Tässäkö Suomen järjettömin tapa säästää?

Yksinkertaisten asioiden toteuttaminen monimutkaisella tavalla on säästämisessä lyhyesti sanottuna huono ajatus.

Yleensä monimutkaisuudesta hyötyy ainoastaan säästäjää rahastava sijoituskauppias, kun taas säästäjälle turha mutkikkuus merkitsee suuria kuluja, kehnoa tuottoa ja usein myös arvaamattomia riskejä.

Uusin esimerkki kalliista ja säästäjälle mahdollisesti jopa haitallisesta sijoitusalan "tuotekehityksestä" ovat niin sanotut sijoituskorit. Pahimmillaan sijoituskorit vaikuttavat suorastaan järjettömiltä – ainakin säästäjälle.

Sijoituskoreja ovat ryhtyneet kehittämään ja myymään henkivakuutusyhtiöt jälleenmyyjineen, jotka tarjoavat sijoituskoreja osana vapaaehtoisia eläkevakuutuksia.

Kalleimmat sijoitustavat
vaikuttavat järjettömiltä

Pahimmillaan eläkevakuutusten sijoituskorit vaikuttavat suorastaan järjettömiltä siksi, että suuri osa tarjolla olevista sijoituskoreista merkitsee pohjimmiltaan yksinkertaisten sijoitusten toteuttamista taas astetta mutkikkaammalla ja ennen kaikkea yhtä uutta kulukerrosta kalliimmalla tavalla.

Säästäjälle saman sijoituksen toteuttaminen entistä kalliimmalla tavalla on järjetöntä, sillä entistä suuremmat kulut ovat suoraan pois tavoiteltavasta tuotosta. Uudet kustannukset eivät kohenna säästämisen tuotto-odotusta, vaan päinvastoin pienentävät sitä.

Jos entistä kalliimmalla sijoitustavalla tavoitellaan samaa markkinatuottoa tai samoilta markkinoilta korkeampaa tuottoa kuin edullisemmalla sijoitustavalla, on ainoa keino kasvattaa riskinottoa. Ja silloin kyse onkin jo aivan muunlaisesta sijoituksesta.

Sijoituksen koko
tuotto kuluihin

Pitkän säästöajan kuluessa pienikin lisäkulu syö kasvavan osan säästöistä. Sijoituskoreissa kyse ei ole pienestä, vaan suuresta kulusta. Yksittäisten sijoituskorien vuotuiset kulut vaihtelevat prosentin molemmin puolin.

Tyypillisesti sijoituskorit syövät säästöistä prosentin joka vuosi. Eläkevakuutusten jopa vuosikymmenten mittaisen säästöajan kuluessa yksikin prosentti vuodessa merkitsee helposti useiden tuhansien eurojen menetystä.

Pahinta sijoituskoreissa on, että niiden kulut kasvattavat eläkesäästäjien ennestäänkin raskaan kulukuorman suorastaan toivottomaksi.

Taloussanomien kokoamien tietojen ja laskelmien perusteella eläkesäästöjen paketoiminen sijoituskoriksi voi osaltaan paisuttaa eläkesäästäjän kulut jopa kymmenen kertaa suuremmiksi kuin saman sijoituksen toteuttaminen edullisimmalla tavalla.

Kalleimmissa eläkevakuutuksissa sijoituskorin ja muiden kustannuksia kasvattavien kulukerrosten ja välikäsien yhteisvaikutus on jo niin raskas, että kuluihin olisi kadonnut esimerkiksi maailman osakemarkkinoiden kahden viime vuosikymmenen koko tuotto ja vähän päälle.

Osakkeista vain viisi
prosenttia vuodessa

Maailman osakemarkkinoiden kokonaistuotto oli vuoden 1989 lopusta viime vuoden loppuun 175 prosenttia.

Tuon verran maailman pörssiyhtiöiden kurssikehitystä ja osinkoja seuraava MSCI World Gross -kokonaistuottoindeksi kasvatti tuona aikana arvoaan.

Tuotto voi äkkiseltään tuntua niin suurelta, että se kestää suuriakin kuluja. Näin ei kuitenkaan ole, sillä 20 vuoden ajalta kokoon kertyneet 175 prosenttia kutistuvat tasaiseksi vuosituotoksi muutettuna vain niukasti yli viiteen prosenttiin.

Sattumoisin eläkesäästäjän kalleimmissa säästömuodoissa kuluihin voi huveta juuri nuo viisikin prosenttia vuodessa. 

Vielä 1990-luvulla osakemarkkinoiden pitkäaikaiseksi tuotto-odotukseksi arvioitiin yleisesti jopa kymmenen prosenttia vuodessa. Kymmenen prosentin tuotto-odotus voi edelleen kummitella asiattomassa sijoitusten kaupittelussa, jossa tuottonäkymien liioittelulla voi olla tarkoitus verhoilla tarjotun "sijoitustuotteen" kuluja.

Kulut tärkein syy
tuottoeroihin

Jos säästäjä olisi voinut panna tasaisesti sata euroa joka kuukausi osakemarkkinoiden maailmanindeksiin 20 viime vuoden ajan, olisi hänellä viime vuoden lopussa ollut koossa vähän yli 40 000 euroa.

Sadan euron säästösumma kuukaudessa kahden vuosikymmenen ajan merkitsee yhteensä 24 000 euron sijoitusta. Pörssiyhtiöiden osingoista ja kurssinoususta olisi säästösummalle kertynyt varsinaista tuottoa hilkkua vaille 16 500 euroa.

Suora sijoitus maailman osakemarkkinoille ei ole kuitenkaan piensäästäjälle mahdollinen, vaan sijoitus on pakko toteuttaa jonkin välikäden avulla.

Lopullinen tuotto vaihtelee dramaattisen paljon valitun välikäden ja sijoitustavan mukaan ja ennen kaikkea valitun säästötavan kulujen mukaan.

Muuten samansisältöisten sijoitusten tuottoero perustuu pelkästään kulueroihin. Mitä edullisemmin sijoitus voidaan tehdä, sitä lähemmäs tuottotavoitetta päästään.

Edullisin sijoitus
indeksien avulla

Lähimmäs pitkäaikaisen sijoitustavoitteen toteutumista säästäjä pääsee niin sanottujen indeksirahastojen tai indeksiosuusrahastojen avulla. Nämä sijoittavat mahdollisimman tarkoin valitun markkinaindeksin mukaan ja ennen kaikkea mahdollisimman pienin kuluin.

Osakemarkkinoille sijoittavien indeksirahastojen ja indeksiosuusrahastojen vuotuiset kulut ovat tyypillisesti 0,5 prosenttia tai jopa vielä matalammat.

Sijoitus maailman osakemarkkinoille tuolla 0,5 prosentin vuotuisella kululla olisi jättänyt säästäjälle itselleen 20 viime vuoden jäljiltä 4,5 prosentin keskimääräisen vuosituoton. Laskuesimerkin kuukausisäästäjä olisi saanut 24 000 euron sijoitukselleen tuottoa 14 000 euroa.

Niin sanotulla aktiivisella osakerahastolla sijoitus samoille maailmanmarkkinoille olisi kasvattanut kulut tyypillisesti 1,5 prosenttiin vuodessa vailla minkäänlaista varmuutta vastaavasti korkeammasta tuotosta. Todennäköisemmin tuotto olisi jäänyt kulujen verran kehnommaksi.

Samoilta maailmanmarkkinoilta olisi kertynyt aktiivisella osakerahastolla keskimäärin 3,5 prosentin vuosituotto. Satanen kuukaudessa 20 vuoden ajan olisi tuolla tuotolla kerryttänyt kokoon vähän alle 10 000 euron tuoton.

Eikä vielä ole kulunut killinkiäkään varsinaisen eläkesäästämisen kuluihin.

PS-sopimukset voivat
vähän laskea kuluja

Pian eläkesäästäjälle on tarjolla uusia sidottuun pitkäaikaissäästämiseen tarkoitettuja niin sanottuja PS-sopimuksia, jotka saattavat alustavien tietojen perusteella olla hieman edullisempi säästötapa kuin perinteiset eläkevakuutukset.

Esimerkiksi Nordean ilmoittama PS-säästösopimuksen kustannus on 0,3 prosenttia vuodessa lisättynä valittujen sijoituskohteiden kuluilla. PS-sopimuksella toteutettu sijoitus maailman osakemarkkinoille sijoittavaan aktiiviseen osakerahastoon nostavat kokonaiskulut lähes kahteen prosenttiin vuodessa.

Jos kuluihin hupenee kaksikin prosenttia vuodessa, olisi säästäjälle jäänyt maailman osakemarkkinoilta parin viime vuosikymmenen ajalta keskimäärin kolmen prosentin vuosituotto. Satasen kuukausisäästöille olisi kertynyt tuolla tuotolla 7 500 euron tuotto.

Jos sama säästösumma olisi sijoitettu samaan aktiiviseen osakerahastoon eläkevakuutuksen kautta, olisi kuluihin huvennut arviolta ainakin kolme prosenttia joka vuosi. Sijoituksen tuotosta olisi siis kadonnut yli puolet kuluihin, säästäjälle olisi jäänyt tuotosta noin 4 000 euroa.

Siis ennen kuin sijoituskori tulee mukaan kuvaan.

Kulua kulun
päälle

Eläkevakuutuksen sitominen sijoituskoriin sälyttää säästäjän maksettavaksi ainakin kolmen tai usein neljänkin eri välikäden erityyppiset kulut, jotka kaikki kutistavat varsinaisen sijoituksen tuottoa.

Säästäjän ja varsinaisen sijoituskohteen välissä kuluja kerryttävät sijoituskorissa sopimuksen pohjana oleva eläkevakuutus (arviolta 1,5 prosenttia), sopimuksen seuraama sijoitusrahasto tai rahastojen rahasto (tyypillisesti 1,5 prosenttia) ja lopulta itse sijoituskori (arviolta 1,0 prosenttia).

Sijoituskori kasvattaa siis eläkevakuutuksen kulut helposti neljään prosenttiin. Jos neljä prosenttia vuodessa vähennetään sijoituksesta, joka tuottaa viisi prosenttia vuodessa, jää koko lystin kustantavalle säästäjälle itselleen vaivainen prosentti.

Sadan euron kuukausittainen säästösumma maailman osakemarkkinoille olisi sijoituskorin "avulla" tuottanut säästäjälle 20 vuoden urakasta vähän yli tuhannen euron kokonaistuoton.

Tyypillinen tuotto
mutkikkaalla tavalla

Sijoituskorien mielekkyyttä voi helposti epäillä esimerkiksi maan suurimpiin kuuluvan henkivakuutusyhtiön, Mandatum Henkivakuutuksen sijoituskorien myyntiesitteiden ja ennen kaikkea sijoituskorien virallisten sääntöjen perusteella.

Sijoituskorien esitteet kertovat, että sijoituskoreja hoitavat sijoitusalan ammattilaiset muuttelevat korin sisältöä kulloisenkin markkinanäkemyksensä mukaan saavuttaakseen mahdollisimman hyvän tuoton mahdollisimman pienellä riskillä.

Sijoituskorien hoitajat voivat toteuttaa näkemyksiään miltei kaikilla mahdollisilla markkinoilta löytyvillä sijoitusinstrumenteilla ja -strategioilla johdannaissopimuksia, velkavipua ja lyhyeksimyyntiä myöten.

Markkinointiesitteet muistuttavat kuitenkin, että säästäjän on syytä perehtyä myös sijoituskorien sääntöihin. Tämä onkin aiheellista.

Säännöistä ilmenee, että sijoituskorien avulla on tarkoitus saavuttaa ainoastaan valittujen kohdemarkkinoiden tyypillinen tuotto. Ei enempää eikä vähempää.

Sijoituskoreilla on siis täsmälleen sama tuottotavoite kuin samoille markkinoille ilman kallista konstailua sijoittavilla indeksirahastoilla tai indeksiosuusrahastoilla. Mutta moninkertaiset kulut.

Mandatum Henkivakuutus on sijoituskorien aktiivinen kehittäjä, mutta ei suinkaan ainoa. Vastaavia sijoituskoreja tarjoavat eläkesäästäjille ainakin Sampo Pankki ja Nordea.

Viisikin kerrosta
välikäsiä kuluineen

Ilmeisesti eläkesäästäminen on mahdollista toteuttaa ainakin yhdellä vielä sijoituskoriakin kalliimmalla tavalla. Tai pohjimmiltaan kyse on toki tässäkin samasta sijoituksesta, mutta säästäjän ja varsinaisen sijoituksen väliin voi pujahtaa vielä yksi välikäsi lisää.

Mahdollisesti kallein yleisesti tarjolla oleva tapa yksinkertaisen sijoituksen toteuttamiseen on henkivakuutusyhtiön "riippumattomalta" jälleenmyyjältä ostettu eläkevakuutuksen sijoituskori.

Sijoitusketjun venyttäminen neljän tai viidenkin lenkin mittaiseksi voi syödä parin vuosikymmenen sijoitustuotot jopa kokonaan.

Näin olisi käynyt maailman osakemarkkinoilla 20 viime vuoden aikana, jos sijoituskorin tai sitä vastaavan varainhoitorahaston tai -sopimuksen myyjälle olisi pitänyt maksaa tyypillinen prosentin "varainhoitopalkkio".

Verotus voi jopa
pahentaa asiaa

Taloussanomien inhorealistinen kuluvertailu koskee pelkästään pitkäaikaisen säästäjän varsinaista säästöaikaa. Laskelmat eivät ota huomioon eläkevakuutusmaksujen verovähennystä.

Verotuksen jättäminen kulu- ja tuottovertailun ulkopuolelle antaa eläkevakuutuksista liian suopean kuvan, ei siis liian ankaraa kuvaa niin kuin äkkipäätä luulisi.

Jos verotus olisi mukana vertailussa, pitäisi vertailu ulottaa kattamaan myös säästöjen nostot. Koko säästö- ja nostoajan verovaikutuksilla eläkevakuutus ei enää näyttäisi toivottomalta säästötavalta, vaan jopa suoranaiselta katastrofilta.

Eläkevakuutuksen säästöaikainen "veroetu" katoaa korkoineen ja muuttuu verohaitaksi säästöjen nostoaikana, jolloin koko nostettavasta säästösummasta on maksettava pääomatuloveroa, nykyisin 28 prosenttia. Tavanomaisissa sijoituksissa vero maksetaan vain tuotosta.