"Myöntäkää jo, tämä virhe synnytti finanssikriisin"

Viimeistään finanssikriisi on osoittanut, että pankkitoiminnan sääntelyä kehitettiin kriisiä edeltäneinä vuosina väärään suuntaan. Näin sanoo Suomessa vieraillut CEPS-ajatushautomon toimitusjohtaja Karel Lannoo, jonka mukaan pankkisääntelyn epäonnistuminen oli yksi keskeisistä kriisiin johtaneista syistä. Ei suinkaan ainoa, mutta yksi keskeisistä.

– Euroopan pankkitoimintaa keskeisesti sääntelevä niin sanottu Basel II -säännöstö riskipainotettuine vakavaraisuusvaatimuksineen oli erittäin suuri virhe, täräyttää suorapuheinen Lannoo Taloussanomien haastattelussa.

Nyt Euroopan viranomaiset ovat käynnistäneet monta hanketta pankkisääntelyn ja finanssivalvonnan kehittämiseksi.

Lannoon mukaan viranomaiset ovat toki ottaneet kriisistä opikseen, ja sääntely on menossa monelta osin parempaan suuntaan. Kaikista kriisiä osaltaan voimistaneen sääntelyn puutteista ei kuitenkaan päästä.

"Basel II -uudistus
pitäisi purkaa"

– Eurooppalaisille viranomaisille näyttää olevan ylivoimaisen vaikeata myöntää, että Basel II oli virhe. Yksikään viranomainen ei ole tätä ääneen sanonut, saati ehdottanut, että Basel II pitäisi purkaa kokonaan ja palata pankkisääntelyssä lähtöruutuun. Nyt tyydytään sen sijaan huonon sääntelyn korjailuun.

Lannoon mukaan Basel II:n kohtalokkaisiin virheisiin kuuluu pankkien perinteisiä pääomavaatimuksia "edistyksellisempi" tapa säädellä pankkien vähimmäisvakavaraisuutta esimerkiksi saatavien ja sijoitusten riskipitoisuuden mukaan.

Tämän kunkin pankin tilanteeseen ja markkinaoloihin sopeutuvan Basel II -mallin kohtalokkaita erehdyksiä oli Lannoon mielestä liian luja usko yksityisten luottoluokitusyhtiöiden ja jopa pankkien omiin riskienhallintamalleihin.

– Basel II johti käytännössä siihen, että pankkien ottamat riskit kasvoivat samaan aikaan, kun niiden riskien kantamiseen varaaman pääoman määrä supistui. Yksittäisten pankkien ja samalla koko pankkijärjestelmän vakavaraisuus heikkeni olennaisesti Basel II:n uudistusten takia, vaikka vuosia jatkunut koko talouden velkaantuminen ja yleiseen velkaantumiseen liittyvät riskit olisivat ennemmin edellyttäneet vakavaraisuuden vahvistamista.

Kriisin kuluessa on Lannoon mukaan käynyt selväksi, että suurimpia riskejä ottivat juuri ne suurimmat pankit, joiden piti kyetä omilla sisäisillä riskienhallintamalleillaan parhaiten itse arvioimaan riskinkantokykynsä ja mikä pahinta, myös määrittelemään vakavaraisuuspääomansa tarve. Silti vakavaraisuus oli heikoimmillaan juuri näissä suurimmissa pankeissa.

Lannoo mainitsee esimerkiksi kotimaansa Belgian oman kriisipankin, Dexian. Pankin vakavaraisuus oli Basel II:n riskipainotuksin laskettuna yli 11 prosenttia vielä hetkeä ennen pankin ajautumista vakaviin vaikeuksiin ja lopulta valtion pakeille.

Paperilla pankki siis ylitti vaaditun kahdeksan prosentin vakavaraisuuden kevyesti. Todellisuudessa pankilla oli vakavaraisuuspääomaa Lannoon mukaan alle kaksi prosenttia kaikista saatavista ja sijoituksista.

Sääntelymuutos mahdollisti
asuntojen hintakuplan

– Toinen Basel II:n erittäin suuri virhe oli asuntoluottojen kevennetty riskiluokitus, joka käytännössä johti pankkien kiinteistöriskien tarpeettomaan kasvamiseen ja monessa maassa myös asuntomarkkinoiden hintakupliin. Tästähän nyt kriisissä on pitkälti ollut kysymys.

Lannoon mielestä on mielenkiintoinen kysymys, kasvattavatko pankit nyt riskejään vuorostaan valtioiden velkakirjamarkkinoilla liian suuriksi samoin perustein kuin aikaisemmin asuntorahoituksessa. Basel II sallii pankeille valtioiden rahoittamisen tasan nollan prosentin vakavaraisuuspuskurilla, kunhan rahoitettavan valtion luottoluokitus on A- tai korkeampi. Esimerkiksi Kreikka täyttää tämän vaatimuksen.

– Yksi nykysääntelyn erikoisista piirteistä on, että riskien arviointi on osittain ulkoistettu yksityisille luottoluokitusyhtiöille. Nämä ovat liikeyrityksiä, joiden riippumattomuus ja asiantuntemus on tämänkin kriisin kuluessa herättänyt runsaasti kysymyksiä, ihmettelee Lannoo.

Siitä Lannoo on hyvillään, että kriisi on käynnistänyt useita tarpeellisia uudistushankkeita niin sääntelyn sisällön kuin sen toteuttamisenkin kehittämiseksi. Hänestä olisi ollut parasta romuttaa koko Basel II ja lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä. Vaikka aivan näin radikaaleja uudistuksia ei ole käynnissä, on sääntely hänen mukaansa menossa parempaan suuntaan.

– Vaikka pankkien sääntely ja valvonta onnistuttaisiin uudistamaan kuinka hyväksi tahansa, tuskin me sillä seuraavaa pankkikriisiä vältämme. Kriisejä on aina ollut ja niitä joudumme aika ajoin jatkossakin sietämään. Sen sijaan olisi hyvä, jos emme huonolla sääntelyllä varta vasten kasvattaisi pankkijärjestelmän riskejä.

CEPS (Centre for European Policy Studies) on poliittisesti sitoutumaton ajatushautomo, jonka tutkimustoiminta ja kannanotot painottuvat Euroopan talouteen ja politiikkaan. Lannoo vieraili Helsingissä maanantaina, jolloin hän osallistui Kalevi Sorsan säätiön järjestämään keskustelutilaisuuteen.