Talouskriisin päähenkilöt Hornbysta Lippmanniin

Andy Hornby
Halifaxin ja Bank of Scotlandin yhdistymisestä syntynyt HBOS-pankki ajautui vararikon partaalle Hornbyn aikana.

James Johnson
Fannie Maen toimitusjohtaja (1991–1998) kuuluu demokraattipuolueen sisäpiiriin. Toteutti innolla presidentti Bill Clintonin politiikkaa, jossa Fanniesta tehtiin edullisen asuntojen politiikan tärkein toteuttaja. Käytti maksimaalisesti hyväkseen yleistä käsitystä, jonka mukaan valtio toimii yksityisessä omistuksessa olevan Fannie Maen takuumiehenä. Tienasi Fannien johtamisella noin sata miljoonaa dollaria. Goldman Sachsin hallituksen jäsen 1999–. Joutui eroamaan Barack Obaman varapresidenttiehdokasta etsineestä ryhmästä 2008, kun kävi ilmi, että hän oli saanut kolme erittäin edullista asuntolainaa Countrywidelta, joka tuotti suuren osan Fannien ostamista ja takaamista asuntolainoista.

Jyrki Katainen
Valtiovarainministeri (2007–2011) ja pääministeri (2011–). Vähätteli talouskaaoksen vaikutuksia vielä syyskuussa 2008 esitellessään eduskunnalle seuraavan vuoden budjettia: "Taloutemme pohja on oikeiden arvovalintojen seurauksena erinomaisessa kunnossa kestämään vaikeampia aikoja . . . Mihinkään äkkinäisiin korjausliikkeisiin meillä ei ole tarvetta." Joutunut pääministerinä ajamaan hallituskumppani Sdp:n tahtomia vakuuksia Suomen Kreikka-lainoille.

Mervyn King
Englannin keskuspankin pääjohtaja (2003–). Väitti pitkään, että finanssikriisi ei muutu kansainväliseksi kriisiksi. Saattoi edesauttaa luottolaman syntyä kieltäydyttyään pumppaamasta rahaa finanssijärjestelmään kriisin ensimmäisinä viikkoina. Ei nähnyt asuntokuplan syntyä Britanniassa.

Kenneth (Ken) Lewis
Bank of American toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Menetti puheenjohtajan tehtävät huhtikuussa 2009 osakkaiden kapinan seurauksena. Syynä oli se, että Lewsin epäiltiin maksaneen liikaa pankin ostaessa valtiovarainministeriön junailemassa kaupassa Merrill Lynchin. Sopi SEC:n kanssa riitajutun ja maksoi 33 miljoonaa dollaria jätettyään kertomatta Merrillin bonuksista.

David Li
Julkisti maaliskuussa 2000 JP Morgan Chasella tutkijana työskennellessään kaavan (Gaussian copula function), joka kuvasi todnnäköisyyttä, jolla esimerkiksi kaksi eri velkakirjanhaltijaa ajautuisi maksukyvyttömäksi samaan aikaan. Kaava näytti ratkaisevan yksinkertaisella tavalla rahoitusyritysten ikuisen ongelman eli riskienhallinnan, ja se levisi nopeasti melkein kaikkien pankkien, sijoitusyhtiöiden ja luottoluokitusyhtiöiden käyttöön.
Lin kaava auttoi cdo-markkinan räjähdysmäistä kasvua: investointipankkien ei enää tarvinnut arvuutella cdo-paperin sisältämien yksittäisten arvopapereiden riskiä, koska kaavalla pystyi laskemaan kokonaisen cdo-siivun (tranch) riskiluvun. Kaavan avulla pankki saattoi rakentaa cdo-siivuja, jotka saivat luottoluokittajilta parhaan mahdollisen eli kolmen A:n luokituksen, vaikka yksikään sen sisältämistä arvopapereista – esimerkiksi velkakirjoista – ei ollut saanut parasta mahdollista luokitusta.
Lin kaavassa oli vakavia puutteita: se ei pystynyt ottamaan huomioon täysin yllättäviä tapahtumia, kuten finanssikriisiä. Kriisin iskiessä finanssijärjestelmä oli hetkessä täydellisen kaaoksen partaalla – osittain siitä syystä, että kaikki osapuolet olivat arvioineet riskiä samalla Lin kehittämällä kaavalla.

Erkki Liikanen
Suomen Pankin pääjohtaja 2004–. Epäonnistui muiden keskuspankkiireiden tapaan näkemään tulossa olevan finanssimyrskyn. Kehui vielä syksyllä 2007 maailman finanssiyritysten taseiden vahvuutta.

Gregg Lippmann
Deutsche Bankin velkakirjadiileri. Ensimmäisiä, joka ymmärsi subprime-lainojen vaarallisuuden. Huomasi 2006, että asuntoluottomarkkinoilla on pulmia. Toimi suursijoittaja John Paulsonin kanssa. Käytti lupaa kysymättä miljardien edestä pankin rahaa ja löi vetoa subprime-arvopapereita vastaan: tienasi 1,5 miljardin dollarin voitot, jotka kattoivat hieman pankin valtavia asuntoluottotappioita.

Katso edellinen lista Finkista Greenspaniin

Katso seuraava lista Madoffista Ospeliin