Et kai vaan rikastunut väärin?

– Kovalla työnteolla vaurastuminen on jotain, mitä suomalaiset kunnioittavat ja arvostavat, Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin sanoo.

Suomalainen sankari on itsensä likoon laittava pienyrittäjä, joka tekee töitä omasta selkänahastaan ja onnistuu lyömään itsensä läpi. Informaatioteknologian puolelta löytyy malliesimerkkejä.

– Siilasvuot ja torvaldsit noudattavat vanhaa eetosta: eivät jää Monacon terassille vaan jatkaa työntekoa ja elävät niukasti, kuvaa Euroopan historian professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta.

Työntekoa arvostavassa maassa urheilijat saavat osakseen suoranaista palvontaa.

– Urheilijat tienaavat maltaita, mutta en ole kritiikin sanaa kuullut, Kolbe toteaa.

– Kun on vahvan ja pitkäjänteisen itsensä uhraamisen kautta saavutettu jotain, se hyväksytään, Melin arvioi.

Ammattimaiset nettipokerin pelaajat ja tietokonepelejä pelaamalla itsensä elättävät nuoret mahtuvat samaan kategoriaan. Raha ei tule helpolla, sillä pidemmän päälle pelaamisessa tarvitaan taitoa. Pelaajat eivät myöskään elämöi menestyksellään, vaan pitävät matalaa profiilia.

Luvan rikastua saa
oikeustieteellisestä

Oikeuden tehdä rahaa lunastaa itselleen, kun kouluttautuu hyvään ammattiin. Lääkäreiden ja juristien palkkoja ei kadehdita, sillä heidän koetaan ansainneen ne.

Yksityiset lääkäripalvelut ovat tosin mustanneet ammattikunnan mainetta. Melinin mukaan vuokralääkärijärjestelmällä on moraaliltaan kyseenalaisen rusinat pullasta -toiminnan leima. Yksityislääkärien on jo pitkään katsottu rikastuvan helpolla sairaiden ihmisten kustannuksella.

– Palkkioita on pidetty korkeina vuosikymmeniä, mutta siitä huolimatta ihmiset käyvät mieluummin yksityisellä.

Rikas, muista
esittää köyhää

Rikkaaksi syntyminen on sallittua, kun sen mukana oppii tavoille.

Kolben mukaan laulustakin kuuluisat 20 perhettä elävät edelleen porvarillisen hyvemaailman mukaan. Siihen kuuluvat vaatimattomuus ja niukkuuden arvostaminen.

– Monet matkustavat raitiovaunulla ja kulkevat vanhoissa usltereissa, Kolbe kuvaa.

Vaatimattomuudessa näkyy pohjoinen eetos, joka lähtee ainakin muodollisesta sosiaalisesta samanarvoisuudesta.

Vauraus hyväksytään, kun se pistetään kiertämään. Näin tekivät esimerkiksi Andersson, Kordelin ja Wihurit perustaessaan säätiöt tukemaan tiedettä ja taidetta.

– Nämä ovat aika vanhoja. Uudempikin raha voisi olla aktiivinen, Kolbe sanoo.

Melinin mukaan perheyritysten omistajille suodaan vaurautensa, koska se on kestävää. Satavuotiset perinteet omaavat perheyritykset eivät ole kvartaalikapitalismin hengessä ensimmäisenä irtisanomassa väkeä, vaan pitävät huolta omistaan.

Ei tuloja
ilman työtä

Osakekauppoja ei pidetä erityisen kunniakkaana vaurastumisen väylänä. Optioista ja pääomatuloista varallisuuden katsotaan kertyvän ilman omaa panosta.

– Meillä on edelleen varsin tiukka ajattelutapa sen suhteen, että ansioton tulonsaaminen on jollain tapaa tuomittavaa, Melin sanoo.

Keplottelu, huijaaminen tai muiden kustannuksella hyötyminen ei käy.

– Kyllä meillä näitä veropakolaisia on, mutta aika vähän. Siinä mielessä nämä Monacossa asuvat häkkiset ja räikköset ovat poikkeuksia, Kolbe sanoo.

Vaurastu mieluiten
verkkaisesti 

– Rikastua saa, mutta pitää olla säästäväinen ja itsestään numeroa tekemätön, Kolbe tiivistää suomalaisten suhtautumisen.

Kerskakulutukseen ja ylipäätään rahalla pröystäilyyn suhtaudutaan suorastaan halveksivasti. Myöskään sattumanvarainen äkkirikastuminen ei ole sopivaa.

Melinin mukaan poikkeus sääntöön ovat lottovoittajat. Lähiympäristössään voittajat herättävät kademieltä, mutta toisaalta voiton mahdollisuus on yhtäläinen kaikille kisaan osallistuville.

– Mahdollisuuksien tasa-arvo on suomalaisessa ajattelussa hyvin tärkeää – myös äkkirikastumisessa.

Ainakin saa
yrittää

Moni tapa rikastua on yhä väärä, mutta toisaalta rikkauksien havittelusta on tullut aiempaa sallitumpaa.

– Varallisuuseroja on ollut aina, mutta viimeisten 20 vuoden aikana tuloerot ovat lähteneet kasvuun. Yhteiskunnallisten erojen pohtiminen ja ilmentyminen on aikaansaanut sen, että rikastuminen on jotenkin sallitumpaa. Ajatellaan, että se on yhteiskunnallisesti ihan oikein, että tavoitellaan vaurastumista, Melin sanoo.

Aiemmin ihmisen johtotähtenä oli hyvä, säällinen elämä. Nykyisin tavoitteena siintää yhä selvemmin vaurastumisen kautta rahalla saavutettu hyvä elämä. Melin uskoo, että suomalaistenkin asenteita on muuttanut amerikkalainen unelma.

– Tokihan harjoitettu veropolitiikka on ollut sellaista, että se on kannustanut vaurastumiseen ja verokikkailuun. 

Yliopistotutkinnolla ei enää ole entistä arvoaan vaurastumisen kannalta.

– Yrittäjyys on nyt se, jolla yritämme kannustaa omia lapsiamme ryhtymään oman elämänsä sepäksi, Kolbe sanoo.