.
Anonyymi: Mikko1976 19.9.2011 9:43

Anonyymi
Warren Buffett on sijoitusyhtiönsä Berkshire Hathawayn kautta Moody'sin suurin osakas.

Eli Warrella oma lehmä ojassa luokitusten teossa ja sisäpiirin tietoa jo ennen virallista julkistusta?.
Anonyymi: Pässi siis kaalimaan 19.9.2011 9:49

Anonyymi
"millä korkotasolla yritykset ja valtiot ovat voineet lainata rahaa markkinoilta."

Rahoituslaitokset allekirjoittavat vekseleitä. Lainaamisen termi on jäänne rahaan sidotusta kultakannasta.
Anonyymi: kaksi eri merkitystä 19.9.2011 9:50

Anonyymi
Asuntolainat saivat hyvät luokitukset, koska asuntojen hinnat olivat nousseet jatkuvasti jo 40-luvulta lähtien ja asunnothan toimivat lainojen vakuutena.
Anonyymi: mnmnm 19.9.2011 9:51

Anonyymi
Per$$ujen syytä kaikki
Anonyymi: Nimetön 19.9.2011 9:52

Anonyymi
Parempi termi olisi luokitusarvausyritykset.
Anonyymi: vedetäänkö arvalla v 19.9.2011 9:54

Anonyymi
Höpöhöpö.

Luokkaluokistusyhtiöt ovat paras mahdollinen turva sijoittajille.

Poliitikkoja ongelma maissa harmittaa, kun totuus velanmaksukyvystä tulee julki ja heidän pitäisi säästää.

Kannattaa muistaa,että myös Warren Buffett sijoitusyhtiönsä Berkshire Hathawayn luokka luokitus laski pari vuotta sitten vaikka ovatkin omistaja Moody:ssa.
Anonyymi: Nimetön 19.9.2011 9:57

Anonyymi
Toivottavasti joku porukka nostaa ryhmäkanteen näitä huseeraajia vastaan. Se lienee ainoa mahdollisuus saada ne vastuuseen, ellei taustalta tule esiin todellisia kartellisopimuksia. Tässä taidettaisiin tarvita omaa talouden Wikileaksia.

Kun luokutusyritykset ovat suurpääoman hallussa ja kun suurpääoma selvästi hyötyy kriisitilanteesta suurien korkotulojen ja pääomia suojelevien tukipakettien muodossa, olisi melkein ihme, jos kulissien takana ei pelattaisi myös markkinoiden manipulointipelejä.

Globaali talous ei selvästikään ole missään määrin demokraattisten kansalaisten etuja hoitavien instanssien käsissä.
Anonyymi: Globaalit taloussopi 19.9.2011 10:06

Anonyymi
Koko finanssisysteemi pitäisi uudistaa. Kaikkien johdannaisten kauppa pitäisi kieltää. Jotta talous olisi vakaalla pohjalla, pitäisi talouden perustua reaalitalouteen. Jo osakekauppa on jokseenkin kyseenalaista. Osakkeista saatavat myyntivoitot eivät lisää tuottavuutta. Osakekaupasta ei ole hyötyä yritykselle, jonka osakkeita myydään. Ilmeisesti alunperin osakkeiden kauppa on perustunut siihen, että yritys, joka myy osakkeitaan, saa toimintaansa varten pääoma. Osakas saa sitten tuoton sijoittamalleen pääomalle. Tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta nykyisellä toiminnalla tärkeimmäksi kauppatavaraksi on muodostunut raha, jolla itsestään ei tee yhtään mitään. Finanssiala on suurin "teollisuuden"-haara, joka on täysin tuottamatonta puuhaa. Edes alalla toimivat yritykset ja ihmiset eivät tajua, mitä ovat ostamassa ja myymässä. Lisäksi kun kaupankäynti on muuttunut erittäin nopeaksi, ovat muutokset suurentuneet. Olisipa meillä tavallisilla ihmisillä ja lopiitikoilla riittävästi uskallusta laittaa koko systeemi remonttiin, niin saataisiin vakaampi talous. Enkä nyt tarkoita mitään sosialismiin siirtymistä, vaan kapitalismiin, jossa perusteena on tuottavuus.
Anonyymi: Mätä, mädempi, nykyt 19.9.2011 10:09

Anonyymi
Luokitusyritykset kuuluvat yksiselitteisesti finanssikriisin syypäihin. Markkinoita hallitsevat yhtiöt jatkavat silti toimintaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Talouskriisisarjassa kerrotaan tänään, millaisiin virheisiin luokittajat syyllistyivät.

Oleellista on, että pankkien johtoryhmät eivät ikinä joudu/tule joutumaan minkäänlaiseen vastuuseen, koska lait on laadittu niin, että yhteiskunta maksaa keinottelun ja siitä syntyvät vahingot verovaroistaan. Oikeuteen asti pankit eivät päädy ikinä, ja jos päätyvätkin niin syylliset kiistävät kaiken, jolloin oikeus toteaa, ettei syyllisyydestä ole näyttöä. Pankkien johtokunnissahan on etupäässä juuri lakeja laativia poliitikkoja ja muuta elinkeinoelämän johtoporrasta. Massiivinen verovaroista rahoitettava byrokratiahan ja sen pelinappulat tanssivat juurikin kriisin aiheuttajien pillin mukaan.
Anonyymi: Nimetön 19.9.2011 10:27
Sivut: 1 2 3
EdellinenSeuraava
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.

Taloussanomat - Uutiset

17:38 Leena Mörttinen Perheyritysten liiton johtoon
17:08 Pöyry ja Stockmann luisuvat pörssissä
16:48 Jäätävä ennuste Venäjä taloudesta: supistuu 8 %
16:36 Löyttyniemestä EU:n kriisinratkaisuneuvoston varapuheenjohtaja
16:26 Venäläismiljardööri vastaa Putinin rahakutsuun
16:17 Kuka vetää välistä? Hinta Venäjällä 580 000 dollaria, Euroopassa 145 000 dollaria
16:07 Digitoday Netflix offline-videoista: Älä unta näe!
15:47 Paneelien hinnat puoleen, niin aurinkosähkö yleistyy
15:28 Käytettyjen autojen tuojille makea voitto vuosien verokiistassa
15:04 Neste Oil sopi patenttiriidan biodieselistä
14:35 Näillä tienesteillä olit pienituloinen
14:34 "Venäjän euribor" kiipesi lähelle 30 prosenttia
14:05 Autopomo ruplan alamäestä: "Kuin verilöyly"
13:45 Talvivaara asettaa tytäryhtiöitään selvitystilaan
13:17 Digitoday Soneran selitys verkon mykistymiselle: Kyllä se vielä testissä toimi
13:14 Air France-KLM varoitti tuloksesta ja lykkää uutuuskoneita
12:30 Pankki: Nokia voisi ostaa Alcatel-Lucentin kahdella ehdolla
12:01 Metso myy Tampereen valimonsa
11:30 Tornioon rakennetaan lng-terminaali
11:20 Tornion LNG poiki heti: Outokummulta 30 miljoonan investointi
10:46 USA ei vielä asettanut uusia Venäjä-pakotteita
10:33 Verottaja päästi Fortumin pälkähästä
10:27 315 miljardin elvytys sai siunauksen EU-johtajilta
10:22 It-viikko Helsinki luopuu automaattimetrosta – edessä voi olla pitkä oikeustaisto
10:17 Ilmarinen sai sijoitusjohtajan FIM:ltä
10:06 Eurojohtajia huolettaa: Vaalit sotkevat kauppaneuvottelut
09:52 Ahlstrom sulkee maalarinteippitehtaan Kauttuaalla
08:47 Ilta-Sanomat Lappeenranta ja rupla: "Tämä seutu on kärsinyt"
08:36 Digitoday Hakkerit tunkeutuivat internetin sydämeen
08:18 Ranskasta särö EU:n yhteiseen pakoterintamaan
Ajatukset