Talouskriisin päähenkilöt Cassanosta Donaldsoniin

Joseph (Joe) Cassano
Yhdysvaltalaisen vakuutusyhtiön AIG:n Lontoossa toimineen finanssituoteryhmän johtaja 2001–2008. Otti valtavia riskejä myydessään cds-vakuutuksia. Aiheutti AIG:lle niin isot tappiot, että maailman suurin vakuutusyhtiö meni vararikkoon ja joutui liittovaltion hoiviin. Cassanon kerrotaan saaneen 30 senttiä jokaisesta yksikkönsä tuottamasta dollarista – kaikkiaan hän tienasi melkein 500 miljoonaa dollaria.

Ralph Cioffi
Bear Stearnsin vipurahastojohtaja. Kaksi Cioffin ja Matthew Tanninin johtamaa vipurahastoa kaatuivat kesällä 2007 subprime-tappioihin. Rahastoihin sijoittaneet menettivät 1,6 miljardia dollaria. Tämä oli ensimmäinen merkki siitä, että subprime-markkinat olivat vakavissa ongelmissa. Cioffi ja Tannin saivat syytteet siitä, että he eivät kertoneet sijoittajille, miten paljon rahastot olivat panneet varoja subprime-sijoituksiin, ja siitä, että he olivat kaikessa hiljaisuudessa alkaneet vetää omia rahojaan rahastoista, kun tilanne alkoi selvitä heille. Tuomioistuin vapautti miehet syytteistä marraskuussa 2009. Myös SEC ilmoitti tutkivansa kaksikon toimet. (Alkusyksystä 2011 SEC:n juttu on yhä kesken.)

Brian Clarkson
Painosti Moody'sin johtajana luokitusyhtiötä keskittymään markkinaosuuksien haalintaan (luokitusten laadun kustannuksella) ja pankkien liehakointiin. Jäi eläkkeelle heinäkuussa 2008.

Bill Clinton
Yhdysvaltain presidentti 1993–2001. Sai ensimmäisellä kaudellaan budjettivajeen laskuun. Painosti asuntolainoittajia myöntämään aiempaa enemmän luottoja vähävaraisille. Suosi kevyttä sääntelyä. Kumosi 1999 Glass-Steagall-lain, joka 1933 oli erottanut talletuspankit ja investointipankit toisistaan. 1930-luvun suuren laman seurauksena investointipankkien ei enää haluttu käyttävän talletuksista saatuja varoja keinottelumielessä.

Kathleen Corbet
Luottoluokitusyhtiö Standard & Poor'sin toimitusjohtaja 2004–2007. Hänen aikanaan S&P kiihdytti finanssikriisin tuloa myöntämällä parhaan mahdollisen luokituksen roskalainoja sisältäneille arvopapereille. Kertoi senaatin tutkimusvaliokunnalle huhtikuussa 2010, että S&P:n käyttämät "oletukset eivät ottaneet lukuun asuntomarkkinoilla, lainaajien toimissa ja luottokorrelaatioissa myöhemmin ilmenneitä odottamattomia ilmiöitä".

Christopher Cox
SEC:n pääjohtaja 2005–2009. Uskoi markkinavoimien vapauteen. Kertoi olevansa tyytyväinen rahoitusalan yritysten pääomatilanteeseen samalla viikolla, kun Bear Stearns kaatui. Kongressin raportin mukaan SEC:llä olisi ollut keinoja puuttua kehittymässä olevaan finanssikriisiin, mutta SEC "päätti olla käyttämättä niitä". Raportin mukaan SEC:n olisi pitänyt puuttua varsinkin investointipankki Lehman Brothersiin, jonka riskinotto oli SEC:n tiedossa.

Christopher Dodd
Yhdysvaltain senaatin pankkivaliokunnan puheenjohtaja. Vastusti yrityksiä kiristää Fannie Maen ja Freddie Macin valvontaa. Painosti Fannieta ja Freddietä myöntämään asuntolainoja köyhille. Sai Fannielta ja Freddieltä 1989–2008 lahjoituksia 165 000 dollarin edestä – enemmän kuin kukaan muu kongressissa.

William Donaldson
SEC:n pääjohtajana (2003–2005) johti huhtikuussa 2004 SEC:n kokousta, jossa investointipankit saivat hinkuamansa lievennyksen pääomavaatimuksiin. Päätös avasi portit investointipankkien yhä hurjemmalle riskinotolle. The New York Timesin mukaan yksikään merkittävä tiedotusväline ei kertonut päätöksestä.

Katso edellinen lista Arnallista Bushiin

Katso seuraava lista Finkista Greenspaniin