Rikollinen ostaa luottokorttisi 20 sentillä

Korttirikollisuus on maailmalla miljardiluokan bisnes, jossa kymmenet tuhannet ihmiset imevät päivittäisen elantonsa laittomasti maailmantalouden rahavirroista. Rikollisilla on korttitietojen kalasteluun lukuisa joukko keinoja, mutta yleisimmin tiedot päätyvät vääriin käsiin palvelimille tehdyissä tietomurroissa.

Alamaailman talousrattaissa korttitiedot ovat käypää kauppatavaraa. Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Tero Toivonen kertoo, että korttitietoja myydään rikollisten omissa verkkoyhteisöissä, joihin pääsee yleensä ainoastaan kutsusta.

– Luottokorttien hinnat ovat naurettavan alhaisia siihen nähden, miten suuren hyödyn niistä voi potentiaalisesti saada. Arvioisin, että muutamalla kympillä saa satakunta korttia.

– Hinnat ovat viime aikoina laskeneet, koska korttitietoja on markkinoilla niin paljon.

Yksin Yhdysvalloissa nostettiin viime vuonna syytteet kolmea miestä vastaan jopa 130 miljoonan luottokortin tietojen varastamisesta, New York Times kertoo.

Korttitietoja voi olla liikenteessä jo niin paljon, että osa rikollisista yksinkertaisesti istuu niiden päällä odotellen parempia myyntiaikoja, ilmenee verkkoyhtiö Verizonin ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun tuoreesta raportista.

Korttirikollisuudessa
liikkuu miljardeja

KRP:n Tero Toivosen mukaan kaikki rikollisten ostamat kortit eivät yleensä toimi ja korttitietojen hyödyntäminen vaatii osaamista. Jos jokaisella kortilla on tuhannen euron luottoraja, voisi muutaman kympin laittomilla kaupoilla kuitenkin tehdä jopa sadan tuhannen euron tilin.

– Korttitietoja käyttämällä voidaan tehdä tilauksia joko tilaamalla nettikaupoista tavaraa tai valmistamalla näköiskortti, rikosylikonstaapeli Lauri Åberg Helsingin poliisista kertoo.

Ei ihme, että korttirikollisuus kiinnostaa lavean tien kulkijoita. Moni haluaa osansa kakusta, jonka arvoksi tietoturvayhtiö Symantec laski 5,3 miljardia dollaria vuonna 2008. Symantecin raportin mukaan kaksi vuotta sitten 59 prosenttia rikollisissa verkkoyhteisöissä myydystä tiedosta oli luottokorttitietoja.

– Ammatikseen järjestelmällistä korttidatan myyntiä ja käyttöä tekevät kymmenet tuhannet ihmiset maailmassa, Toivonen arvioi.

Suomi on korttikonnalle
hankala maa

Korttirikollisuus on asiantuntijoiden mukaan täysin kansainvälistä toimintaa. KRP:n Tero Toivosen mukaan esimerkiksi viime vuoden kesällä kaksi aktiivista Suomeen tullutta rikollissolua sai aikaan kansallisissa tilastoissa melkoisen piikin.

Maksuvälinepetoksia rekisteröitiinkin 2009 eniten kolmeen vuoteen, eli reilut 5 100 kappaletta. Tänä vuonna Toivonen arvelee määrän jäävän neljään tuhanteen, mutta muistuttaa, että korttirikollisuudessa piilorikollisuuden määrä on suuri.

Kansainvälisesti katsoen Suomen tilanne on kuitenkin hyvä.

– Kansallisesti meillä tutkitaan pikkurikoksetkin, ja selvitysprosentit on erittäin korkeat, Toivonen sanoo.

Suomea suojaa Toivosen mukaan sopivan syrjäinen sijainti. Rikollisia kiinnostaa rahan saaminen helpolla, ja korttirikoksissa rahaa saa helpoimmin sieltä, missä sitä liikkuu eniten.

– Saamme Suomeen aika paljon EU:n etuisuuksia, mutta kaikki negatiiviset ilmiöt eivät rantaudu tänne niin helposti. Hyvin harvoin mitään temppua tehdään ensimmäisenä Suomessa.

Maksukorttirikoksia vähentää myös siirtyminen sirukortteihin, mikä tekee korttien väärinkäytöstä hankalampaa. Vanha magneettijuova on helppo kopioida. Helsingissä kopiointilaitteita oli asennettu pankkiautomaateille viimeksi kesän alussa.

Ulkomailla maksukorttirikollisuus sen sijaan on sitkeämpi riesa. Suurten maiden poliisiorganisaatiot joutuvat priorisoimaan tutkintaansa, eikä jokaiseen suomalaisen luottokortin väärinkäyttöön yksinkertaisesti ehditä puuttua varsinkaan, jos summat jäävät alle tuhannen euron. Valitettavasti myös rikolliset tietävät tämän.

Täytyykö kortin käydä
koko ajan kaikkialla?

Jos oma kortti katoaa, joutuu väärinkäytöstä harvoin maksamaan itse. Poikkeuksena on törkeä huolimattomuus, kuten kortin ja pin-koodin säilyttäminen samassa paikassa.

Tappiot koituvat sen sijaan luottokorttiyhtiöiden maksettavaksi. Keskusrikospoliisin Tero Toivosen mukaan EU:n alueella myönnettyjen luottokorttien väärinkäytöstä aiheutuvat tappiot ovat reilun miljardin luokkaa.

Suhteessa luottokorttien käyttöön summa on kuitenkin häviävän pieni. Suomessa tehtiin luottokorteilla viime vuonna 13,4 miljardin euron edestä hankintoja. Luottokunnan väärinkäyttötappiot puolestaan olivat vain 1,4 miljoonaa euroa, Luottokunnan vuosikertomuksesta ilmenee.

Toivosen mielestä on tärkeää kuitenkin muistaa, että korttirikosten miljardi on valtava rahasumma jaettavaksi rikollisille. Helsingin poliisin Lauri Åberg muistuttaa, että rahavirtojen porsaanreikiä jokainen voi tukkia tahollaan.

– Pin-koodi tulisi peittää naputellessa ja verkko-ostoksilla pitäisi käyttää vain varmennettuja kauppoja ja suojattuja yhteyksiä. Ulkomailla korttia ei pitäisi pääsääntöisesti päästää näkyvistä tai pitäisi olla terve järki mukana kortin käytössä.

Kortti sinänsä on mainio maksuväline ulkomailla. Kahden tuhannen euron luottorajalla varustetun kortin kantaminen on turvallisempaa verrattuna kahden tuhannen euron käteiskassaan.

Toivosella olisi myös yksinkertainen ratkaisu koko korttijärjestelmän parantamiseksi.

– Korteista voitaisiin tehdä sellaisia, että ne käyvät maksuvälineenä kaikkialla, mutta eivät koko ajan. Nythän kaikki kortit toimivat koko ajan kaikkialla. Uudessa systeemissä kuluttaja voisi esimerkiksi matkalle lähtiessään aktivoida verkkopankissa maksuominaisuuden Keski-Euroopassa. Palattuaan matkalta sen voisi kytkeä pois, jolloin kukaan ei pääsisi väärinkäyttämään suomalaista korttia muualla vaikka saisikin sen tiedot haltuunsa.