Eurokriisi on pankkikriisi

Eurovaltioiden velkakriisissä on pohjimmiltaan kyse pankeista ja niiden liian suuriksi kasvaneista luottoriskeistä.

Niinpä myös euromaiden, EU:n, EKP:n ja IMF:n nyt jo lähemmäs tuhannen miljardin euron tukitoimissa on niissäkin pohjimmiltaan kyse pankkien pelastamisesta.

Viitteen kriisitoimien todellisesta tarkoituksesta antaa Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n kesäkuun neljännesvuosikatsaus, jossa se esittää tuoreimmat kokoomatiedot ulkomaisten pankkien luottoriskeistä velkaisimmissa euromaissa.

Katsauksen tuoreimmat tiedot ovat viime vuoden lopulta, jolloin kaikilla ulkomaisilla pankeilla oli pahimpaan pinteeseen ajautuneissa neljässä euromaassa lainasaatavia huikeat 2 000 miljardia euroa.

Eniten on pelissä muiden euromaiden pankeilla, joilla oli maaliskuun lopussa saatavia kriisimaissa 1 300 miljardia euroa.

Luvuissa ovat mukana pankkien saatavat ongelmamaiden valtioilta ja muilta julkisen talouden yksiköiltä, rahoitusalan yrityksiltä, muilta yrityksiltä ja kotitalouksilta.

Kriisimaat jo
tukien varassa

Euroalueen varsinaiset kriisimaat ovat BIS:n mukaan Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja, jotka ovat järjestelypankin mukaan "kohdanneet paineita" rahoitusmarkkinoilla.

Luonnehdinta on lievä. Käytännössä BIS:n mainitsemat paineet tarkoittavat, että ilman mittavia kansainvälisiä tukitoimia yksityiset rahoitusmarkkinat olisivat todennäköisesti jo nyt näiden velkaisimpien eurovaltioiden ulottumattomissa.

Myös samoissa maissa toimivilla pankeilla on ollut vaikeuksia toimia rahoitusmarkkinoilla.

Etenkin Kreikan pankit ovat joutuneet hakemaan kasvavan osan rahoituksestaan euroalueen keskuspankilta EKP:ltä. Nyt ilmeisesti suuri osa Espanjan pankeista on samassa pisteessä.

BIS julkaisee lukunsa Yhdysvaltain dollareissa, joista tämän kirjoituksen luvut on muutettu euroiksi jakamalla dollariluvut 1,22:lla. Luvut ovat näin ollen likiarvoja, joiden on tarkoitus antaa kuva suuruusluokista, ei eurolleen täsmällisistä riskeistä.

Ranskalla ja Saksalla
suurimmat luottoriskit

Suurimmat luottoriskit neljässä euroalueen kriisimaassa ovat Ranskan ja Saksan pankeilla. Ranskan pankeilla on pelissä pyöreästi 400 miljardia euroa ja Saksan pankeilla melkein yhtä paljon, 380 miljardia euroa.

Kaikkien euromaiden pankeilla niin kuin muillakin ulkomaisilla pankeilla on eniten luottoriskejä Espanjassa, joka on toki myös selvästi suurin neljästä kriisimaasta. Muiden euromaiden Espanja-riskit ovat yhteensä 600 miljardia euroa. Muilla ulkomaisilla pankeilla on Espanja-saatavia lisäksi runsaat 300 miljardia euroa.

Kreikan talous on suhteellisten velkamittareiden perusteella ylivoimaisesti kehnoimmassa kunnossa, mutta euroina laskien maan ulkomaiset velkavastuut ovat kriisiryhmän pienimmät, alle kolmasosa Espanjan kansainvälisistä vastuista.

Muiden euromaiden pankeilla on toiseksi suurimmat saatavat Irlannilta, yhteensä noin 330 miljardia euroa. Portugali-riskit ovat 200 miljardia ja Kreikka-riskit "vain" 170 miljardia euroa.

Brittipankeilla
suuret Irlanti-riskit

Euroalueen ulkopuolisista maista Britannian pankeilla on selvästi suurimmat riskit neljässä velkaisimmassa euromaassa. Yhteensä brittipankkien riskit näissä maissa ovat noin 350 miljardia euroa, joista peräti 190 miljardia euroa on Irlanti-saatavia.

Osa suurista riskikeskittymistä on kriisimaiden keskinäisiä saatavia. Suurimmillaan tällainen kahden kriisimaan välinen riskisuhde on Espanjan pankkien ja Portugalin laina-asiakkaiden välillä.

Espanjalaispankeilla on Portugali-riskejä yhteensä 90 miljardia euroa – enemmän kuin minkään muun ulkomaan pankeilla ja enemmän kuin edes Ranskan ja Saksan pankeilla yhteensä.

Euroopan ulkopuolella pääkonttoreitaan pitävistä pankeista suurimmat euroriskit ovat Yhdysvaltain ja Japanin pankeilla.

Yhdysvaltalaisilla pankeilla on luottoriskejä neljässä euroalueen kriisimaassa yhteensä noin 230 miljardia euroa, joista yksin Espanjassa noin 150 miljardia.

Japanilaispankkien riskit euroalueen kriisimaissa ovat yhteensä noin 50 miljardia euroa.

Pieni osa riskeistä
valtioiden velkaa

Ehkä hieman yllättäen muiden euromaiden pankeilla on neljässä kriisimaassa paljon enemmän saatavia muilta laina-asiakkailta kuin itse kriisivaltioilta.

Valtioita raskaammin ulkomaisissa veloissa ovat niin kriisimaiden pankit kuin muutkin yksityiset laina-asiakkaat. Yhteensä 1 300 miljardin euron lainasaatavista vain runsaat 200 miljardia euroa on saatavia kriisimaiden julkiselta taloudelta, kuten valtioilta.

Luottoriskien erotteleminen kriisimaiden valtioiden ja samojen maiden pankkien välillä voi etenkin luottokriisin oloissa olla vaikeaa. Jos pankit alkavat kaatua, kaatuvat ne yleensä kotivaltioidensa syliin.

Samat kriisivaltiot ovat yhä riippuvaisempia kotimaisten pankkien välittämästä rahoituksesta.

Valtiot ja pankit
käsi kädessä

Viime viikon lopulta lähtien rahoitusmarkkinoilla on kasvanut uusi huoli etenkin Espanjan pankkien luottokelpoisuudesta. Samaan tahtiin on herännyt epäileviä kysymyksiä Espanjan valtion todellisesta luottokelpoisuudesta.

Viime kuukausina esimerkiksi sveitsiläispankki UBS ja saksalaispankki Deutsche Bank ovat kirjoittaneet useissa raporteissaan kriisivaltioiden ja niiden kansallisten pankkijärjestelmien keskinäisestä voimakkaasta riippuvuudesta.

Jos rahoitusmarkkinat menettävät luottamustaan kriisivaltion kykyyn vastata veloistaan, voi hyvin pian luottamus olla mennyttä myös saman maan pankeilta. Sama yhteys voi toimia myös päinvastaisessa järjestyksessä.

Deutsche Bankin mukaan tämä valtion ja pankkien kohtalonyhteys näkyy selvästi Espanjassa, jossa pankkien ja valtion luottoriskijohdannaisten hinnat ovat kivunneet käsi kädessä. Kumman tahansa riski on myös toisen riski.

Isoimmat riski,
isoimmat maksut

Muiden euromaiden pankkien mittavat luottoriskit euroalueen kriisimaissa voivat olla keskeinen syy sille, että muut euromaat ovat sitoutuneet nyt jo yhteensä satojen miljardien eurojen hätälainoihin ja muihin tukitoimiin estääkseen kriisin kärjistymistä.

Samasta syystä suurimmat euromaat Saksa ja Ranska ovat pontevasti kiistäneet yhdenkään eurovaltion vararikon tai velkasaneerauksen mahdollisuuden.

Kriisitukien suurimmat maksajat ovat Saksa ja Ranska, joiden pankeilla on ongelmamaissa eniten riskisaatavia. Tähänastisissa tukisopimuksissa nämä maat ovat kuitenkin sitoutuneet paljon pienempiin tukisummiin kuin niiden omilla pankeilla on pelissä.