S&P:n ex-pomo arvostelee luottoluokittajia: "Se on bisnestä, ei pyhää sanaa"
Luottoluokituksiin ei enää uskota, ja luottoluokitusyhtiöt ovat olemassa vain siksi, että niiden on pakko olla olemassa. Näin karu on Standard & Poor’silta viime joulukuussa potkut saaneen strukturoidun rahoituksen johtajan David Jacobin arvio alan tilasta.
Luottoluokittajat tarjoavat sijoittajille tietoa lainan liikkeellelaskijan – esimerkiksi valtion, pankin tai yrityksen – luottokelpoisuudesta ja sijoittajan todennäköisyydestä saada lainaamansa rahat takaisin.
Luokitusyhtiöitä on arvosteltu voimakkaasti muun muassa niiden kykenemättömyydestä ennustaa vuonna 2008 alkanut finanssikriisi ja politiikan tekemisestä luokituspäätöksillään. Jacobin mukaan luottoluokittajien uskottavuus onkin pohjamudissa.
– Luottoluokittajat ovat olemassa siksi, että niiden on pakko olla olemassa, ei sen vuoksi että ihmiset uskoisivat niihin, Jacob sanoo uutistoimisto Bloombergin haastattelussa.
– Ehkä piensijoittajat saattavat uskoa niihin, sehän vasta onnetonta onkin, mutta en usko että suursijoittajat uskovat luokituksiin, Jacob sanoo.
Jacobin mukaan poliitikot eivät ole tehneet tarpeeksi töitä vähentääkseen markkinoiden riippuvuutta luottoluokittajista. Esimerkiksi S&P:n viime vuoden elokuun päätöksellä laskea Yhdysvaltojen liittovaltion luokitusta oli valtaisia seurauksia, ja päätöksen on kritisoitu olleen yhtiöltä puhdasta politikointia.
Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön mukaan luokitusyhtiö teki laskelmissaan 2 000 miljardin dollarin laskuvirheen. S&P vastasi korjaamalla luvut oikeiksi, mutta pitämällä luokituslaskun voimassa.
Finanssikriisin yhdeksi merkittäväksi selittäjäksi on puolestaan tarjottu luokitusyhtiöiden osin tahallistakin sokeutta ja halua pitää kiinni markkinaosuuksistaan. Yhdysvaltojen senaatin tutkimuksen mukaan noin 90 prosenttia vuosina 2006–2007 parhaimmalla AAA-luokituksella leimatuista subprime-lainoista tiputettiin myöhemmin roskalainaluokkaan.
Näin luokitusyhtiöt käytännössä myönsivät tehneensä valtavia arviointivirheitä ja aiheuttaneensa siten kiinteistökuplan paisumisen, joka johti myöhemmin koko maailman rahoitusmarkkinoiden järkkymiseen.
Yhdysvaltojen asuntojen hinnat ovat yhä 34 prosenttia vuoden 2006 huippujen alapuolella, ja liittovaltio joutui tukemaan alaskirjauksien ja tappioiden vuoksi vaikeuksiin joutuneita pankkeja 1 500 miljardilla dollarilla.
Luottoluokittaminen
on kolmen kauppa
Luottoluokitusalaa dominoivat S&P:n kanssa Moody’s ja Fitch. Kolmella yrityksellä on hallussaan yli 95 prosenttia alan liikevaihdosta. Niiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin neljä miljardia dollaria, ja yhtiöiden leivissä on 3 600 analyytikkoa.
Yhtiöt arvioivat vuosittain 2,73 miljoonan eri velkakirjan luottokelpoisuuden, joten yksittäisten arvioiden tarkkuudesta voidaan olla montaa mieltä.
– Luokitukset eivät ole jumalan pyhää sanaa. Ne ovat liiketoimintaa. Ne ovat tarkkaa tasapainottelua markkinaosuudesta kamppailun ja uskottavuuden menettämisen välillä, Jacob sanoo.
Alan sisäänrakennettu ongelma on selvä: luottoluokittajat saavat palkkionsa – joka voi parhaimmillaan yltää yhdestä luokituksesta jopa yli miljoonaan dollariin – siitä, että ne arvioivat asiakkaidensa luottokelpoisuutta.
Näin luokitusyhtiölle on tietysti edullista antaa asiakkaastaan hyvä arvio, sillä siten asiakas saa markkinoilta lainaa ja kääntyy jatkossakin saman luottoluokittajan puoleen. Asiakkaan todellinen takaisinmaksukyky voi kuitenkin olla hyvin erilainen, kuin mitä luottoluokittaja on rahaa vastaan arvioinut sen olevan.
Erityisesti valtioiden luottokelpoisuuden arviointi on Jacobin mukaan analyytikoille hankalaa. Valtioiden luokitukset eivät kuulu heidän ydinosaamisensa piiriin, sillä niissä on kyse ennen kaikkea politiikasta.
– Siinä on kyse poliitikoista ja lainsäätäjistä, ei luottoriskistä. En näe, miten luottoluokitusyhtiöllä voisi olla tässä asiassa yhtään parempi arvostelukyky kuin sinulla tai minulla, tai kellään muullakaan, Jacob sanoo.
S&P:n, Moody’sin ja Fitchin edustajat eivät suostuneet kommentoimaan Jacobin lausuntoja. Jacob puolestaan harkitsee siirtyvänsä töihin markkinavalvonnan puolelle.













