Kirjaudu ▼
 

Talouskriisi: Tämä kaava tuhosi Wall Streetin

EPA ja Taloussanomat
Talouskriisi: Tämä kaava tuhosi Wall Streetin
Finanssikriisi levisi nopeasti Yhdysvalloista muualle maailmaan. Kriisin iskettyä paljastui, millaiseen ansaan Wall Street oli itsensä houkutellut, kerrotaan talouskriisisarjassa tänään.
Hannu Sokala
16.9.2011 09:30
60

Finanssikriisin nopea leviäminen oli osittain seurausta kahdesta tekijästä, jotka muuten ovat viime vuosina lisänneet kasvua ja tuottavuutta maailmantaloudessa.

Globalisaation ansiosta suurimmat rahoitusalan yritykset ja sijoittajat toimivat kaikkialla maailmassa, ja raha liikkuu tuottoa etsiessään maiden rajoista piittaamatta. Internet sekä tietokoneiden ja ohjelmistojen jatkuva tehostuminen ovat puolestaan nopeuttaneet arvopaperimarkkinoiden toimintaa entisestään.

Tietotekniikan kehitys on astunut samaa tahtia johdannaisten kehityksen kanssa. Tietokonemallit ovat mahdollistaneet yhä monimutkaisempien johdannaistuotteiden kehittelyn.

Suuri osa sijoitustuotteiden kaupasta – kuten osake- ja osakejohdannaiskaupasta – on ollut tietokoneiden käymää vähintään parinkymmenen vuoden ajan. Tämä tarkoittaa, että sijoittajien ja niiden puolesta toimivien välittäjien tietokoneet hoitavat kaupat automaattisesti ilman ihmisten väliintuloa. Ihmisiä on tarvittu vain, kun tietokoneet on ohjelmoitu tekemään kauppoja halutuilla hintatasoilla.

Australialainen analyysiyhtiö FN Arena arvioi, että "supernopeita tietokoneita ja nokkelia tietokoneohjelmia käyttävä pikakaupankäynti (high-frequency trading) vastasi Yhdysvalloissa 2009 noin 70 prosentista osakekauppaa".

Supernörtit putosivat
omaan kuoppansa

Suuret investointipankit ja sijoittajat ovat palkanneet matemaatikkoja ja fyysikkoja kirjoittamaan algoritmeja, eli menetelmiä ja malleja, joiden ohjaamina tietokoneohjelmat toimivat. Heitä kutsutaan yleensä englanninkielisellä termillä quantitive analysts (kvantitatiiviset analyytikot), joka usein lyhennetään muotoon "quants".

Finanssinörttejä kuvattiin innokkaissa talouslehdissä maailman fiksuimmiksi ihmisiksi – vihkiytymättömien tuntui olevan mahdotonta ymmärtää heidän työtään tai aikaansaannoksiaan.

Finanssikriisin puhjettua tosin alettiin kysyä, ymmärsivätkö he itsekään, mitä olivat tekemässä.

Yhdysvaltalainen käsikirjoittaja ja kirjailija Richard Dooling ihmetteli näiden nörttien toimia kirjoituksessaan The New York Timesissa:

– Jotenkin nuo nerokkaat quantsit – parhaat ja terävimmät nörtit, jotka Wall Street oli palkannut – syöttivät supertietokoneisiinsa tuhannen miljardin dollarin edestä subprime-asuntolainoja, lisäsivät joukkoon johdannaisia, sekoittivat keitosta tietokonealgoritmeilla, ja katso – he loivat 62 000 miljardin dollarin edestä kuvitteellista varallisuutta.

– Finanssikriisin levitessä (tietokoneviruksen tavoin) maapallon hermojärjestelmää (internet) pitkin meidän on syytä kysyä, olemmeko  kolossaallisesti pystyneet vetämään itseämme nenästä tietokoneiden avulla. Loppujen lopuksi Wall Streetin jumalat rakastivat johdannaisia, koska ne olivat kokonaan ihmisten toteuttaman sääntelyn tuolla puolen. Ja kuka sitä kaikkea valvoi? Koneet.

Wall Streetin neropatit putosivat lopulta varsin yksinkertaiseen kuoppaan: koko finanssimaailma päätyi käyttämään aivan liian samanlaisia malleja laskiessaan erilaisten johdannaisten riskejä.

David Li ratkaisi
pankkien riskipulman

Asuntolainoista johdannaisia paketoineilla investointipankeilla oli aluksi piinallinen ongelma. Niillä ei ollut mutkatonta keinoa arvioida todennäköisyyttä eli riskiä, jolla eri lainojen ottajat jättäisivät velkamaksunsa hoitamatta.

Investointipankkien pulma ratkesi, kun yhdysvaltalaisella JP Morgan Chasella työskennellyt kiinalaissyntyinen vakuutusmatemaatikko David Li maaliskuussa 2000 julkisti tutkimuksen aiheesta.

Li oli kehittänyt kaavan kuvaamaan todennäköisyyttä, jolla kaksi eri lainanottajaa ajautuisi maksukyvyttömäksi samaan aikaan. Kaava näytti ratkaisevan yksinkertaisella tavalla rahoitusyritysten ikuisen riskienhallintaongelman, ja se levisi nopeasti melkein kaikkien pankkien, sijoitusyhtiöiden ja luottoluokitusyhtiöiden käyttöön.

– Cdo- ja cds-markkinoilla oli jo valmiiksi hyvä veto, mutta nyt ne tulivat hulluiksi, kirjoittaa John Lanchester kirjassaan Whoops!.

Riskejä kuvaavissa kaavoissa otetaan tavallisesti huomioon menneet tapahtumat: miten usein vastaavantyyppiset luotot ovat aiemmin jääneet maksamatta.

David Li ei kuitenkaan jäänyt odottelemaan historiatietoa uudenlaisten sijoitustuotteiden maksukyvyttömyystilanteista. Sen sijaan hän käytti yksittäisten luottojen maksukyvyttömyyden mittarina luottohäiriön varalle otetun cds-arvopaperin markkinahintaa.

Yksinkertaistettuna (!?): jos pankki haluaa rakentaa cdo-arvopaperin yritys A:n ja yritys B:n velkakirjojen pohjalta, Lin malli ennustaa A:n ja B:n velkakirjojen pohjalta synnytettyjen cds-johdannaisten avulla, miten todennäköisesti A ja B joutuvat maksukyvyttömäksi samaan aikaan.

Lin kaavassa oletetaan, että cds-markkinat osaavat arvioida eli hinnoitella oikein maksukyvyttömyyden riskin. Investointipankkien riemuksi Li näytti keksineen kaavan, jolla saattoi arvioida mille tahansa velkanipulle yhden luvun kuvaamaan koko nipun sisältämää riskiä.

Kaavan avulla niin sijoittajat kuin luottoluokittajatkin vapautuivat rasitteesta, että niiden pitäisi itse osata arvioida velkanippujen riskiä tutkimalla erikseen jokaisen nippuun kuuluvan yksittäisen luoton riskin.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

– Tämän tuloksena melkein mitä tahansa – yrityslainoja, pankkilainoja, asuntolainavakuudellisia arvopapereita, mitä vain halusi – saattoi nyt paketoida yhdeksi arvopaperiksi, jonka luottoluokitus oli paras mahdollinen, Felix Salmon kirjoitti Wired-lehdessä.

Lin kaava suolsi
suotuisia riskiarvioita

David Lin kaava tuotti parhaan luottokelpoisuuden melkein millaiselle sijoituksille vain: esimerkiksi cdo:ta koottaessa vähiten huonon luokituksen (esimerkiksi yhden A:n) saaneet lainat koottiin omaan ryhmäänsä – ja tuo yhdistäminen tuotti kolmen A:n arvopaperin. Tämä johtui siitä, että todennäköisyys eri lainanottajien samanaikaiselle maksukyvyttömyydelle oli kaavan mukaan olemattoman alhainen.

Loppujen lopuksi investointipankit alkoivat rakennella sellaisiakin cdo:ita, joiden pohjana käytettiin aiemmin rakennettujen cdo:iden huonoimpia luottoluokituksia saaneita siivuja.

– Näin syntyneet instrumentit tunnettiin nimellä cdo-squared (cdo potenssiin kaksi), jotka olivat tuossa vaiheessa niin kaukana alkuperäisistä lainoista, että kenelläkään ei enää ollut hajuakaan siitä, mitä ne sisälsivät. Mutta se ei haitannut. Lin kaava ratkaisi kaiken, Felix Salmon kirjoitti.

Lin kaavaa käytettiin laskemaan hinta yhteensä satojen miljardien dollareiden arvoisille cdo-paketille.

Kaava sisälsi kuitenkin mustan aukon.

Markkinoilla oli ollut cds-vakuutuksia esimerkiksi asuntolainojen maksukyvyttömyyttä vastaan vasta alle kymmenen vuotta. Asuntokuplan seurauksena asuntojen hinnat olivat nousseet koko tuon kymmenen vuotta, eivätkä ihmiset olleet lyöneet laimin asuntolainojensa korkojen ja lyhennysten maksua.

Lin kaava tuotti yltiöpäisen alhaisia riskilukuja, mutta kukaan ei huomannut tai halunnut huomata sitä. Kaavan ansiosta investointipankit olivat kehittäneet johdannaisautomaatin, joka tuotti niille kymmenien miljardien dollareiden tuotot.

John Lanchesterin mukaan finanssinörtit saivat Lin mallista ja riskilaskelmista tuloksen, jonka mukaan kahdenkymmenen prosentin lasku asuntojen hinnoissa oli niin epätodennäköinen, että se tapahtuisi vain kerran useiden miljardien vuosien aikana.

Tietokonemallien ulkopuolisessa todellisuudessa tuosta epätodennäköisestä tapahtumasta tulikin sitten täyttä totta.

LTCM kuin enne
tulevasta

David Lin kaava tai rahoitusneropattien historiakäsitys eivät lopulta ulottuneet edes 1990-luvun loppuun. Silloin kaatunut iso ja paljon markkinariskiä ottanut Long Term Capital Management -rahasto LTCM oli käyttänyt monimutkaisia matemaattisia malleja löytääkseen markkinoilta yhä uusia tuottomahdollisuuksia.

LTCM oli investoinut valtavasti korkojohdannaisiin ja Venäjän markkinoille. Sitten Venäjä ei enää suoriutunut velkamaksuistaan, ja maailman rahamarkkinoilla koettiin pienimuotoinen kaaos, kun LTCM tyhjensi valtavaa sijoitussalkkuaan pystyäkseen vastaamaan omista veloistaan.

LTCM oli niin paljon velkaa pankeille ja muille rahoitusalan yrityksille, että New Yorkin osavaltion keskuspankki kokosi joukon yrityksiä ostamaan vipurahaston ja vastaamaan sen veloista.

Pääomamarkkinat meinasivat jäätyä, ja liittovaltion keskuspankki kevensi rahapolitiikkaa saadakseen markkinat jälleen toimimaan.

Viranomaisten järjestelemä kuvio näytti onnistuneen hienosti: markkinavoimat huokaisivat helpotuksesta, ja entinen meno pääsi pian jatkumaan.

Yhdysvaltalaisen George Mason -yliopiston taloustieteen professori Tyler Cowen arvioi kuitenkin, että valtion väliintulo ei ollutkaan viisas ratkaisu.

– Lainanantajat pitivät Long-Term Capitalin pelastamista ennakkotapauksena ja alkoivat uskoa, että keskuspankki korvaisi niiden lainat huonossa kunnossa oleville rahoitusalan yrityksille – ainakin niin kauan kuin nuo yritykset uhkaisivat maailmanlaajuisia luottomarkkinoita. Tämän turvallisuudentunteen ansiosta kehnoin perustein myönnettyjen luottojen jako kukoisti, Cowen kirjoitti The New York Timesissa.

LTCM-pelastusoperaation jälkeen markkinoilla alettiin puhua käsitteestä "Greenspan put". Tällä tarkoitettiin oletusta, että Fed ja pääjohtaja Alan Greenspan tulevat aina estämään suuremmat myllerrykset markkinoilla alentamalla korkotasoa.

-> Kenen olisi pitänyt huomata, että luotonanto ja johdannaiset riistäytyivät käsistä? (julkaistaan maanantaina 19.9.)

Copyright Creative Commons Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy

Kommentit (60)

Sivut: 1 2 3 4 5 6
EdellinenSeuraava

Anonyymi
Lin kaava suolsi
suotuisia riskiarvioita


Tuota samaa kaavaa tuntui täällä koti-Suomessakin kokoomuksen ja kepun puoluejohto noudattavan.

Muistamme hyvin syksyn 2008, kun talouskriisi levisi maailmalla kulovalkean tavoin. Vaan mitäpä asiasta lausuivat kokoomuksen ja keskustan johtajat?

"Tämä talouskriisi ei koske Suomea", oli näiden tahojen yksiselitteinen vastaus ongelmaan!

Eli sellaista talouspoliittista asiantuntemusta näillä puolueilla. Eikä ole jatkokaan kovin häävisti mennyt, mistä esimerkiksi jatkuva rahan lappaminen Kreikkaan ynnä muihin konkurssivaltioihin kertoo surullista kieltään.
Lassi 16.9.2011 9:46

Anonyymi
Ei siis ihme, ettei Jyken lyhyen matikan opinnot riittäneet.
Nimetön 16.9.2011 9:48

Anonyymi
20% asuntojen arvonlaskun todennäköisyys kerran mirjardissa vuodessa.....

....historian lukeminen tainnut jäädä hieman vähemmälle!

Vai onko kaikki pelkkää kuse..sta sittenkin.
Ei v...u, onks tää t 16.9.2011 9:49

Anonyymi
Tää jutska oli jo toistakymmentä vuotta siiten aku ankassa, roope menetti kaikki rahansa ropopeleissä mutta lopuksi kylläkin voitti ropot.
iinesankka 16.9.2011 9:53

Anonyymi
Olipa hyvä kirjoitus. Tälläisia vaan lisää.
TT 16.9.2011 9:53

Anonyymi
Mutta mistä ilmestyy se Superman joka katkaisee automaattiseksi muodostuneen pelurien pelastamisen kierteen?

Vai katkeaako se vasta koko rahoitusjärjestelmän uppoamiseen johdannaismarkkinoiden mustaan aukkoon?


Se "superman" olet sinä ja minä. Se "superman" on jokainen tavallinen rehellinen Suomen kansalainen.

Päivä päivältä selvemmin näyttää siltä, että vain meillä on kyky ja halu lopettaa tämä älytön hölmöily. Nykyiset vallanpitäjät kun eivät sitä edes halua. Jos haluaisivat, niin konkreettisiin toimenpiteisiin olisi toki ryhdytty jo ajat sitten.

Käytännössä voimme hoitaa asiat kuntoon sillä, että seuraavissa vaaleissa äänestämme sankoin joukoin perussuomalaisia. Sen myötä päästään sitten aloittamaan tilanteen korjaaminen, koska valtaan päästyään perussuomalaiset pistävät stopin tälle järjettömälle velkaa velan päälle -tukipakettihölmöilylle.

Viimekeväinen jytky oli jo hyvä alku, mutta se ei valitettavasti ihan riittänyt. Liian moni meni vielä antamaan äänensä tämän holtittoman nykykäytännön jatkamiselle, ja niinpä sitä sitten yhä jatketaan. Demokratiassahan tehdään sellaista politiikkaa kuin kansan enemmistö haluaa.

Mutta jos kansan enemmistö tosissaan haluaa lopettaa tämän kalliiksi käyvän hölmöilyn, se tietää miten pitää seuraavalla kerralla äänestää.
Suomalainen mies 16.9.2011 9:58

Anonyymi
USA on ollut käytännössä varaton jo vuodesta 1971.
Nimetön 16.9.2011 9:59

Anonyymi
Ei siis ihme, ettei Jyken lyhyen matikan opinnot riittäneet.


Täh? Mitä sinä oikein tarkoitat?

Minun tekemieni laskelmien mukaan me jopa tienataan tällä!
Jyrki K. (lyhyt mate 16.9.2011 10:02

Anonyymi
Erittäin kiinnostavaa tekstiä. Kiinnostaisi kaikki lähteet, mistä tämä info on, sillä kiinnostaisi lukea myös ne alkuperäisartikkelit englanniksi.
Kylteri 16.9.2011 10:10

Anonyymi
Kirjoita Hannu kirja tästä aihepiiristä suomeksi. Artikkelit ovat loistava alku, mutta ruokahalu kasvaa syödessä. Suomalaiset tarvitsevat tämän informaation omalla kielellellään. Täällä tuppaa herkästi olemaan vallalla yksi totuus, jonka perusteena on esitetty totuus itsessään.
Jorma 16.9.2011 10:16
Sivut: 1 2 3 4 5 6
EdellinenSeuraava
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Ajatukset