Liikanen: Kriisin leviäminen riski Suomen talouskasvulle
Jos tilanne saadaan padottua pitää myös pankin tänään julkistama ennuste Suomen plussalla pysyvästä talouskehityksestä kutinsa. Jos tilanne heikkenee, vie se pohjaa ennusteelta.
Italiasta Liikanen ei ollut huolissaan, vaikka julkisuudessa on arvioitu maan tilanteen olevan vaakalaudalla.
– Italian suhteen tilanne on sellainen, että maalla on ollut parikymmentä vuotta vahva perusylijäämä julkisessa taloudessa, Liikanen totesi tiedotustilaisuudessa tänään.
Finanssikriisin vuoksi Italiankin tilanne on muuttunut heikommaksi, mutta periaatteessa maa osoittanut pärjäävänsä myös korkean velan oloissa. Jatkossa pitää vain luoda talouskasvulle pohjaa ja jatkaa talouden uudistuksia, pääjohtaja tähdensi.
Liikasen mukaan nykyinen kriisi alkoi jo neljä vuotta ja kymmenen kuukautta sitten. Se on kulkenut historian opettamaa rataa. Aluksi kotitaloudet ja yritykset velkaantuvat jyrkästi ja osakkeet sekä varallisuushinnat nousevat.
– Sitten todetaan, että tämä ei ole järkevää ja hinnat romahtavat ja pankit tekevät suuria tappioita. Koska ne menettävät pääomia, ne supistavat luotonantoaan ja ajaudutaan syvään taantumaan, kuten vuonna 2009. Tämä leikkaa jyrkästi valtioiden verotuloja, mikä tuli eteen konkreettisesti vuosina 2010 ja 2011.
”Kriisin jälkivaihe
menossa”
Nyt eletään kriisin jälkivaihetta. Liikasen mukaan vain talouden tasapainottamisella ja pankkien pääomittamisella kriisi saadaan hallintaan.
Jos valtioiden velkaantumista ei saada tasapainoon, uhkaa kriisi käynnistyä pankkien kautta taas uudelleen.
Julkisen talouden tasapainottamisessa ei Liikasen mukaan voida tuottaa pettymyksiä sen enempää kansalaisille kuin markkinoillekaan.
– Toisaalta pankkien pääomituksesta on huolehdittava niin kuin on sovittu.
Liikanen myöntää, että euroalueella olisi pitänyt ennakoida tarkemmin mahdollisia negatiivisia tapahtumakulkuja eikä seurata vain virallisia numeroita.
Euroopan laajuisen finanssimarkkinoiden sääntelyn luominen olisi Suomen Pankin pääjohtajan mukaan tärkeää. Tämän pitäisi koskea ainakin sellaisia systeemisesti merkittäviä rahoituslaitoksia, joiden toiminta voi horjuttaa koko mannerta. Sääntelyn pitäisi koskea mieluummin koko EU:ta pelkän euroalueen sijaan.
Liikasen mukaan tällaisia systeemisesti tärkeitä rahoituslaitoksia on kolmisenkymmentä tai jopa enemmän. Näiden valvonnan pitäisi olla Euroopan laajuista ja samalla pitäisi varautua suurpankkien hallittuun alasajoon.
Pääjohtaja ei ottanut kantaa, olisiko pankkeja valvova elin Euroopan keskuspankki vai joku muu tätä varten luotu elin. Kaikkea ei pidä kuitenkaan keskittää. Kansallisesti toimivia rahoituslaitoksia voitaisiin hänen mukaansa valvoa edelleen kansallisella tasolla.














