"Euroalueella ei ole enää yhteisiä rahamarkkinoita"

– Euroaluetta ei katsota enää yhtenäisenä alueena rahoitusmarkkinoilla, vaan erillisinä alueina. Siinä mielessä rahoitusmarkkinoiden fragmentoituminen pitää paikkansa, Sampo Pankin ekonomisti Juhana Brotherus sanoo.

– Lainoja suunnataan kaikissa maissa yhä enemmän ensisijaisesti omaan maahan. Maan rajojen ylittävät lainat ja sijoitukset ovat selkeästi vähenemään päin, Nordean pääekonomisti Roger Wessman arvioi.

Eläkeyhtiö Varman varatoimitusjohtaja Risto Murto arvioi Taloussanomille eilen, että yhteisistä rahamarkkinoista on jouduttu jo luopumaan, ja julkinen sektori sekä euroalueen keskuspankki EKP ovat käytännössä korvanneet rahamarkkinat euroalueen kriisimaissa.

– Kyllä siinä on paljon perää. Suuri osa eurooppalaisista eläkesijoittajista on vetäytynyt kriisimaista, tai sitten siellä ollaan rankassa alipainossa, Kuntien eläkevakuutuksen Kevan sijoitusjohtaja Ari Huotari sanoo.

– Suuret sijoittajat ovat vetäytymisellään tarkoittaneet, että korvaava raha näille maille tulee jostain muualta, hän jatkaa.

Pääoma ei
enää liiku

Varman Murto arvioi eilisessä haastattelussaan, että euroalue on pirstoutunut  kansallisiin rahamarkkinoihin. Muut asiantuntijat ovat samoilla linjoilla, mutta eivät mene arvioissaan aivan yhtä pitkälle. Nordean Wessman painottaa, että yhteiset rahamarkkinat ovat yhä yhteisen keskuspankin EKP:n osalta olemassa.

– Emme ole aivan siinä tilanteessa, että euroalueella olisi 17 erillistä markkinaa. Mutta selkeästi jokaisessa maassa on taipumusta pitää rahat enemmän kotimaassa, ja kriisimaiden mahdollisuus saada rahoitusta ulkomailta on hiipunut, Wessman sanoo.

Näin yksi Euroopan unionin perusperiaatteista, pääoman vapaa liikkuvuus maasta toiseen, on käytännössä tullut ainakin hetkellisesti tiensä päähän.

– Kriisimaiden pankit ovat EKP:n rahoituksesta riippuvaisia. Siltä osin tilanne on selkeästi mennyt Murron kuvailemaan suuntaan, Wessman sanoo.

Rahoitusmarkkinoille
syntynyt ”maanippuja”

Sijoittajien vetäytyminen kriisimaista on Sampo Pankin Brotheruksen mukaan johtanut siihen, että euroalueen maat ovat rahoituksellisesti eri luokissa. Brotherus analysoi euroalueelle muodostuneen muutamasta maasta koostuvia ”nippuja”.

– En sanoisi, että on 17 erillistä rahamarkkinaa, mutta eri nippuja on. Esimerkiksi Kreikka on täysin oma tapauksensa ja elää oma elämäänsä. Yksi niputusvaihtoehto on tukipakettien varassa olevat maat, ja vastaavasti pohjoisten euromaiden markkinat ovat oma nippunsa, Brotherus sanoo.

– Rahoitus on valunut kriisimaista turvallisempiin sijoituskohteisiin, lähinnä Pohjois-Eurooppaan. Sillä on tästä rahanpaosta johtuen valtava rahoitusylijäämä, jonka se tallettaa EKP:hen, joka lainaa sitä eteenpäin kriisimaihin, Roger Wessman kuvailee tilannetta.

Turvallisten sijoituskohteiden kova kysyntä on johtanut siihen, että esimerkiksi Saksan valtiolainojen korot ovat painuneet jopa miinukselle. Myös EKP:ssä on valtavasti rahaa parkissa.

– EKP:ssä makaa lähes 1 000 miljardia euroa rahaa käytännössä nollakorolla, Wessman sanoo.

Valoa tunnelin
päässä?

Vaikka rahoitusmarkkinoiden pirstaloituminen on kaikkea muuta kuin hyvä asia, on tunnelin päässä asiantuntijoiden mukaan näkyvissä myös valonpilkahduksia. Nordean Wessman nostaa positiiviseksi signaaliksi italialaisen UniCredit-jättipankin onnistuneen lainahuutokaupan.

– UniCredit onnistui viime viikolla laskemaan liikkeelle viiden vuoden velkakirjan 750 miljoonan euron edestä. Siinä mielessä tilanteen voi katsoa hieman tervehtyvän, hän sanoo.

Toinen kriisimaita koskeva hyvä uutinen on, että Irlanti on palannut rahoitusmarkkinoille ja hakenut ensimmäisenä tukirahoituksen piirissä olleena maana pidempiaikaista rahoitusta.

– Irlannin talous on tervehtynyt, ja se maksaa jo velkojaan takaisin, Wessman tiivistää.

Kaikki asiantuntijat nostavat integraation lisäämisen parhaaksi ratkaisuksi nykyisiin ongelmiin. Sampo Pankin Brotherus nostaa esille pankkiunionin idean, jonka puolesta MIT:n taloustieteen professori Bengt Holmström liputti vahvasti jo sydänkesällä Taloussanomien haastattelussa.

Brotherus uskoo, että myös poliittista tahtoa pankkiunionin muodostamiseksi löytyy.

– Joka kerta, kun eurojohtajat ovat olleet kriisikokouksissaan kovan paikan edessä, he ovat valinneet tiiviimmän integraation. Vaikka se on kivuliasta ja nostattaa myös vastarintaa, niin se tie on aina valittu, hän sanoo.