Pankkiunioni ei auta kriisissä yhtään

EU:n komission eilen julkistamat ehdotukset Euroopan laajuisen pankkiunionin muodostamisesta eivät toisi nopeaa helpotusta euroalueen nykyiseen kriisiin. Näin arvioi omassa konsulttiyhtiössään nykyisin työskentelevä, Suomen Pankin rahoitusmarkkinaosaston entinen osastopäällikkö Heikki Koskenkylä.

Pankkiunioni eli kriisivastuiden jakaminen sekä euroalueen laajuinen rahoitusvalvonta ja talletussuoja ovat osa tiiviin talousliiton rakentamista. Tämän toteuttaminen voi kohdata monenlaisia poliittisia esteitä, koska talousliiitto vaatii kansallisen tason hyväksyntää.

– Tämä kaikki on tavallaan osa talousliiton laajentamista ja syventämistä. Vaikka vielä ei voida puhua varsinaisesti liittovaltiosta, olisi tämä askel integraation syvenemiseen. Etenkin Saksa on puhunut siitä, että samaan aikaan pitäisi luoda poliittista unionia, jotta esimerkiksi eurobondien käyttöönotto olisi mahdollista, Koskenkylä sanoi Taloussanomille.

Koskenkylän mukaan tällaiselle kehitykselle pitää kuitenkin olla kansalaisten kannatus.

– Kyse on myös demokrativajeesta. Jos kansalaiset äänestävät tällaisen kehityksen puolesta, se on ok. Nykyiseen kriisiin tällaiset suunnitelmat eivät tuo mitään apua, sillä niiden toteuttamiseen vaaditaan vuosien työ.

Pankkiunionissa
piilee yhteisvastuu

Pankkiunioni voi sisältää piilevää yhteisvastuuta. Sitä koskevassa ehdotuksessa on järkeä vain syvemmän integraation toteutuessa, koska talletussuoja merkitsee eurobondien tavoin käytännössä yhteisvastuuta. Koskenkylän mukaan tarvittaisiin euromaiden yhteistä finanssipolitiikkaa talletussuojajärjestelmän varojen kartuttamiseksi.

– Talletussuojajärjestelmiin kerätään aika vähän varoja ja muutamat EU-maat eivät kerää mitään. Näillä summilla ei pelasteta suuria pankkeja, lähinnä ne riittäisivät pienille pankeille. Tällöin talletussuojarahaston pitäisi lainata varoja jostakin.

Velkakriisin kolhimien Etelä-Euroopan pankkien tueksi vaaditaan pikaisempia keinoja. Koskenkylän mukaan Espanjan pankkikriisin mittakaava ja sen tuottamat luottotappiot voivat vaatia pysyvän kriisirahaston EVM:n tukea.

– Erilaisten arvioiden mukaan Espanjalla on vielä tarve pääomittaa pankkeja 50-100 miljardia euroa. Kuplan on annettua muhia, kun se pitäisi lakaista pois. Kun EVM voi myöntää lainoja pankeille, käytettäköön sitä hyväksi, jos Espanjan valtio ei itse pääomitukseen pysty. Nykyinen tilanne näivettää Espanjaa ja koko euroaluetta.

Komission mukaan EVM:n tulisi pääomittaa pankkeja suoraan mieluummin kuin kansallisten hallitusten kautta. Tällaista menettelyä saatetaan komission mukaan tulevaisuudessa harkita.

Aiemmin myös Espanjan hallitus on ehdottanut, että kriisirahasto tukisi pankkeja suoraan. Ehdotus on otettu nihkeästi vastaan etenkin Saksassa, Suomessa ja Hollannissa.

Pankkiunionista
tulonsiirron kanava?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kirjoitti viime sunnuntain Helsingin Sanomissa, että pankkiunioni auttaisi katkaisemaan kriisiin ajautuneiden valtioiden ja näiden pankkien kohtalonyhteyden. Pankkiunioni voitaisiin rajata myös koskemaan vain suuria pankkeja. Vihriälän mukaan pankkiunionin ituja edustavat jo pankkivalvontaviranomainen EBA ja järjestelmäriskikomitea ESRB.

Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston entinen ylijohtaja Peter Nyberg arvioi, että pankkiunioni ei toisi helpotusta akuuttiin kriisiin. Pidemmällä aikavälillä se voisi edustaa tulonsiirtoa paremmin asiansa hoitaneilta eurovaltioilta kriisiin ajautuneille maille.

Rahoitusasiantuntija Nyberg on perehtynyt muun muassa Irlannin viime vuosien pankkikriisiin.

– Pankkiunioniin liittyy talletussuojajärjestelmän kautta taloudellista yhteisvastuuta, mutta käytännössä suurten pankkien toiminnan valvonta uusin laein ja instituutioin olisi liian hidasta nykyisen kriisin kannalta. Itse olen sitä mieltä, että pankkien ei pitäisi olla niin suuria, etteikö niitä voitaisi kriisin iskiessä esimerkiksi pilkkoa. Nykyisessä tilanteessa kansainvälisesti toimivat suurpankit ovat ylilyöntiasemassa kansallisvaltioihin nähden, Nyberg toteaa.

Hän on Koskenkylän kanssa samoilla linjoilla siinä, että kehitys kohti pankkiunionia voisi kulkea vain käsi kädessä EU:n tiukemman liittovaltiokehityksen kanssa. Tässä suhteessa pankkiunioni ja euroalueen yhteiset velkakirjat ovat samassa veneessä.