Tästä alkaa ahneus Suomessa

Ahneus herättää tunteita. Toisille se on syy maailman talousmyräkän takana, toisille hyvinvointia tuottava ihmelääke. Sanakirjan mukaan se on muun muassa omaisuutta kiihkeästi haluava, ahnas, rahanhimoinen. Usein myös ajatellaan, että ahneus on ihmisen sisäsyntyinen ominaisuus.

– Ajattelen, että ihmisessä on aina aihio kaikkeen, sekä hyvään että pahaan, kansanedustaja Anna Kontula (vas.) sanoo.

Hän ei kuitenkaan hyväksy näkemystä, että ahneus olisi jotain ikuista, johon ei voi vaikuttaa. Kontulan mukaan ihmisten ahneus vahvistuu, jos sitä ruokitaan uskomuksella ahneesta, omaa etuaan ajattelevasta yksilöstä.

– Suomessakin vielä 70 vuotta sitten ajateltiin, että ihmisen pitää oikeuttaa varallisuutensa siten, että se käyttää huomattavan osan varallisuudestaan johonkin yhteiseen hyvään tai yhteisöllisiin hankkeisiin, Anna Kontula sanoo.

– Oleellisempi kysymys kuin se, onko ihminen ahne vai ei, on kysyä, voimmeko rakentaa järjestelmiä, jotka palvelisivat yhteistä hyvää. Kontula nostaa esimerkiksi yliopistomaailman. Hänen mukaansa yliopiston perinteinen uramalli on esimerkki siitä, miten ahneus voidaan yhdistää yhteiseen hyvään. Yliopistossa pärjää sitä paremmin, mitä enemmän tuotostaan jakaa ja mitä laajemmalle se leviää, Kontula sanoo.

– Siinä mallissa on yhdistetty oman edun tavoittelu ja yhteinen hyvä.

Ahneuden monet
tulkinnat

Ahneus on sitä, mitä kukin haluaa sen olevan. Turun kauppakorkeakoulun emeritusprofessori Pekka Pihlannon mukaan ahneus on hyvin subjektiivinen ajatus.

– Ilmeisesti voidaan puhua ahneudesta, kun kohtuuden raja on ylitetty.

Anna Kontula sanoo saman asian toisinpäin. Hänen mukaansa on kulttuurinen asia, mitä pidetään hyvänä ihmisyytenä.

Muun muassa johdon palkkiojärjestelmiä laativan Alexander Groupin toimitusjohtaja Yrjö Kopra pitää ahneutta arvokysymyksenä. Hänen mukaansa hyväksyttävää ahneutta on kaikki se, mikä on lain- ja sääntöjenmukaista toimintaa ja mahtuu eettisesti hyväksyttävän toiminnan piiriin.

– Jos se sitten tuottaa joillekin ihmisille kymmeniä miljoonia, niin sehän ei voi kai olla väärin.

Pihlanto on tarkastellut asiaa useista näkökulmista. Hän sanoo, että tavalla, miten rikkaudet ansaitaan, on väliä. Pihlannon mukaan kohtuus muuttuu ahneudeksi siinä vaiheessa, kun se rupeaa aiheuttamaan haittaa muille. Ahneus ilmenee usein lyhyen aikavälien voitontavoitteluna, kuten ylisuurina optioina, Pihlanto sanoo.

Vastakkaiseksi esimerkiksi hän nostaa hissiyhtiö Koneella rikastuneen Herlinin suvun.

– Ei kenelläkään siitä ole haittaa ollut, että Herlinit ovat rikastuneet. He ovat tuottaneet sekä yhteiskunnalle että ihmisille rahaa, Pihlanto sanoo.

Hänen mukaansa rikastuneiden pitää maksaa yhteiskunnalle niistä puitteista, joissa vaurastuminen on ollut mahdollista.

– Jos verotus toimii, rikastumisessa ei ole mitään väärää.

"Moralistinen
lyömäase"

Helsingin yliopiston filosofian professori Timo Airaksisen mukaan ahneudesta on tullut moralistinen termi, jota käytetään julkisuudessa lyömäaseena. Airaksisen mukaan termi oman voiton pyyntö kuvastaa yksilöiden oman edun ajamista ahneutta paremmin.

– Oman voiton pyyntö on kapitalistisessa yhteiskunnassa täysin hyväksyttävä asia, kunhan voitontavoittelussa ei mennä hyvän tavan ja moraalin ulkopuolelle, Airaksinen sanoo.

– Jos rupeaisin tekemään huume- tai ihmiskauppaa, se olisi todellista ahneutta.

Airaksinen on samoilla linjoilla kuin toissa viikonloppuna Helsingin Sanomissa (12.2.) esiintynyt Sammon ja Nordean hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos. Wahlroos provosoi monia sanomalla, että ihmiset luulevat puhuvansa analyyttisesti, kun tuovat keskusteluun mukaan tunnepitoisia sanoja kuten ahneus.

Emeritusprofessori Pekka Pihlanto ymmärtää, että kaikki taloustieteilijät eivät käsitettä hyväksy.

– Ahneudessa on uskonnollispohjainen kaiku, uskonnot saarnaavat ahneuden syntiä, Pihlanto sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että ahneus ja muut tunteet vaikuttavat oleellisesti ihmisten taloudelliseen toimintaan.

– Ihminen operoi tunteidensa pohjalta, Pihlanto sanoo.

Pohdinta kohtuudesta
on vaikeaa

Perinteisesti varakkuudelle on haettu hyväksyntä osallistumalla yhteisiin menoihin.

– Nykyisin tällaista ajatusta ei ole, Anna Kontula sanoo.
Kontulan mukaan jokaisen, jolla on riittävästi varallisuutta, pitäisi miettiä, mitä on kohtuus. Pohdinta vaatii ihmiseltä aiempaa enemmän.

– Nyt kun olemme maallistuneet, meidän pitäisi olla riittävän vahvoja tekemään se harkinta. Enää ei ole piispaa, joka sanoo, että eläkää ihmisiksi ja älkää olko ahneita, Kontula toteaa.

– Kohtuuteen pyrkiminen edellyttää pysähtymistä ja miettimistä, että mikä elämässä on tärkeää.

"Ihmiset ovat
ahneita vallalle"

Filosofian professori Timo Airaksinen ei usko täysin kohtuuteen. Hänen mukaansa kohtuullisuus on keskiluokkaista puurtamista, liiallinen kohtuullisuus taas itäsaksalaista. Myös kohtuuttomuuksia tarvitaan, mutta ei kuitenkaan liikaa, Airaksinen sanoo.

– Jos taas ollaan täysin kohtuuttomia, ollaan kuten Libyassa, Airaksinen sanoo.

Vaikka Airaksinen ei halua käyttää ahneus-sanaa korvikkeena termille oman voiton pyyntö, hän korostaa, että rahalla on joskus liian suuri merkitys.

– On lukuisia esimerkkejä rikkaista, jotka eivät koskaan kuluta mitään. Heille raha on kuitenkin erittäin merkityksellistä, koska raha on vallan ja aseman symboli, Airaksinen sanoo.

– Ihmiset ovat ahneita vallalle.