Tässäkö maailman turvallisin pankkijärjestelmä?

Vuoden 2008 syksyllä kärjistyneen finanssikriisin suoria tappioita on tähän mennessä ilmaantunut päivänvaloon runsaat 1 300 miljardia euroa. Ylivoimaisesti suurimman osan tappioista ovat kärsineet Yhdysvaltain ja Länsi-Euroopan suurpankit.

Tappiopankkien kotivaltiot ovat toistaiseksi syytäneet veronmaksajien varoja suoraan pankkitukeen yli 500 miljardia euroa. Lisäksi keskuspankit ovat pönkittäneet pankkeja tuhansien miljardien eurojen hätärahoituksella.

Nyt talousviranomaiset pohtivat kuumeisesti Atlantin molemmin puolin, olisiko finanssikriisi ollut vältettävissä esimerkiksi paremman pankkisääntelyn avulla. Lainsäätäjät ja pankkivalvojat pähkäilevät, miten seuraava pankkikriisi olisi torjuttavissa sääntelyä kehittämällä.

Yhdysvaltain ja EU:n valmistelemat kriisirahastot ja vakavaraisuusvaatimusten kiristykset voivat osaltaan kohentaa pankkijärjestelmän vakautta. Toistaiseksi kehiteltyjen sääntelymallien teho on kuitenkin epävarma, mahdollisesti jopa kyseenalainen.

Ehkä Yhdysvaltain ja EU:n finanssiviranomaisten kannattaisi lähteä opintomatkalle maahan, jossa mahdollisimman tehokkaasti pankkikriisejä ehkäisevä pankkisääntely on jo keksitty ja käytössä.

Mars Brasiliaan!

Oman edun tavoittelu
voi myös hillitä riskejä

Ei liene pelkkää sattumaa, että kaikista maailman maista juuri Brasilian pankit eivät ole menettäneet omien toilailujensa takia viimeaikaisessa finanssikriisissä killinkiäkään.

Sekään ei liene pelkkää sattumaa, että Brasilian veronmaksajat eivät ole vuosikymmeniin joutuneet pelastamaan maansa pankkeja pienimmästäkään pinteestä.

Brasilian pankit ja maan pankkijärjestelmä ovat mahdollisesti koko maailman turvallisimmat.

Selitys Brasilian pankkien turvallisuudelle tuskin löytyy maan pankinjohtajien ainutlaatuisista finanssitaidoista saati maan pankkiirien poikkeuksellisesta vastuuntuntoisuudesta.

Sen sijaan selitys löytyy pankkeja suitsivan lainsäädännön ainutlaatuisesta erikoisuudesta.

Brasilia on kirjoittanut pankkilakeihinsa yksityiskohdan, joka on kääntänyt pankkiirien luontaisen oman edun tavoittelun pankkien vakautta kohentavaksi vahvuudeksi.

Muualla juuri pankkiirien oman edun tavoittelu on osaltaan ajanut pankkeja lyhytnäköiseen riskinottoon – ja osaltaan jopa vaarantanut koko pankkijärjestelmän kohtalon.

Oma varallisuus
vaakalaudalla

Brasiliassa pankin ylin johto, pankin hallituksen jäsenet ja jopa suuret osakkeenomistajat voivat joutua vastaamaan pankkinsa tappioista jopa koko omaisuudellaan. Näin ei ole asian laita muualla.

Jos brasilialainen pankki kaatuu viranomaisten syliin, voivat maan pankkivalvojat saman tien jäädyttää pankin toiminnasta vastanneiden henkilöiden yksityisen varallisuuden. 

Jos pankin tappioita olisi lopulta paikattava julkisilla varoilla eli veronmaksajien kustannuksella, käyttävät pankkivalvojat tappioiden tilkkeeksi ensin pankin toiminnasta vastanneiden johtajien omaisuuden jopa kokonaisuudessaan asuntoja, autoja ja koko henkilökohtaista sijoitusvarallisuutta myöten.

Brasiliassa vaakalaudalla eivät ole siis ainoastaan pankinjohtajien palkat tai bonukset, vaan koko henkilökohtainen omaisuus.

Yhdysvalloissa tai EU-maissa pankinjohtajien henkilökohtainen riski on rajoittunut tyypillisesti kriisivuodelta nostamatta jääneisiin bonuksiin, työpaikan menetykseen ja kukaties julkiseen häpeään.

Ennen kriisiä tienatut miljoonat sen sijaan eivät yleensä ole vaarassa kuin suoranaisissa rikostapauksissa. Niinpä esimerkiksi Yhdysvalloissa veronmaksajien syliin pankkeja kaataneet entiset finanssipohatat voivat edelleen lentää omilla suihkukoneillaan yksityisille paratiisisaarilleen nauttimaan riskinoton hedelmistä.

Pankinjohtajan varat
jäissä jopa vuosia

Pankinjohtajien henkilökohtainen vastuu ulottuu Brasiliassa niin pitkälle tulevaisuuteen kuin vararikkoa selvitteleviin oikeudenkäynteihin kuluu aikaa. Johtajien omaisuus voi siis olla jäissä jopa vuosia ennen kuin selviää, päätyykö omaisuus pesälle kokonaan vai palautuuko siitä osa johtajille.

Vararikkoa tai viranomaisten haltuunottoa edeltävältä ajalta johdon totaalinen vastuu ulottuu viiden vuoden päähän. Tältä taannehtivalta vastuulta ei suojaa edes työpaikan vaihtaminen ennen pankin kaatumista. Johtopaikan jättämisen jälkeen vastuu on voimassa niin ikään viisi vuotta.

Viranomaiset voivat Brasiliassa velvoittaa myös pankkien suurimmat osakkeenomistajat sijoittamaan kriisipankkiinsa lisää pääomaa.

Useimmissa muissa maissa pankkien osakkeenomistajilla ei ole sen suurempaa velvoitetta pönkittää yhtiönsä pääomaa kuin muidenkaan osakeyhtiöiden omistajilla. Osakkeenomistajan suurin riski on yleensä jo tehdyn sijoituksen muuttuminen arvottomaksi.

Sijoittaja etsi rahoilleen
kriisinkestävän turvapaikan

Brasilian ainutlaatuisen turvallinen pankkijärjestelmä oli näkyvästi esillä maaliskuussa järjestetyssä suursijoittajien seminaarissa New Yorkissa. Tilaisuuden järjestänyt pääomamarkkinoiden analyysijulkaisu Grant's Interest Rate Observer kertoo asiasta tuoreimmassa numerossaan.

Tilaisuudessa esiintyneet Dynamo Capital -sijoitusyhtiön edustajat kertoivat tutkineensa juurta jaksain lukuisten maiden pankkijärjestelmien turvallisuutta.

Dynamo halusi finanssikriisin kärjistymisen aikoihin siirtää sijoitusvaransa mahdollisimman luotettavaan turvapaikkaan, ja päätyi Brasilian talletuspankkeihin. Kyse oli talletuksista, joskin myös brasilialaispankkien osakekurssit ovat selvinneet kriisistä paljon paremmin kuin maailman pankkiosakkeet keskimäärin.

Brasilian pankeilla oli ja on edelleen kansainvälisesti verraten poikkeuksellisen runsaasti vakavaraisuuspääomaa, ja myös niiden maksuvalmius on koko kriisin ajan ollut poikkeuksellisen hyvä.

Dynamon tulkinnan mukaan Brasilian pankkien vahvuudet ovat suoraa seurausta maan pankkilainsäädännön erikoisuudesta: pankinjohtajien henkilökohtaisesta ja ennen kaikkea totaalisesta vastuusta.

Osakasvastuu
hillitsi riskinottoa

Grant's -analyysijulkaisun päätoimittaja James Grant muistuttaa kirjoituksessaan, että nyttemmin suuriin vaikeuksiin joutuneet Wall Streetin suurpankit olivat aikoinaan lähes yhtä turvallisia kuin Brasilian pankit tänään.

Ennen kuin Wall Streetin pankit muuttuivat tavallisiksi osakeyhtiöiksi ja listautuivat pörssiin ne olivat lähes poikkeuksetta yksityisiä partnership-yhtiöitä.

Grantin mukaan niin sanottujen general partnership -pankkien toiminnasta vastaavat johtajat olivat poikkeuksetta pankkiensa suuria osakkaita. Tiukan paikan tullen osakkaat vastasivat jopa koko omaisuudellaan pankin vakavaraisuudesta.

Osakasjohtajien henkilökohtainen vastuu pankin vakavaraisuudesta oli Grantin mukaan omiaan rajoittamaan pankkien riskinottoa. Suurin osa pankkien tuloista perustui tuolloin arvopaperikaupan ja investointipankkipalveluiden lähes riskittömiin välityspalkkioihin.

Grantin mukaan ei olisi tullut kuuloonkaan, että partnership-pankin johto olisi vaarantanut pankkinsa tulevaisuuden taseen jopa yli 30-kertaisella velkavivutuksella niin kuin viime vuosien pörssipankeissa on tapahtunut.

Hän myös muistuttaa, että Wall Streetin viimeinen merkittävä partnership-muotoinen sijoituspankki Brown Brothers Harriman ei ole koko finanssikriisin kuluessa tarvinnut dollarinkaan vertaa veronmaksajien tukea.

Taseen ulkopuolella oli
ennen varoja, nyt velkoja

Brasilian rajattoman johtajavastuun ja Wall Streetin perinteisen partnership-järjestelmän lisäksi Grant muistuttaa Yhdysvaltain ammoisesta double-liability -järjestelmästä.

Ennen yleistä talletussuojaa pankkien vakautta varmisti tavallisiin osakeyhtiöihin verrattuna kaksinkertainen omistajavastuu. Jos pankki oli vaarassa ajautua vararikkoon, sen omistajilla oli velvollisuus tarvittaessa kaksinkertaistaa pääomasijoituksensa pankkiin.

Grantin tulkinnan mukaan double-liability -lain aikaisilla pankeilla oli tavallaan taseen ulkopuolista varallisuutta, kun suuri osa nykypankkien tappioista on päin vastoin kertynyt taseen ulkopuolisista vastuista.

Kaksinkertaisen omistajavastuun ansiosta pankit olivat vakavaraisempia kuin ne näyttivät olevan, kun pankit nyt ovat usein velkaisempia kuin näyttävät olevan.

Ennaltaehkäisyä
vai jälkipyykkiä?

Useimmissa maissa tallettajien suojana on talletussuojarahasto tai vastaava turvajärjestely. Nyt Yhdysvallat ja EU valmistelevat eri tavoin rahoitettavia kriisirahastoja, jotka voisivat uuden pankkikriisin koittaessa pelastaa pankkeja.

Nämä kriisirahastot ovat Grantin mukaan kyseenalaisia ja joka tapauksessa tehottomampia kuin omistajien kaksinkertainen double-liability -vastuu tai varsinkaan brasilialainen pankinjohtajien totaalinen vastuu.

Pankkien ja pankkiirien toimintatavat perusteellisesti tunteva Grant arvelee, että pankkien yhdessä ennalta rahoittama kriisirahasto voi ennemmin jopa yllyttää kuin hillitä riskinottoa.

Omistajien ja pankinjohtajien vastuun kasvattaminen sen sijaan kannustaisi hillitsemään pankkien riskinottoa. Näin pankinjohtajien ja osakkaiden huoli omasta varallisuudestaan voisi jopa ehkäistä ennalta uusia pankkikriisejä.